kummius

Ja minut pakotettiin kirkkoon. Erosin kirkosta kun en usko satuihin mitä lapsena pakkosyötettiin. Menin nuorena kummiksi kun muitakaan ei ollut. Minua käytettiin hyväksi niin kuin monia muitakin kummeja käytetään. Lapsia en halunnut enkä tehnyt niin että saisin vasta lahjoja joskus. Sisarellani oli vain hyväksikäytön tarkoitus ja ikinä ei tehnyt mitään vastapalveluksia.

Kummihömpötys pitäisi lopettaa kokonaan nykyaikana. Ihmisen pitäisi vasta aikuisena päättää kuuluuko kirkkoon tai ei. Lapsillle ei pitäisi huuhaa oppeja pakkosyöttää kun ei niistä ymmärrä aikuinenkaan esimerkiksi minä. En ole ikinä oppinut henkiolentojen palvomista ja ihmisten kirjoittaamaa paskaa lukemaan.

Millaista on olla vaan ihan ihmisenä ja sehän onkin parhainta olemista kuin jonain vitun kummina!

massapostituksesta

1. Kummina olo on ihanaa, saa olla läsnä lapsen kasvussa,tehdä kivoja juttuja lapsen kanssa.
2.Itselläni on 3 kummilasta
3.Ainenkaan vielä ei ole vaativuutta tehtävään tullut kun lapset niin kovin pieniä(vauvaiässä jokainen),hoitoapua minusta on saanut tarvittaessa ja muutenkin aikaa tykkään viettää kummilapsieni kanssa.
4.Kummit hoitaa tehtävänsä kukin tavallaan,kunhan vaan ei unohda kkummilastaan syntypäivinä,jouluina ym, enkä suosittele olemaan vain lahjakummi,tai tulet pettymään ehkä pahastikkin.Suosittelen viettämään aikaa, olemalla läsnä,hoitamalla ,auttamalla..myöhemmin sitten omia juttuja kummi feat kummilapsi

1. Kummius on ollut minulle aina kunnia-asia. Kun joku sukulainen tai ystävä on pyytänyt kummiksi lapselleen, olen kokenut, että hän haluaa olla minun kanssa tekemisissä vuosia eteenpäin. Ja että hän kokee minut sopivaksi aikuiseksi lapsensa rinnalle.
2. Minulla on 10 kummilasta, ikähaarukka 29 - 4v.
3. Vaativaksi en ole kokenut. Paremminkin oikeus osallistua lapsen elämään ja olla vanhempien ystävä. Kasvattamisen ja hoitamisen olen jättänyt suosiolla vanhempien tehtäväksi.
4. Kun omatkin lapset olivat pieniä, oli kummius minulle lähinnä sitä, että kyläilin kummilasteni vanhempien luona ja vein samalla lapseni leikkimään kummilasteni kanssa. Tai päinvastoin. Siinä heille on sitten syntynyt vuosia kestänyt ystävyys. Nyt kun omia pieniä ei enää ole, käyn tervehtimässä pieniä kummilapsiani ja heidän vanhempiaan useammin kuin muita tuttavia ja sukulaisia. Tai sitten he käyvät meillä. Kummilapset kertovat omista koulu- ja opiskelujutuistaan, harrastuksistaan, soittelevat/minä soitan tai laitellaan sähköpostia puolin ja toisin. Monet ovat kyläilleet meillä ilman vanhempiaan jo pienenä. Niin, ja sitten tietysti laitan kummilapsilleni aina syntymäpäivä-, joulu-, rippi-, ylioppilas- ja valmistumismuistamiset. Ripillepääsyyn saakka laitan pienen lahjan, siitä eteenpäin lahjoja vain merkkitapahtumina, ripillepääsyn jälkeen jouluna ja syntymäpäivänä vain kortti tai tekstiviesti. Mutta jokaisen kymmenen kummilapseni elämässä olen mukana enemmän kuin muiden sukulaisten ja ystävien lasten.
Kummius on ollut minulle rikkaus!