Tässä vähän neuvoja mitä itse olen elämän aikana todennut, sinänsä itsestään selvyyksiä, mutta sitten ei kuitenkaan:
1. Nukkuminen
Te nuoret joilla naama kukkii finneistä, mutta ei kuitenkaan mitään hirveää aknea ole: Nukutteko? Sillä itse jos yhdenkin yön valvon pitkään, niin heti on aamulla joku viisi finniä enemmän riesana naamassa. Valvominen näkyy ihossa erittäin nopeasti! Ja te jotka valvotte _aina_ pitkään ette osaa tätä nähdä sillä ettehän voi tietää mitä millainen iho teillä olisi jos nukkuisitte enemmän.
sanotaan että menee ainakin viikko siihen että iho näyttää jo paremmalta kun nukkuu tarpeeksi. mutta jos yhdenkin yön valvoo, niin peli on taas menetetty.
vaikka kuinka tekis mieli valvoa ja telkkarista tulis just parhaat ohjelmat yömyöhään ja tietokoneella parhaimmat keskustelut niiin silti, JOS haluatte ihonne kuntoon, nukkukkaa! Ja tietenkin säännölinen peseminen on kaiken a ja o.
Ja kaikki horisevat aina että nukkuminen on tärkeää nuoren kehitykselle plaa plaa, kyllä se vaan paikkansa pitää. se vaikuttaa kyllä melkeen kaikkeen. merkittävästi.
Jos olet masentunut, valvominen vain pahentaa asiaa. Vituttaa ainakin 10 kertaa enemmän herätä siihen kahdeksan aamuun jos ei ole saanut nukkua tarpeeksi. Ja edelleen vaikka kuinka uskoisi että jaksaa, niin ei siihen mukavaan iloiseen vireystasoon vain pääse huonoilla yöunilla vaikka kuinka psyykkaisi itseään.
Itse olen pienestä pitäen valvonut aina yö myöhään ja koulussa sitten silmät ristissä tuskalla valvonut ja päivä on pilalla heti aamusta. Lisäksi olen ollut kiusattu yms, niin ei paljon oloa kyllä paranna. Nyt olen ammattikoulussa, ja vasta nyt tajunnut kuinka paljon uni vaikuttaa ihan kaikkeen.
Nukkumalla ehkäisee monta paskaa päivää.
2. Masennus
Vaikka masennus alkaa olla kovinkin yleistä, jokaisella masentuneella on suuri tarve saada apua ja jokainen tapaus tulisi ottaa vakavasti. Puhuminen auttaa. Muutamakin kerta kun saa puhua asiansa ulos voi piristää vähäsen jopa kuukauden ajaksi.
Itse olen syönyt masennuslääkkeitä parisen vuotta sitten, silloin koin niistä olevan apua, mutta lopetin niiden syömisen kuitenkin. Halusin pärjätä omillani.
MAsennukseen on aina syynsä, jota ei lääkkeillä viedä pois. Lääkkeet vain auttavat stemppaamaan siihen että asian eteen alkaa tehdä jotain, ja saa voimia yrittää elää onnellisemmin. Ei voi siis vain nyhjöttää samassa vanhassa paskassa ja odottaa että lääkkeet veisi kaikki ongelmat pois.
Suuri ongelma nuorilla on se, että oikeasti Ei ole mitään tekemistä tai jokin estää/vaikeuttaa tekemästä asioita! Tottakai siitä mieli mustenee kun ei ole mitään virikkeitä elämässä. Itsutaan vaan koneella, luetaan jotain ircquotesseja kuinka joku on tehnyt jotai kivaa ja hehhee, iteppä vaan itsuu kotona ja lukee kuinka muut tuolla menee ja tekee. voi perkele. sitten mietitään että miksi vitussa masentaa näin helvetisti.
