Karhun kanssa samalla hillamaalla....

Kirjoittaja vain totesi, että oli karhun kanssa samoilla marjamailla. Ei täällä tartte heti ruveta mollaamaan, täällähän keskustellaan, jutustellaan, ollaan lokoisia. Mukavampaa päivää sinullekkin, ota löysemmin.

täysin tarpeetonta. kirjoitti:

Kirjoittaja vain totesi, että oli karhun kanssa samoilla marjamailla. Ei täällä tartte heti ruveta mollaamaan, täällähän keskustellaan, jutustellaan, ollaan lokoisia. Mukavampaa päivää sinullekkin, ota löysemmin.

miksi kirjoittaa itsestään selvyyksistä.

vain kysäsi kirjoitti:

miksi kirjoittaa itsestään selvyyksistä.

Eilen se tapahtui, enkä sitä toivoisi kenellekään tapahtuvaksi, ainakaan niissä olosuhteissa kuin mulla kairassa oli.
Olin hillasta tuossa mopolleni mettätietä kävellen. Siinä tiellä kohtasimme, molemmat olimme liikkumatta ja katsoimme toisiamme. Karhu ei tehnyt elettäkään poistuakseen. Tein ratkaisun, poistuin tieltä metsään ja niin paljon vauhtia kuin kintuista sain juoksin. Tempasin repun selästäni, vasempaan käteen ettei haittaisi menoa, hillasankko oikeassa kädessä. Juoksin ja seurasin taakse että seuraako karhu, onnekseni ei seurannut.
Ehkä puolen kilometrin juoksun jälkeen, koitin ottaa puhelimellä yhteyttä kotiini, en saanut yhteyttä, matkaa kylään noi 15 kilometriä, vaara välissä.
Mopolleni ei ollut asiaa, joten kompassilla lähdin suuntaamaan tietylle tielle jonka tiesin olevan noin 5 kilometrin päässä.
Patikoin kairan halki vaarassa kulkevalle tielle, josta sain puhelinyhdeyden kotiini, eukko soitti auton sinne.
Auton turvin pääsin mopolleni, ja mopollani kotiin.
Viime yö meni huonosti nukkuen, niin näyttää käyvän tulevalle yöllekin. Karhun joka kohtaa se vain voi kuvata tunteen, millaista on kohdata se oikeasti.
Tuo metsän kuningas asustaa tästä kylästä 15 kilometrin päässä kairassa keski-Lapissa.

yritti kertoa,että oli löytänyt metsästä toisenkin paskojan itsensä lisäksi. Siinähän sitä ihmettä riittää, kun sai huomata karhunkin paskovan ja vieläpä nautiskelevan marjoja. Varmaan se karhu kertoo kotijoukoilleen, että oli meidän reviirillä taas pahalle haiseva paskoja, joka tuli ryöstelemään meidän eväitä.

hillastaja kirjoitti:

Eilen se tapahtui, enkä sitä toivoisi kenellekään tapahtuvaksi, ainakaan niissä olosuhteissa kuin mulla kairassa oli.
Olin hillasta tuossa mopolleni mettätietä kävellen. Siinä tiellä kohtasimme, molemmat olimme liikkumatta ja katsoimme toisiamme. Karhu ei tehnyt elettäkään poistuakseen. Tein ratkaisun, poistuin tieltä metsään ja niin paljon vauhtia kuin kintuista sain juoksin. Tempasin repun selästäni, vasempaan käteen ettei haittaisi menoa, hillasankko oikeassa kädessä. Juoksin ja seurasin taakse että seuraako karhu, onnekseni ei seurannut.
Ehkä puolen kilometrin juoksun jälkeen, koitin ottaa puhelimellä yhteyttä kotiini, en saanut yhteyttä, matkaa kylään noi 15 kilometriä, vaara välissä.
Mopolleni ei ollut asiaa, joten kompassilla lähdin suuntaamaan tietylle tielle jonka tiesin olevan noin 5 kilometrin päässä.
Patikoin kairan halki vaarassa kulkevalle tielle, josta sain puhelinyhdeyden kotiini, eukko soitti auton sinne.
Auton turvin pääsin mopolleni, ja mopollani kotiin.
Viime yö meni huonosti nukkuen, niin näyttää käyvän tulevalle yöllekin. Karhun joka kohtaa se vain voi kuvata tunteen, millaista on kohdata se oikeasti.
Tuo metsän kuningas asustaa tästä kylästä 15 kilometrin päässä kairassa keski-Lapissa.

