Hei äidit,
Onko täällä ketään, joka potee jatkuvaa vauvakuumetta?
Kerään Vauva-lehden tulevaan juttuun vauvoihin ihastuneiden ajatuksia ja kokemuksia siitä, miltä jatkuva vauvakuume tuntuu ja miten sen kanssa pärjää.
Onko teidän perheessänne jo useampi lapsi, mutta haluaisit lisää? Ovatko vauvat niin vastustamattomia, että haluaisit aina vain uuden pienokaisen? Milloin ja mistä vauvakuumeesi alkoi? Mistä arvelet sen johtuvan? Montako lasta teillä jo on ja montako vielä mahtuisi perheeseenne?
Vastaathan mahdollisimman pian (nimettömänä käy hyvin, mutta kerro oma ikäsi ja lastesi iät). Kommentteja saatetaan siteerata lokakuun Vauvassa, jossa myös lisää juttua aiheesta.
Onko täällä ketään, joka potee jatkuvaa vauvakuumetta?
Kerään Vauva-lehden tulevaan juttuun vauvoihin ihastuneiden ajatuksia ja kokemuksia siitä, miltä jatkuva vauvakuume tuntuu ja miten sen kanssa pärjää.
Onko teidän perheessänne jo useampi lapsi, mutta haluaisit lisää? Ovatko vauvat niin vastustamattomia, että haluaisit aina vain uuden pienokaisen? Milloin ja mistä vauvakuumeesi alkoi? Mistä arvelet sen johtuvan? Montako lasta teillä jo on ja montako vielä mahtuisi perheeseenne?
Vastaathan mahdollisimman pian (nimettömänä käy hyvin, mutta kerro oma ikäsi ja lastesi iät). Kommentteja saatetaan siteerata lokakuun Vauvassa, jossa myös lisää juttua aiheesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä 2,5 vuotias tyttö ja 8kk ikäinen poika-vauva. En kestä että tuo poika alkaa jo olla niin iso, ois ihana kun kehitys nyt pysähtyisi tähän vähän pidemmäksi aikaa:)
Oisin valmis tulemaan taas raskaaksi, mutta mies ei vielä kolmatta halua. Hänelle tuntuu riittävän aivan hyvin nämä kaksi. Olen kyllä sanonut että ehdottomasti haluan kolme, se on jotenkin pinttynyt päähäni että ainakin kolme lasta haluan. Johtuuneekohan siitä että meitäkin oli kolme (siis lapsuudenkodissani). Neljäänkin oisin valmis mutta täytyy ottaa tuo mieskin huomioon;)
Jatkuvan vauvakuumeen kanssa kyllä pärjää kun on pakko. Ja miettimällä että niistä kasvaa uhmaikäisiä niin ajatus vauvasta hetkeksi katoaa:) Vauvat vaan on niin ihanan tuoksuisia, pehmoisia, tuhisevia, rakastavat ehdoitta ja tarvitsevat äitiä enemmän kuin kukaan. Vauvan naurukin on niin herttaista ja aitoa!
Olen aina tiennyt että haluan tulla äidiksi. Se on ollut päämääräni jo todella kauan. Vauvakuume alkoi jo varmaan yläasteiässä ja kun mieheni löysin ollessani 18v ei mennyt kauaa kun jo halusin vauvan. Opiskelin kuitenkin itselleni ammatin, sen halusin ennen vauvan tuloa. Ja nyt en saa vauvoista tarpeekseni:)
Olen aina ollut kroonisesti vauvakuumeessa.
Meillä on neljä lasta. Olimme aikoinamme miettineet mieheni kanssa, että 3 olisi hyvä luku. Itselläni oli mielessä, että 2 2 -olisi sitten lapsilla kaverit, mutta päätin tyytyä mieheni toivomukseen (mitä muutakaan vaihtoehtoa minulla oli).
Kolme teimme, ja mieheni sanoi, että nyt loppui toimitukset :) Puhuimme asiasta ja hän suostui neljänteen. Sitä sitten tehtiinkin, sain useita keskenmenoja. Lopulta (2 vuotta suunniteltua myöhemmin) saimme neljännen. Nyt pienin on 10 kk ja olemme päättäneet vielä hankkia yhden -jos siis kaikki menee hyvin. Olemme yhdessä päättäneet, että se olisi viimeinen, mutta saa nähdä nyt:)
Edellisestä viestistä unohdin iät.
Eli itse olen 35 v ja lapseni ovat 13 v,11 v, 5 v ja 10 kk
Olen pian 19- vuotta täyttävä äiti, ja poikani on vähän reilu 4kk vanha. Jätimme kuukausi sitten mieheni kanssa ehkäisyn pois kokonaan, uuden vauvan toivossa. Vaikka esikko ei vielä ole kovinkaan vanha, tuntuu että hän on kasvanut ihan liian nopeasti pois "vauva-mitoistaan" ja sitten kun hän on reilu vuoden vanha, syntyisi perheeseemme uusi tuhiseva nyytti.