Ja varsinkin kun on yksinäinen ei tule tehtyä paskaakaan elämänsä eteen. Mutta siitä on lähdettävä. yksin kaiken keskeltä. pitää keksiä jotakin, mikä voisi olla kivaa. Pitää kokeilla, löytää itsestään uusia puolia, sörkkiä tikulla jäätä kestääkö se. Pitää saada epäonnistumisia jotta tietää mistä pitää ja mistä ei. Nähdä vähän missä omat rajat menee. JA kun vain lähtee käyntiin niin kyllä jossain vaiheessa tulee vastaan edes yksi ihminen joka on samanmielinen kuin itsekkin. JA siitä sitten vaan porukkaa kasaan pikku hiljaa mitä vain eteen tulee.
3. Ujous, sosiaalisuus
OLen pienestä pitäen ollut äärettömän hiljainen ja ujo, samoin myös vanhempani, joilta varmaan tämä olen perinyt. Mutta so what, tämä asia ei ole kiveen hakattu tai muuttumaton piirre luonteessa, ei.. vaan verrattavissa mihin tahansa taitoon mitä ihmisellä voi olla. Mitä enemmän treenaa sitä enemmän oppii ja ymmärtää. Alku on yleensä täynnä epäonnistumisia, varsinkin jos ja kun lähtökohdat ovat huonot, eikä ole elämässään saanut hyviä esikuvia ja esimerkkejä sosiaalisista kanssa käymisistä.
Itse tunnen jääneeni jollain asteella jälkeen näissä asioissa, mutta ei voi vaan kun niellä se tosiasia ja mennä eteenpäin, sillä mitä pitempään pitkittää taitojen opettelua, sitä pitempään saa olla hiljainen taustalla olija joka ei saa ajatuksiaan ulos.
vaikka muista ihmisistä osaa nähdä kuka on hyvä puhumaan, kenellä on hyvät jutut ja kenellä ei, niin välttämättä ei itse osaa silti puhua ihmisten kanssa. Vähän kuin vieraita kieliä opetellessa: ymmärtää kaiken mitä sinulle puhutaan, mutta kun pitäisi itse sanoa jotain niin ei tulekkaan yhtään mitään.
Elikkä vain puhumalla oppii puhumaan niin yksinkertaiselta kun se vain kuullostaakin, mutta vaikeita tilanteita tulee olemaan.
Itse opin paljon sosiaalisemmaksi kun pääsin kaupan kassalle töhin. Ja todellakin vielä kysyn itseltäni että "Mitä helvettiä??!! MINÄ?? Kaupankassalla???" mutta kyllä vain, onnistuu vaikka ujo olin.
Olen sitä mieltä että ne taidot jota vähiten osaa, vetävät puoleensa (vaikkakin ne eniten pelottavat), ja ne juuri kasvattavat ihmisenä eniten
1. Nukkuminen
Te nuoret joilla naama kukkii finneistä, mutta ei kuitenkaan mitään hirveää aknea ole: Nukutteko? Sillä itse jos yhdenkin yön valvon pitkään, niin heti on aamulla joku viisi finniä enemmän riesana naamassa. Valvominen näkyy ihossa erittäin nopeasti! Ja te jotka valvotte _aina_ pitkään ette osaa tätä nähdä sillä ettehän voi tietää mitä millainen iho teillä olisi jos nukkuisitte enemmän.
sanotaan että menee ainakin viikko siihen että iho näyttää jo paremmalta kun nukkuu tarpeeksi. mutta jos yhdenkin yön valvoo, niin peli on taas menetetty.
vaikka kuinka tekis mieli valvoa ja telkkarista tulis just parhaat ohjelmat yömyöhään ja tietokoneella parhaimmat keskustelut niiin silti, JOS haluatte ihonne kuntoon, nukkukkaa! Ja tietenkin säännölinen peseminen on kaiken a ja o.
Ja kaikki horisevat aina että nukkuminen on tärkeää nuoren kehitykselle plaa plaa, kyllä se vaan paikkansa pitää. se vaikuttaa kyllä melkeen kaikkeen. merkittävästi.