karhun syy, jos sinua alkoi peloittamaan. Karhu olisi vain niin mielellään katastanut paljonko sait hilloja ja sinä kuvittelemaan, että se sinuun ihastui. Oliko muuten mopoa rassattu, kun se karhu kuulemma ihastelee mopoja ja olisi tehnyt sinulle muutaman kysymyksen mopon tiimoilta. Voi sua,kun rupesit hötkyilemään, kenties menetit hyvät mopokaupat.

mopoilija myöskin kirjoitti:

karhun syy, jos sinua alkoi peloittamaan. Karhu olisi vain niin mielellään katastanut paljonko sait hilloja ja sinä kuvittelemaan, että se sinuun ihastui. Oliko muuten mopoa rassattu, kun se karhu kuulemma ihastelee mopoja ja olisi tehnyt sinulle muutaman kysymyksen mopon tiimoilta. Voi sua,kun rupesit hötkyilemään, kenties menetit hyvät mopokaupat.

pelko on tervettä itsesuojeluvaistoa. Vaikka juttuja (muka miehisiä) kuuleekin, monikin vähättelee pelkoaan.
Olisitpa itte ollut minun tilanthessa, mutta enpä jättänyt kapheani, joku oli pyssynsäkin jättänyt kun oli karhun kohannut.
Karhua kunnioitan tään jälkhen, eikä ne tee mulle mitään pahhaa, enhän miekhän niille.

hillastaja kirjoitti:

pelko on tervettä itsesuojeluvaistoa. Vaikka juttuja (muka miehisiä) kuuleekin, monikin vähättelee pelkoaan.
Olisitpa itte ollut minun tilanthessa, mutta enpä jättänyt kapheani, joku oli pyssynsäkin jättänyt kun oli karhun kohannut.
Karhua kunnioitan tään jälkhen, eikä ne tee mulle mitään pahhaa, enhän miekhän niille.

Ymmärrä tämä: näit karhun paskaa (jos se edes sitä oli), et karhua. Olen lähes varma siitä että kukaan metsästäjä ei ole koskaan pyssyään jättänyt kun on kohdannut karhun paskaa.

Se ei ole mitenkään tervettä itsesuojeluvaistoa jos säikkyy sontaa. Turha kerskua tuollaisilla, metsään ne karhut paskoo ja eiköhän kaikki jotka vähänkin metsässä liikkuu ole sellaista nähneet.

hillastaja kirjoitti:

pelko on tervettä itsesuojeluvaistoa. Vaikka juttuja (muka miehisiä) kuuleekin, monikin vähättelee pelkoaan.
Olisitpa itte ollut minun tilanthessa, mutta enpä jättänyt kapheani, joku oli pyssynsäkin jättänyt kun oli karhun kohannut.
Karhua kunnioitan tään jälkhen, eikä ne tee mulle mitään pahhaa, enhän miekhän niille.

enhän minä ollenkaan vähättele pelkoasi, koskapa olen luonnossa liikkuessani tavannut karhun moneen kertaan. Eipä tuo ole minua syönyt, vaikka jotkut pelkäävät karhua. On tietysti eroa,jos kohtaa karhun yllättäen, mutta minä olen hakeutunut vasiten kohtaamaan karhun ja on se todella upea näky. Kaikista komeimmillaan karhu on kun se nousee kahdelle jalalle ja haistelee ilmansuuntaa, josta ihminen sitä lähestyy. Kokemuksesta tiedän, että karhu ei ole mikään tappaja, vaan ehdottomasti väistyy ihmistä. Ensikertaa karhun kohdatessa on oltava jäitä hatussa, vaikka sydän pamppaileekin niin väistyä pitää perettäen ja hitaasti, jolloin karhu huomaa ettei tulija ole agressiivinen. Edellä mainitulla tavalla kun toimii, niin voin taata ettei karhu hyökkää vaikka sillä olisi poikanen mukanaan.

