Minulla on tälläinen kummallinen ongelma, haluaisin tietää onkohan minulla kohtalotovereita??
Eli kaikkien uusien sekä vanhojen tuttujen kohtaaminen ahdistaa eli vanhat koulu, työ ja muut kaverit joita näkee harvemmin
Esim. Jos näen kaupungilla vanhan tutun kävelevän vastaan, mietin kuinka selviän tilanteesta eli mihin suuntaan lähden karkuun jotta ei tarvitse puhua..
Esim. Kun vanha tuttu soittaa en pysty vastaamaan, saatan suunnitella takaisin soittoa mutta sitäkin koitan viivyttää ja keksiä tekosyitä jotta ei tarvitse..
Esim. Jos näen naapurit pihalla, pysyn sisätiloissa koska tiedän että he yrittävät viritellä keskustelua..
Esim. Jouduin kaupassa kassalle jossa vanha tuttuni oli töissä, esitin että en tunne häntä..
Minulla on muutama erittäin hyvä ystävä joihin olen yhteydessä päivittäin, myöskään sukulaisten tapaamisessa ei ole ongelmaa, ainoastaan suuremmissa sukujuhlissa..
Perusluonteeltani olen avoin, rohkea ja äänekäs. Kun joudun tilanteisiin joista kirjoitin esimerkit niin keskustelen asiallisesti ja se ei ole ongelma, ainoastaan tilanteeseen joutuminen on, joten ennemmin välttelen sitä..
Kaverini ovat jo alkaneet huomauttelemaan tästä ja olen itsekkin tajunnut tämän pahenevan entisestään..
Ainiin, olen 25v
Eli kaikkien uusien sekä vanhojen tuttujen kohtaaminen ahdistaa eli vanhat koulu, työ ja muut kaverit joita näkee harvemmin
Esim. Jos näen kaupungilla vanhan tutun kävelevän vastaan, mietin kuinka selviän tilanteesta eli mihin suuntaan lähden karkuun jotta ei tarvitse puhua..
Esim. Kun vanha tuttu soittaa en pysty vastaamaan, saatan suunnitella takaisin soittoa mutta sitäkin koitan viivyttää ja keksiä tekosyitä jotta ei tarvitse..
Esim. Jos näen naapurit pihalla, pysyn sisätiloissa koska tiedän että he yrittävät viritellä keskustelua..
Esim. Jouduin kaupassa kassalle jossa vanha tuttuni oli töissä, esitin että en tunne häntä..
Minulla on muutama erittäin hyvä ystävä joihin olen yhteydessä päivittäin, myöskään sukulaisten tapaamisessa ei ole ongelmaa, ainoastaan suuremmissa sukujuhlissa..
Perusluonteeltani olen avoin, rohkea ja äänekäs. Kun joudun tilanteisiin joista kirjoitin esimerkit niin keskustelen asiallisesti ja se ei ole ongelma, ainoastaan tilanteeseen joutuminen on, joten ennemmin välttelen sitä..
Kaverini ovat jo alkaneet huomauttelemaan tästä ja olen itsekkin tajunnut tämän pahenevan entisestään..
Ainiin, olen 25v
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerro, mitä tuntemuksia sinulle tulee toisten kanssa ollessa.
Tuntuuko, että meinaat menettää kontrollin. Vai pelkäätkö vain menettäväsi sen.
Tuntuuko olo itkunsekaiselta.
tuttua on
mielelleen tilanteita, joissa ei voi olla oma itsensä, vaan joutuu pelosta peittelemään esim. epävarmuuttaan, jotta saisi hyväksyntää?
Jotain sosiaalistamasennusahdistusta, hae apua vaikka terkkarista. Se helpottaa kovasti.
Ihan samanlaista on mulla.. Eilenkin näin yhen entisen työkaverin kaupassa niin äkkiä hipsin hyllyhen taa piiloon ettei tartteis jutella. Toisten näkeminen ahistaa paljon ja sit on niitä joiden seura ei ahista..
minulla se on lähinnä siksi, kun oma elämäntilanne on sellainen että ahdistaa jos joutuisi vanhojen tuttujen kanssa siitä puhumaan.
Olen työtön, ja elän huonossa parisuhteessa vuokra-asunnossa.
Kuvittelen että kaikilla muilla menee paremmin, ovat vähintään naimisissa, lapsia, hyvässä työssä jne. joten välttelen kaikkia vanhoja työkavereita ja muita tuttuja, etten joutuisi kertomaan miten minä en ole saanut elämässäni mitään aikaiseksi....
mulla just samanlaisia ongelmia. En esim. uskalla mennä käymään vanhassa työpaikassani jossa viihdyin tosi hyvin ja jossa minusta pidettiin todella paljon! Kerran rohkaistuin ja sain aivan uskomattoman ihanan ja lämpimän vastaanoton. Silti edelleen ujostuttaa mennä sinne. En ymmärrä. Sitten siinä vaiheessa kun on siinä tilanteessa niin juttu kulkee hyvin ja on rento olo, mutta tilanteeseen joutuminen tuntuu etukäteen pelottavalta. :(