Jos olet masentunut, valvominen vain pahentaa asiaa. Vituttaa ainakin 10 kertaa enemmän herätä siihen kahdeksan aamuun jos ei ole saanut nukkua tarpeeksi. Ja edelleen vaikka kuinka uskoisi että jaksaa, niin ei siihen mukavaan iloiseen vireystasoon vain pääse huonoilla yöunilla vaikka kuinka psyykkaisi itseään.
Itse olen pienestä pitäen valvonut aina yö myöhään ja koulussa sitten silmät ristissä tuskalla valvonut ja päivä on pilalla heti aamusta. Lisäksi olen ollut kiusattu yms, niin ei paljon oloa kyllä paranna. Nyt olen ammattikoulussa, ja vasta nyt tajunnut kuinka paljon uni vaikuttaa ihan kaikkeen.
Nukkumalla ehkäisee monta paskaa päivää.
2. Masennus
Vaikka masennus alkaa olla kovinkin yleistä, jokaisella masentuneella on suuri tarve saada apua ja jokainen tapaus tulisi ottaa vakavasti. Puhuminen auttaa. Muutamakin kerta kun saa puhua asiansa ulos voi piristää vähäsen jopa kuukauden ajaksi.
Itse olen syönyt masennuslääkkeitä parisen vuotta sitten, silloin koin niistä olevan apua, mutta lopetin niiden syömisen kuitenkin. Halusin pärjätä omillani.
MAsennukseen on aina syynsä, jota ei lääkkeillä viedä pois. Lääkkeet vain auttavat stemppaamaan siihen että asian eteen alkaa tehdä jotain, ja saa voimia yrittää elää onnellisemmin. Ei voi siis vain nyhjöttää samassa vanhassa paskassa ja odottaa että lääkkeet veisi kaikki ongelmat pois.
Suuri ongelma nuorilla on se, että oikeasti Ei ole mitään tekemistä tai jokin estää/vaikeuttaa tekemästä asioita! Tottakai siitä mieli mustenee kun ei ole mitään virikkeitä elämässä. Itsutaan vaan koneella, luetaan jotain ircquotesseja kuinka joku on tehnyt jotai kivaa ja hehhee, iteppä vaan itsuu kotona ja lukee kuinka muut tuolla menee ja tekee. voi perkele. sitten mietitään että miksi vitussa masentaa näin helvetisti.
Ja varsinkin kun on yksinäinen ei tule tehtyä paskaakaan elämänsä eteen. Mutta siitä on lähdettävä. yksin kaiken keskeltä. pitää keksiä jotakin, mikä voisi olla kivaa. Pitää kokeilla, löytää itsestään uusia puolia, sörkkiä tikulla jäätä kestääkö se. Pitää saada epäonnistumisia jotta tietää mistä pitää ja mistä ei. Nähdä vähän missä omat rajat menee. JA kun vain lähtee käyntiin niin kyllä jossain vaiheessa tulee vastaan edes yksi ihminen joka on samanmielinen kuin itsekkin. JA siitä sitten vaan porukkaa kasaan pikku hiljaa mitä vain eteen tulee.
3. Ujous, sosiaalisuus
OLen pienestä pitäen ollut äärettömän hiljainen ja ujo, samoin myös vanhempani, joilta varmaan tämä olen perinyt. Mutta so what, tämä asia ei ole kiveen hakattu tai muuttumaton piirre luonteessa, ei.. vaan verrattavissa mihin tahansa taitoon mitä ihmisellä voi olla. Mitä enemmän treenaa sitä enemmän oppii ja ymmärtää. Alku on yleensä täynnä epäonnistumisia, varsinkin jos ja kun lähtökohdat ovat huonot, eikä ole elämässään saanut hyviä esikuvia ja esimerkkejä sosiaalisista kanssa käymisistä.