Tiedän tunteesi kirjoitti:

enhän minä ollenkaan vähättele pelkoasi, koskapa olen luonnossa liikkuessani tavannut karhun moneen kertaan. Eipä tuo ole minua syönyt, vaikka jotkut pelkäävät karhua. On tietysti eroa,jos kohtaa karhun yllättäen, mutta minä olen hakeutunut vasiten kohtaamaan karhun ja on se todella upea näky. Kaikista komeimmillaan karhu on kun se nousee kahdelle jalalle ja haistelee ilmansuuntaa, josta ihminen sitä lähestyy. Kokemuksesta tiedän, että karhu ei ole mikään tappaja, vaan ehdottomasti väistyy ihmistä. Ensikertaa karhun kohdatessa on oltava jäitä hatussa, vaikka sydän pamppaileekin niin väistyä pitää perettäen ja hitaasti, jolloin karhu huomaa ettei tulija ole agressiivinen. Edellä mainitulla tavalla kun toimii, niin voin taata ettei karhu hyökkää vaikka sillä olisi poikanen mukanaan.

karhu kohtaamisia, kerran olikin oikein sitkas yksilö, iso uros joka vasiten odotti kunnes ämpäri täynnä hillaa, sitten hyökkäsi karjahdellen päälle. Yleensä olin siinä vaiheessa luovuttanut ja pudottanut ämpärin minkä sisällön karhu sitten pisteli poskeensa. Nyt oli kuitenkin senverran sisu noussut etten antanut hilloja, vaan päästin karhun kuonoon kunnon mavasäkerin, karhu siitä ulvahti pahasti.
Luulin jo asian tulleen sillä selväksi mutta karhuhan tunki päälle, siinä väännettiin mutta eihän ihminen oikein isolle karhulle mitään mahda. Annoin jonkun kunnon potkun munille, mutta karhu lopulta läppäsi tajun minulta pihalle. Oli tapansa mukaan syönyt minun hillat, kun siitä minullekin taju alkoi palailla. No vihapäissäni vinkkasin karhusta metsästäjille jotka kävivät ryökäleen lopettamassa 20.8. jolloin karhujahti alkoi. Sen koommin ei minulla ole ollut vaivaa karhuista. Sen pituinen se.

hillasuolla kirjoitti:

karhu kohtaamisia, kerran olikin oikein sitkas yksilö, iso uros joka vasiten odotti kunnes ämpäri täynnä hillaa, sitten hyökkäsi karjahdellen päälle. Yleensä olin siinä vaiheessa luovuttanut ja pudottanut ämpärin minkä sisällön karhu sitten pisteli poskeensa. Nyt oli kuitenkin senverran sisu noussut etten antanut hilloja, vaan päästin karhun kuonoon kunnon mavasäkerin, karhu siitä ulvahti pahasti.
Luulin jo asian tulleen sillä selväksi mutta karhuhan tunki päälle, siinä väännettiin mutta eihän ihminen oikein isolle karhulle mitään mahda. Annoin jonkun kunnon potkun munille, mutta karhu lopulta läppäsi tajun minulta pihalle. Oli tapansa mukaan syönyt minun hillat, kun siitä minullekin taju alkoi palailla. No vihapäissäni vinkkasin karhusta metsästäjille jotka kävivät ryökäleen lopettamassa 20.8. jolloin karhujahti alkoi. Sen koommin ei minulla ole ollut vaivaa karhuista. Sen pituinen se.

satuilija, joka todellisuudessa kuolisi sydänhalvaukseen nähdessään oikeasti karhun. Todellisuudessa useimmat karhut eivät ole niin suuria, kun ihmiset ennakkoon kuvittelevat. Neljällä jalalla kävellessään ne näyttävät pullukoilta isoilta koirilta joiden pää ja raajat ovat massivisemmat kuin koirilla. Pystyyn noustessaan karhut ovat keskikokoisen ihmisen kokoisia. Onhan karhulla tosin suurempi ja voimakkaampi purukalusto kuin ihmisellä ja etutassuissa voimaa. Kovasti kuitenkin ihmetyttää ihmisen älyttömyyteen mitoitettu karhupelko, sillä todellisuudessa karhu ei halua vahingoittaa ihmistä millään tavoin, jos ihminen antaa sille rauhan. On parempi kunnioittaa karhua, sillä karhun kynnet ovat niin pitkät ja terävät että jos se sattuisi huitaisemaan, niin varmasti vammoja tulee.

Toinen kotonaan. kirjoitti:

yritti kertoa,että oli löytänyt metsästä toisenkin paskojan itsensä lisäksi. Siinähän sitä ihmettä riittää, kun sai huomata karhunkin paskovan ja vieläpä nautiskelevan marjoja. Varmaan se karhu kertoo kotijoukoilleen, että oli meidän reviirillä taas pahalle haiseva paskoja, joka tuli ryöstelemään meidän eväitä.

