minä, alkoholisti

Tulin tälle palstalle hakeakseni tietoa, miten auttaa ystävääni.
Sinun kirjoituksesi voisi olla hänen tekstiään. Hän ei todellakaan ole paha ihminen. Jostain syystä kalja on miehen vienyt. Työnsä vielä hoitaa, mutta vapaat menevät kaljan kanssa. Haluaisin niin kovasti auttaa. Yritän puhua asiasta, mutta hän vähättelee koko juttua. Usein katkaisee puhelun. Asumme eri paikkakunnila, joten se rajoittaa kanssakäymistä.
Hän kuitenkin tietää, että alkosta pitäisi päästä eroon. MIten saisin hänet luottamaan itseeni sen verran, että pystyisi asiasta minulle puhumaan suoraan? Olen puhunut rumasti ja kauniisti, mutta hän pystyy aina väistelemään aihetta. Tätä on jatkunut ainakin vuoden. Uskon, että hän haluaisi tukea ja apua, koska soittaa kuitenkia aina uudelleen vaikka on suuttuneena katkaissut puhelun, kun olen suorin sanoin kertonut mielipiteitäni ja ajatuksiani juomisongelmastaan.
Koskaan en häntä vihaa. Usein olen turhautunut ja haluan luovuttaa. Pilatkoon elämänsä kun kerran haluaa. Viikon verran voin olla vastaamatta puheluihin, mutta sitten ajattelen, että yritän vielä. Ja taas lyön päätäni seinään. Hän tietää, että välitän ja kuuntelen. Keskustelu on kuitenkin usein vaikeaa, koska hänen mielialansa vaihtelee kovasti. Joskus puhuu, miten voisi luopua vaikka koko elämästä ja joskus kertoo, miten alkaa huolehtia itsestään. Uusi, terveellinen elämä alkaa aina huomenna, mutta sitä huomista ei koskaan tule. Pelkään usen puhua asiasta kovin sanoin, koska silloin mieleen tulee, että ehkä hän tekeekin jotain peruuttamatonta...
En halua neuvoja, joissa kerrotaan, että vain hän voi elämäntapansa muuttaa. Sen jo tiedän. En kaipaa "kehuja" siitä, että jaksan olla ystävä. Haluan konkreettisia ohjeita, mitä sanon. Miten autan häntä. Haluan uskoa, että voin auttaa.
Siinä olet oikeassa, että juomari aiheuttaa paljon surua ja huolta ja suuttumusta läheisissään. Minäkään en voi ymmärtää, miksei ystäväni voi ymmärtää, kuinka paljon parempi hänen elämänsä olisi selvänä. Kuinka paljon helpompaa hänellä olisi. Ehkä voisit selvinpäin kertoa läheisillesi, että ymmärrät aiheuttavasi tuskaa. (ehkä olet sen tehnytkin) Tärkeintä olisi, että tekisit sen silloin kun et ole juonut. On äärettömän raivostuttavaa kuunnella kännissä olevan tilitystä siitä, miten hän tietää olevansa huono ihminen ja tuottavansa huolta muille. Jos et halua jatkaa keskustelua asiasta kerro sekin. Haluaisivatkohan sinunkin läheisesi, että kertoisit heille, mitä heiltä toivot. Minulle tuottaa suurta tuskaa juuri tämä halu auttaa ja avuttomuuden tunne. Tekisi mieli huutaa ystävälleni: Sano, mitä haluat minun tekevän! Haluatko lopettaa juomisen! PUHU MINULLE, ...KELE!!!!!!!!!!!!!
En osaa sinulle muuta sanoa kuin tämän puhkikäytetyn fraasin: TOIVON SINULLE KAIKKEA HYVÄÄ. Toivottavasti pääset eroon helvetistäsi

Hyvä, että muistutat tuosta ensimmäisen ryypyn vaarallisuudesta. Tietenkään kaikki alkoholistit eivät ole yhtä herkkiä kuin sinä. Raitistuneiden alkoholistien yhteisössä, jossa käyn palavereissa, olen kuullut monta kaltaistasi kohtaloa, mutta myös niitä, että voi mennä vuosia ennen kuin täydellinen romahdus on totta kaikessa karmeudessaan.
Sitten kun alkoholistina olin juonut itseni pohjalle, osasin hakeutua aa-laisten palaveriin ja sieltä sain apua ja tukea raittiina pysymiseen.
Sinulla on sama mahdollisuus päivä kerrallaan raittiuteen toveripiirimme tukemana kunhan lähdet mukaan itsesi tähden.

En kyllä "alan" miehiä sympatiseeratakkaan osaa. Vähiten ne sääliä kaipaavat!