Pirusti ahdistaa, mullakin juuri mennyt luottotiedot, ja eräs pieni lasku on ulosotossa. Ja isommat laskutkin kohta menossa..Huomenna on syntymäpäiväni, ei paljon ilota.
Kaikki alkoi siitä, kun sain vuosi sitten kesällä työpaikan. Samana syksynä työpaikan läheltä löytyi asumisoikeusasunto, johon pienen tyttären kanssa muutin, olin juuri eronnut. Pientä remonttia sitten tein asuntoon ja kaikki oli rahallisesti ok, vaikka tiesin, ettei kovin ylimääräistä ei ole. Loppuvuonna meni työpaikka, mulle ei maksettu ees lomarahoja, se oli riitaisa tilanne, jota käytiin asianajajan avustuksella. Liiton päivärahaa jouduin odottamaan 5kk, ja sinä aikana käytin 2 luottokorttia, jotka oli lopulta täynnä. En voinut niitä maksaa. Kun sitten lopulta sain päivärahat, niistä makselin vuokrarästejä ja muita kuluja. EI riittänyt rahat noihin luottojen maksuihin, enkä ole niitä vieläkään maksanut.
Olen hyvin pettynyt siihen, että tunnen itseni niin yksinäiseksi, äitiä eikä sisaruksia kiinnosta auttaa, (äidin mielestä pitää aikuisen itse pärjätä) tänään kävi itsarikin mielessä, kun lapsenkin kanssa on usein niin paljon riitaa, pieni tyttöni lyö ja sylkee päälleni kun on vihainen. Tunnen itseni siis huonoksi äidiksi, ja muutenkin surkeaksi, kun ei ole työtä, ei rahaa, eikä ystäviäkään kuin yksi. Kämppää en viime kuukausina ole juuri jaksanut siivota, sekin on ihan läävä, mä olen siis ihan luuseri. Tuntuu, ettei oo mitään toivoa, ja kukaan ei todellakaan välitä, paitsi tietysti tytär rakastaa, vaikka meillä on vaikeaa usein.
Myös ex miehen kanssa riidellään usein, vaikka meidän pitäisi tulla tytön takia toimeen, ollaan mm muuttamassa kaikki yhdessä takaisin miehen kotimaahan, jossa aiemmin asuimme. Hänelläkään ei ole enää Suomessa töitä. Muuttokin stressaa ja pitäisi saada auto myytyä (tosi vaikeaa) ja huonekaluja. Pelottaa muuttaa takaisin ulkomaille yksinäisenä, koska pelottaa jos en saa työtä jne, miehen kanssa alkuun asutaan yhdessä, kunnes saan työtä. Toisaalta, minulla ei ole Suomessa yhtään mitään syytä jäädä, joten lähtö ei sinänsä ole vaikeaa.
Tuntuu että kaikki menee ihan helvetiksi. Olen varannut kunnalliseen velkaneuvontaa ajan, mut se menee kuukausien päähän, ja mitä se oikeastaan auttaa, itse ne rahat jostain on revittävä.
Kaikki alkoi siitä, kun sain vuosi sitten kesällä työpaikan. Samana syksynä työpaikan läheltä löytyi asumisoikeusasunto, johon pienen tyttären kanssa muutin, olin juuri eronnut. Pientä remonttia sitten tein asuntoon ja kaikki oli rahallisesti ok, vaikka tiesin, ettei kovin ylimääräistä ei ole. Loppuvuonna meni työpaikka, mulle ei maksettu ees lomarahoja, se oli riitaisa tilanne, jota käytiin asianajajan avustuksella. Liiton päivärahaa jouduin odottamaan 5kk, ja sinä aikana käytin 2 luottokorttia, jotka oli lopulta täynnä. En voinut niitä maksaa. Kun sitten lopulta sain päivärahat, niistä makselin vuokrarästejä ja muita kuluja. EI riittänyt rahat noihin luottojen maksuihin, enkä ole niitä vieläkään maksanut.
Olen hyvin pettynyt siihen, että tunnen itseni niin yksinäiseksi, äitiä eikä sisaruksia kiinnosta auttaa, (äidin mielestä pitää aikuisen itse pärjätä) tänään kävi itsarikin mielessä, kun lapsenkin kanssa on usein niin paljon riitaa, pieni tyttöni lyö ja sylkee päälleni kun on vihainen. Tunnen itseni siis huonoksi äidiksi, ja muutenkin surkeaksi, kun ei ole työtä, ei rahaa, eikä ystäviäkään kuin yksi. Kämppää en viime kuukausina ole juuri jaksanut siivota, sekin on ihan läävä, mä olen siis ihan luuseri. Tuntuu, ettei oo mitään toivoa, ja kukaan ei todellakaan välitä, paitsi tietysti tytär rakastaa, vaikka meillä on vaikeaa usein.