Olemme miettineet että 3 lasta olisi sopiva määrä. Ja pienellä ikäerolla tahtoisin lapset. Omasta lapsuudestani on suht pieni aika, ja minulla ja sisarellani on vähän päälle vuosi ikäeroa ja hänen kanssaan on tullutkin lapsuudesta asti kaveerattua. Olemme edelleen toistemme parhaat kaverit ja samanlaista sisarussuhdetta toivon omillekkin lapsilleni. Liian isolla ikäerolla tämä tuskin olisi niin hyvin mahdollista.
Vauvakuumetta poden jatkuvasti. Käyn ihastelemassa vähän väliä raskaana olevien vauvavatsoja, tai vastasyntyneitä. En millään malttaisi odottaa että saisi pian tuntea niitä pienen pieniä potkuja vatsassa, ja pääsisi kokemaan synnytyksen ja pitelemään pientä vastasyntynyttä sylissään.
Jotenkin tuo kolme lasta on aina ollut päähänpinttymä. Nyt on tyttö 1v 9kk ja poika 2kk. Poika on ollut aika suuri tarpeinen, joten voipi olla ettei mies enempää näitä suostu tekemään... Vauva kuume on jo silti päällä jonkin asteisena ja harmittaa kun mies on ilmoittanut näiden olevan nyt tässä. Eihän toista voi siihen pakottaa. Haluni useammasta lapsesta johtuu ehkä kun itselläni on monta sisarusta ja heidän kanssaan oli ihana leikkiä. Toisaalta taidan myös olla hieman itsekäs ja haluan nähdä minkälaisia vauvoja minulle suodaan. Vauvat on ihania, jopa ne ns. kamalatkin jotka ei anna nukkua, kun on jo valmiiksi asennoitunut olemaan kotona vain lapsille ja syrjäyttänyt omat tarpeet. Kyllä sitä vielä itselleenkin kerkeää elää.
toivotan onnea kovasti..oot sitten jossain vaiheessa yh. ukot kyllä "tekee" lapsia..mutta kunhan kakarat on pienessäkään uhmassa ni jo alkaa kattelee muita naisia joilla lapset on jo tehty..onnea valitsemallesi tielle. ja luulette että lapsia vaan tehään? elämä on teiän laisille liiiian helppoa.. jostain se kolahtaa vielä,usko poies.
olenkos kenties pissinyt aamumuroihisi? Miten perustelet väitteesi dorka. Mistä tiedät ettei meidän lapset ole jo tässä? Jos olen valmis olemaan vuoden tässä kotona hoitamassa lapsia, niin ei se ole mieheltäni pois. Kyllä mies on saanut käydä ulkona kaveriensa kanssa tuulettumassa, kun on tarve. Avioliittomme voi ihan hyvin ja mies rakastaa lapsiaan. Kuka tässä on puhunut lapsien noin vain tekemisestä. Minulla on monirakkulaiset munasarjat joten lapsien saaminen ei ole ollut mikään läpihuutojuttu. Jos sinulle on elämä vittuillut, niin ei se varmaan minun vika ole.
Minulle puhkesi vauvakuume jo 15-vuotiaana, kun isosiskoni alkoi odottamaan ensimmäistä lastaan. Vauvakuume on ollut oikeastaan siitä asti, eriasteisena riippuen elämäntilanteesta. Vauvat ovat niin ihania, niiden tuoksu ja "tuntu"! Aina sylittelin ja höpöttelin siskon ja muiden tuttujen vauvojen kanssa. Välillä oikein "syämmen pohjassa muljahti", minäkin tahdon tämmöisen suloisen kääryleen!
Meillä on 6kk:n ikäinen poika, joka saatiin pitkän yrityksen jälkeen. Toiveissa on saada ainakin kaksi vielä, ellei useampikin. Jos vain suinkin on mahdollista, sillä minulla on vaikeuksia tulla raskaaksi. Meillä ei ole ollut pojan syntymän jälkeen ehkäisyä ollenkaan, olemme antaneet raskauden tulla, jos on tullakseen, vielä ei ainakaan ole tärpännyt.
Vauvakuumeen ollessa oikein kovana, niin silloin on ollut välistä vaikeaa olla, kun raskautta ei kuulunut. Silloin aikaisemmin kävin sitten siskon luona hellimässä hänen sen hetkistä nuorimmaista. Nyt kotona kuumetta hoitaa puolivuotias! =D
Itse kun sain ensimmäisen lapsen, jota kuumeilin, tiesin, että toinen halutaan myös, jos saadaan. No, tuossa saantipuolessa ei ole ongelmia ollut. Nyt on sitten jo kaksi ja kolmatta odotetaan. Itsellä oli koko ajan "unelma" kolmesta lapsesta, miehelle kaksikin olisi riittänyt, mutta nyt on innostunut kolmannesta, joka osittain oli puolivahinko ts. ei ehkä aivan näin pian olisi ollut kiikarissa, mutta ehkäisy petti. Se ollaan kuitenkin päätetty, ettei enää lapsia. Itse olen voinut aina raskausaikoina hyvin jne. että se osaltaan vaikuttaa siihen, että niitä lapsiakin voisi tehdä ja lapset olleet suht helppoja.