Ei siis tainnut olla hänestä karhulle vastusta merkkailutta, kun saa aika monta läjää päästää, kunnes karhun saavuttaa. Nöyryys siis varmaankin oli kyseessä...

metsässä samoilija kirjoitti:

satuilija, joka todellisuudessa kuolisi sydänhalvaukseen nähdessään oikeasti karhun. Todellisuudessa useimmat karhut eivät ole niin suuria, kun ihmiset ennakkoon kuvittelevat. Neljällä jalalla kävellessään ne näyttävät pullukoilta isoilta koirilta joiden pää ja raajat ovat massivisemmat kuin koirilla. Pystyyn noustessaan karhut ovat keskikokoisen ihmisen kokoisia. Onhan karhulla tosin suurempi ja voimakkaampi purukalusto kuin ihmisellä ja etutassuissa voimaa. Kovasti kuitenkin ihmetyttää ihmisen älyttömyyteen mitoitettu karhupelko, sillä todellisuudessa karhu ei halua vahingoittaa ihmistä millään tavoin, jos ihminen antaa sille rauhan. On parempi kunnioittaa karhua, sillä karhun kynnet ovat niin pitkät ja terävät että jos se sattuisi huitaisemaan, niin varmasti vammoja tulee.

ja luultavasti onkin. Karhun kanssa painia lyövä kyllä häviää karhulle, ja karhut ovat persoja marjoille, painija vaikuttaa minusta tosi rohkealta, koska kuitenkin yritti pistää kampoihin kunnes lyötiin tajuttomaksi.
Hyvä että metsästäjät lopettivat mokoman karhun.

vain kysäsi kirjoitti:

miksi kirjoittaa itsestään selvyyksistä.

Minulle kävi lähes samoin tuossa neljä päpvää sitten. Heti suon laitaan tultuani huomasin vielä höyryävän karhun jätöksen. Ilmoitin reippaalla äänellä, että nyt on kuule nalle tullut näitä hilloja noukkimaan sellainen kaveri, joka ei ole koskaan hävinnyt karhulle painissa. Ja että olisi paras kadota tältä suolta pahempien seurausten välttämiseksi.
Hillat (oikeen korpihillat) lähtivät minun mukaan.

hillakämmen kirjoitti:

Minulle kävi lähes samoin tuossa neljä päpvää sitten. Heti suon laitaan tultuani huomasin vielä höyryävän karhun jätöksen. Ilmoitin reippaalla äänellä, että nyt on kuule nalle tullut näitä hilloja noukkimaan sellainen kaveri, joka ei ole koskaan hävinnyt karhulle painissa. Ja että olisi paras kadota tältä suolta pahempien seurausten välttämiseksi.
Hillat (oikeen korpihillat) lähtivät minun mukaan.

sontijaa persuksille, sillä ne lähtee karhut, toisten soille sontivat hävyttömät elukat.

Hukka-Musti kirjoitti:

Ei siis tainnut olla hänestä karhulle vastusta merkkailutta, kun saa aika monta läjää päästää, kunnes karhun saavuttaa. Nöyryys siis varmaankin oli kyseessä...

Onpa keskustelu saanut jo koomisia muotoja,helppoahan sitä on mielikuvitukses-
saan kehitellä tarinoita,joissa vaikka tappaa karhun pelkällä puukolla,joskus ennen-
hän niin kävikin mutta tuskin enää..Ei karhu ihmiselle pahaa halua,vaan väistää aina
kun on mahdollisuus,sama pätee kyihin ym."pahoihin"eläimiin.Ne vain pelästyttävät
ihmisolennon(kuten jopa pikkuiset hiiret),kun ovat niin vikkeliä,ihminen kokee jää-
vänsä kakkoseksi sen vuoksi.Eläimet voittavat ihmisen mennen tullen tarkemmilla
aisteillaan,ihmisellä on tietty "älynsä",mutta niin on eläimilläkin vaistonsa,joka AINA
kehottaa karttamaan ihmistä(ellei ole kyse "suorasta hyökkäyksestä" , pedon näkö-
kulmasta - ihmisen puolelta).Poikasten suojelu kun menee kaiken edelle eläimillä.
Pelkurimaisinta ja typerintä esim.karhujen suhteen ovat haaskakuvaukset,jolloin ol-
laan "turvassa",mutta karhu tietää ihmisen läsnäolosta...Ainahan ihmiset,etenkin
miespuoliset,ovat halunneet tuoda esiin "paremmuuttaan"suhteessa eläimiin,jot-
ka,raukat,on varustettu vain purukalustolla,helppohan sellainen on ampua tai ka-
lastaa..Kuitenkin erään luontoa syvällisesti tunteneen henkilön motto oli:"suurin
elämys ei ole tappaa,vaan antaa elää."