Myös ex miehen kanssa riidellään usein, vaikka meidän pitäisi tulla tytön takia toimeen, ollaan mm muuttamassa kaikki yhdessä takaisin miehen kotimaahan, jossa aiemmin asuimme. Hänelläkään ei ole enää Suomessa töitä. Muuttokin stressaa ja pitäisi saada auto myytyä (tosi vaikeaa) ja huonekaluja. Pelottaa muuttaa takaisin ulkomaille yksinäisenä, koska pelottaa jos en saa työtä jne, miehen kanssa alkuun asutaan yhdessä, kunnes saan työtä. Toisaalta, minulla ei ole Suomessa yhtään mitään syytä jäädä, joten lähtö ei sinänsä ole vaikeaa.
Tuntuu että kaikki menee ihan helvetiksi. Olen varannut kunnalliseen velkaneuvontaa ajan, mut se menee kuukausien päähän, ja mitä se oikeastaan auttaa, itse ne rahat jostain on revittävä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tää ei varmaan paljon lohduta mutta sillon kun duuni lähti ja liksat jäi saamatta olis pitäny mennä hakeen sossusta hätäapua ja palkkaturvasta palkat itelle eikä ruveta elään luotolla.
Oletettavasti liitolla oli asianajaja jota sait käyttää ettei semmoiseen tarvinnut pistää rahoja?
Ja oikeusaputoimisto on kanssa paikka johon kannattaa mennä käymään jos tarttee lakiapua ja on pa.
noinkin riitaisessa tilanteessa. Siellä sinä vasta yksin oletkin ja velkojasi tuskin pääset karkuun. Kannattaisi selvittää tilannetta velkaneuvojan kanssa.
Hyvää syntymäpäivää sinulle ja tsemppiä!
Se sun exäs on sumplinu asian niin, että siellä ulkomailla menetät lapsesi huoltajuuden. Muuta mieluummin vaikka sodankylään ja käy siellä lähihoitajaksi.
olet siinä asunut niin saat ainakin sen velan indeksikorotettuna pois niskoiltasi ja hae halvempi kunnallinen asunto, joka on tuossa tilanteessa löydyttävä, sossun pitää pitää huoli omista kansalaisistamme vähintäin yhtä hyvin kuin muista ja mieti miksi aikanaan halusit ulkomaalta kotiin palata, haluatko oikeasti palata muille maille vieläpä exmiehen kanssa?
- tyttö rakkaudella kuriin, ei hyödytä opettaa lasta itseään syyttelemällä, jokainen äiti kokee aika ajoin huonommuutta oli tilanne
Halusin aikanaan palata Suomeen, kun kuvittelin jotenkin, että tytöllä täällä sukulaisiet ja serkut (oli tietty ulkomaillakin isänsä puolelta, mutta asuivat kaukana eivätkä vierailleet) ja et mul ois paremmat mahkut Suomes saada töitä. ja et ois muka joku verkosto, pyh. Kukaan ei meistä ja ongelmistamme välitä, eräskin ihminen puhui ulkom. asuessamme, et kun tulette käymään Suomessa, tulkaa meidän mökille ja jne, vaan eipä ko hlö ole ollut missään tekemisissä pitkään aikaan, ei silloinkaan kun ilmoitin, et ero tulee. Eli Suomessa ei ole mitään mitä muka kaipasin. Mul on oikeestaan helpompi asua ulkomailla, jossa ei ole läheisiä sukulaisia tms, koska silloin ei tarvii pettyä kenenkään kylmyyteen, kun ei ole kehen pettyä. Siellähän mä olen todella yksin, tai siis no, tytön kanssa ja mies asuis jossain lähistöllä tytön takia, mut siis ihan alkuun kaikki yhdessä, rahan takia.
Toisekseen, kyl mä tiedän et on se uhka et ex veis lapsen huoltajuuden, mut mitä täs muutakaan voi, jos hän aikoo muuttaa?? Mä nimittäin en voi tehdä sitä lapselle, et menettäis isänsä, jonka kans on tosi läheinen. Se siis pääsyy et muutetaan kaikki ulkomaille. Ja: mul on kyl koulutus, ei siis tarvi opiskella lähihoitajaks! Itse asiassa mul ois yks yritysidea mielessä, kun jotain kai täs on kohta tehtävä.