Itse tunnen jääneeni jollain asteella jälkeen näissä asioissa, mutta ei voi vaan kun niellä se tosiasia ja mennä eteenpäin, sillä mitä pitempään pitkittää taitojen opettelua, sitä pitempään saa olla hiljainen taustalla olija joka ei saa ajatuksiaan ulos.
vaikka muista ihmisistä osaa nähdä kuka on hyvä puhumaan, kenellä on hyvät jutut ja kenellä ei, niin välttämättä ei itse osaa silti puhua ihmisten kanssa. Vähän kuin vieraita kieliä opetellessa: ymmärtää kaiken mitä sinulle puhutaan, mutta kun pitäisi itse sanoa jotain niin ei tulekkaan yhtään mitään.
Elikkä vain puhumalla oppii puhumaan niin yksinkertaiselta kun se vain kuullostaakin, mutta vaikeita tilanteita tulee olemaan.
Itse opin paljon sosiaalisemmaksi kun pääsin kaupan kassalle töhin. Ja todellakin vielä kysyn itseltäni että "Mitä helvettiä??!! MINÄ?? Kaupankassalla???" mutta kyllä vain, onnistuu vaikka ujo olin.
Olen sitä mieltä että ne taidot jota vähiten osaa, vetävät puoleensa (vaikkakin ne eniten pelottavat), ja ne juuri kasvattavat ihmisenä eniten
Vastaukset 3
Vanhimmat
jatkoa.. eli taidot joita vähiten osaa kasvattavat ihmisenä eniten kun niihin syventyy. Ja ne ovat asioita, joita ihmisen on tarve oppia elämänsä aikana. Välttämättä ei koskaan pääse mestariksi, mutta ainakin siihen asti että olisi edes vähän enemmän tyytyväinen itseensä.
Tässä minun näkemykseni elämään, kirjoitin tämän jos vaikka joku muukin, saman kaltaisia asioita kokenut ihminen saisi tästä jotain irti omaan elämäänsä :) Jos voisin matkustaa menneeseen tämän sanoisin 15-vuotiaalle minulle :p
Omat "näkökulmani".
1. Valvon aika usein, mutta ihoni on juuri parempi silloin. Jos nukun sellaiset 12-13 tuntia päivässä, finnejä ilmestyy. Unirytmit hieman sekaisin ja sairaudet laittaa nukkumaan enempi. : )
2. Olen lievästi masentunut kotiolojen takia, mutta en tunne tarvetta purkaa tunteitani muille. Se saisi muut vaivaantumaan ja varomaan puheitansa, en kaipaa sääliä. Toimin ja puhun normaalisti muiden kanssa, joten ei ole syytä. Jos tekee mieli itkeä, teen sen yksin huoneessani yöllä. Isoveljeni on vakavasti masentunut ja hän eristäytyy huoneeseensa. Silti hän jaksaa olla iloinen ja jos vituttaa, hän kertoo minulle. Masentuneisuutta väheksytään omassa perheessäni, vanhemmat nauravat sille. Tämäkin siis, vaikka veljelläni on lääkkeet siihen ja joutuu käymään psykiatrilla säännöllisesti. Kaikesta vaan ei huvita puhua.
sama täällä toisaalta. itsellä todettiin vakava masennus.. joskus tuntuu että asia vain pahenisi puhumalla, mutta viekö puhumattomuus asiaa oikeastaan eteenpäin pätkän vertaa?
Onhan se häpeällistä, eikä välttämättä tarvitse ihan kaikille kuuluttaa.. mutta puhuminen henkilöille jotka jaksavat ottaa vastaan masentuneen ajatuksia jotenkin saa oman mielen kevyemmäksi.
Olen päätänyt että en kavereilleni enää pura itseäni, enkä muille läheisille. Jos pää alkaa todella sekoamaan menen lääkäriin. näin ketään ei satu, ja tuskin lääkäriäkään kauheemmin kiinnostaa loppujen lopuksi.