Vihasta ja vihapuheesta

Timo Elonen 17:”Tuossa olet aivan oikeassa. Minä en esimerkiksi ole koskaan ennen eläkkeelle lähtöäni kirjoittanut puolta sanaakaan mihinkään julkisuuteen, lähinnä ehkä siksi, että meidän lehdistössämme se uskomukseni mukaan olisi kuitenkin sensuroitu pois, mutta työpaikkakin oli hyvin tarpeellinen. Puoli vuotta sitten kirjoitin tänne Pekka Siikalan blogiin, että olen varmasti US:n blogimaailman riippumattomin kirjoittaja. En ole, en ole ollut enkä tule olemaan minkään puolueen jäsen. Minulla ei ole ystäviä, tuttavia, sukulaisia tai naapureita, jotka olisivat. Tunnen itseni hiton vapaaksi sanomaan mitä haluan. Ellei sitä Suomessa hyväksytä muutan Ruotsiin.”

Ihminen, jolla on asiakkaita tai työnantaja ei voi harjoittaa sananvapautta. Myös virkamiehelle sananvapaus on vaarallinen. En usko, että Suomessa mitään sananvapautta voi harjoittaa. Ei Suomessa ennenkään ole voinut harjoittaa. Suomen suuriruhtinaskunnan aikana kirjoitutettiin Ruotsin lehtiin, jotta voisiin ”siteerata Ruotsissa käytyä keskustelua”.

Paavo Lipposen aikaan Seppo Nevala kävi niin kiihkeää Stasi-jahtia ja Rusi-jahtia, että tuolloin suomalainen sananvapaus oli kaikkein suppeimmillaan. Näin ollen spekulaatio Tiitisen listan johtavista sosialidemokraateista jouduttiin siirtämään Espanjaan saakka Kun SDP:n johtama vaino suomalaisen puoluekentän hegemonian vaihtamiseksi oli kiihkeimmillään, pakeni suomalainen sananvapaus hetkeksi ulkomaille. http://fi.wikipedia.org/wiki/Espanjan_Sanomat

Tämähän oli täysin länsivenäläistä perinnettämme. Suomi on tulopoliittinen kartelli, jota suojelee puoluekartelli, jota suojelee mediakartelli. Ne ovat sipulin kolme eri kerrosta.

Onneksi on Venäjä! Mitä huonommat Suomen ja Venäjän välit ovat Heidi Hautalan, Veikko Saksin, Alexander Stubbin, Hannu Laukkasen, Helsingin Sanomien jne. vilpittömien toimien vuoksi, sitä paremman turvapaikan esimerkiksi sananvapaudella voi Venäjän federaatio tarjota.
http://uusisuomi.blog.ru/

Suomen läheinen tiedustelu- ja puolustusyhteistyö estää suomalaisen sananvapauden kukoistamisen Ruotsissa. Helposti sensuuria saa aikaan, kun lähettää viestin Englantiin tai Yhdysvaltoiin. Tämä näkyi mm. sonera-kirja-txt :n yhteydessä, jossa kirja hävisi ensimmäisenä yhdysvaltalaisilta palvelimilta, mutta säilyi pidempään ranskankielisellä.

Suomalanen sananvapaus pitää siirtää sinne, missä ei haluta puhua äärimmäisen auliisti englantia ja mielellään sellaiseen maahan, johon Suomen viranomaissuhteet ovat ajoittain haasteelliset tai jopa vihamieliset kulissien takana.

Täytyy sanoa, ettö vaikka Uusi Suomi jokus loppuisi niin Niklas Herlin on tehnyt miljoonalla tai kahdella miljoonalla eurolla perintörahojaan historiallisen mallin, miten Suomessakin voisi sananvapaus elää. Minusta se olisi patsaan tai ainakin pienen puistoon pystytettävän rintakuvan arvoinen suoritus.

Oikeastaan lehdistötuen voisi Nykypäivältä, Suomenmaalta ja Uutispäivä Demarilta lakkauttaa ja kiinnittää kaikki puoluepukarit Uuteen Suomene kolumnisteiksi. Puoluetuen voisi ohjata monipuoluetukena Nikotiimille.