Olen sairastanut n15 vuotta masennusta,ensin synnytyksen jälkeinen masennus,välillä diagnoosi oli vaikea masennus.
Parisen vuotta siyyen olin sairaalassa ja lääkäri totesi että olet varmaan koko ajan sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Tällä hetkellä olen todella maassa ja ahdistunut,lääkkeitä syön säännöllisesti ja käyn myös psykologin ja sairaanhoitajan juttusilla.
Olen niin väsynyt ja sekaisin kaikesta,minun pitäisi huolehtia lapsista yrittää käydä töissä,tosin työtä ei niin paljon ole.
Mutta kaikki vie valtavasti voimia ja ponnisteluja,tukea en oikein saa mistään tai en jaksa sitä enää vastaan ottaa.
Viime aikoina olen alkanut miettiä mitä järkeä tässä on.muuttuuko minun elämä koskaan paremmaksi,yritänkö väkisin elää.
Mitä jos väsyn ja teen itsemurhan,lapseni tuskin siitä koskaan selviäisivät.
Kukaan ei vaan tajua miten turhauttavaa tälläinen elämä on.
Työssä esitän sitä pirteää josta kaikki pitävät,itku kurkussa ja peläten milloin saan hermoromahduksen.
Miten tekisi mieli miten on paha olla,mutta eihän sitä voi.
Loppuisi nekin vähät työt siihen ja rahaa ei ole mihinkään,just ja just pärjään.
En tiedä enkä osaa enempää kirjoittaa.
Parisen vuotta siyyen olin sairaalassa ja lääkäri totesi että olet varmaan koko ajan sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Tällä hetkellä olen todella maassa ja ahdistunut,lääkkeitä syön säännöllisesti ja käyn myös psykologin ja sairaanhoitajan juttusilla.
Olen niin väsynyt ja sekaisin kaikesta,minun pitäisi huolehtia lapsista yrittää käydä töissä,tosin työtä ei niin paljon ole.
Mutta kaikki vie valtavasti voimia ja ponnisteluja,tukea en oikein saa mistään tai en jaksa sitä enää vastaan ottaa.
Viime aikoina olen alkanut miettiä mitä järkeä tässä on.muuttuuko minun elämä koskaan paremmaksi,yritänkö väkisin elää.
Mitä jos väsyn ja teen itsemurhan,lapseni tuskin siitä koskaan selviäisivät.
Kukaan ei vaan tajua miten turhauttavaa tälläinen elämä on.
Työssä esitän sitä pirteää josta kaikki pitävät,itku kurkussa ja peläten milloin saan hermoromahduksen.
Miten tekisi mieli miten on paha olla,mutta eihän sitä voi.
Loppuisi nekin vähät työt siihen ja rahaa ei ole mihinkään,just ja just pärjään.
En tiedä enkä osaa enempää kirjoittaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten olet pitänyt työpaikkasi jos sinulla on kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi?
"Normaalit" ihmiset syövät "hullun" elävältä.
Minulle läheisin ihminen kärsii myös masennuksesta, ja on hyvin rankkkaa seurata vierestä miten toinen kärsii, ja siinä itsekin saa paljon kuraa niskaan. Lähes samaa päivästä päivään, itketään, huudetaa, valitetaan kaikesta. Hänelle tuntuu normaalit asiat olevan aina niin synkkiä. Vierestä voisin sanoa, että vain realistinen ajattelu auttaisi. Sinulla on työ, näinä aikoina ei monilla ole niitä. Työ ja lapset voisivat pitää sinun ajatukset toisaalla. Lapsikin on lahja, ei niitä kaikilla ole. Kaikki ei edes saa niitä. Käytännössä katsoen luulen, itse, että ei psykologi tee ihmeitä, se kuuntelee, ja auttaa siinä missä toinenkin ihminen, tosin hänellä on koulutus ja osaa antaa hienoja neuvoja. Kuitenkin joku läheinen ymmärtää sinua varmasti paremmin. Tärkeintä ihmisellä jolla on masennus on muuttaa vaikeat asiat myönteisiksi tai sitten vain lopettaa se asia mikä on hankala. Mutta kun on masennusta, niin kaikki tuntuu vaikealta, ja silloin kaikki pitäisi lopettaa. Siksi täytyy käyttää maalaisjärkeä, tai vaikka kaupunkilaisjärkeä ja lopettaa ne asiat, jotka selkeästi kaipaa pois pääsyä päiväjärjestyksestä ja taas ne asiat jotka on normaaleja, täytyy pysyä, ja täytyy pystyä käsitellä täytyy vain muuttaa myönteisiksi. Vierellä olisi hyvä olla useampi ihminen, joka tukee. Nyt kun itse olen tälle tärkeimmälle ihmiselle tosiaan ainut, joka kuulee valituksia ja itkuja päivittäin niin saan yksin sen kaiken harteilleni. Se on rankkaa. Elämää on aina järkeä jatkaa. Minusta elämäsi ei kuulosta ollenkaan hullummalta. Järjestely kysymys :)
ei kaikkia ole tarkoitettu paiskimaan töissä 8h/päivä. Tee asioita, joista nautot ja vietä aikaa lastesi kanssa, kyllä se siitä.