http://www.hakomaja.info/ajankohtaista/87-suomen-ex-vl-tapaaminen-tampereella-257-26072009
oliko paljonki porukkaa ja millainen oli ilmapiiri? voisko joku valaista mitä siellä oikeastaan keskusteltiin?
oliko paljonki porukkaa ja millainen oli ilmapiiri? voisko joku valaista mitä siellä oikeastaan keskusteltiin?
Vastaukset 72
Vanhimmat
Keskustelu oli leppoisaa. Ihmisiä oli noin kymmenkunta. Nuorimmat olivat n. 25 vuotiaita. Vanhimmat kuuden kympin korvilla. Keski-ikä saattoi olla yli 40. Mukavaa oli, kun pystyi keskustelemaan avoimesti. Tosin joskus saatan olla liiankin avoin ja alkaa piikitellä toisia.
Niin... muistathan että timangin älyn lisäksi leppoisa kanssakäyminen vaatii että hyväksyt ne joilla on erilainen tie kuin itselläsi... jokaisen on itse löydettävä omat tärkeät löytönsä ja oivallettava oivalluksensa ... jokaisella on ihan oma tie, silloinkin kun se johtaa ulos SRK-lestadiolaisuuden pakkovallasta. Ei ole kahta ihan samanlaista tarinaa. - En itse päässyt tähän tapaammiseen, mutta ehkä seuraavaan. :-) Kavereilta kuulin että oli mukavaa! Ja kiitos terveisistä!
>>Keskustelu oli lappoisaa. Ihmisiä oli noin kymmenkunta, Nuorimmat olivat n.25 vuotiaita. Vanhimmat kuuden kympin korvilla.
Jos Jumalan olemassaoloa epäilevä teksti paidassa on vainoa, niin sitten myös kaikki lähtetystyö on vainoa. Eikö kaikkien pitäisi saada julistaa tasavertaisesti omia uskomuksiaan?
kanssasi!
Nimimerkki A.M.
Kirjoituksesi on törkeä yritys rajoittaa sananvapautta. Se on Suomessa turvattu jokaiselle perustuslaissa. Etkö tunne maan lakia? Se velvoittaa myös sinua!
Toimi siis näin, kun olet jostakin asiasta eri mieltä kuin Metaskeema.
1) Ilmaise oma kantasi keskustelussa ja perustele se.
2) Kunnioita muiden ihmisten oiekutta tuoda esiin oma kantansa.
Älä A.M. siis käy kenenkään toisen keskustelijan kimppuun, puhumattakaan että pyrkisit rajoittamaan oikeutta osallistua keskusteluun.
Sillä isänmaassamme myös muilla kuin sinulla on oikeus tuoda esiin näkemyksiään vanhoillislestadiolaisuudesta.
Kirjoituksesi oli tosiaan erittäin törkeä.
Minä tykkäsin tapaamisesta ja kaikista heistä, jotka olivat mukana.
Kiitollisena muistelen...
En malttanut olla vastaamatta, kun nikkini oli heti avauksessa mainittu! ;)
...pois poikenneet, armosta osattomat jutelleet. Siellä vain grillailivat, vaikka samaan aikaan olisi ollut Ranuan seuroissa sitä oikeaakin hengenravintoa tarjolla.
Älä tule tänne tuputtamaan seuroista!
sydämellisesti tervetullut Ranualle...sinne olis vielä mahtunut. Kaikki valmiina.ruoat ja grillituotteet.Varmaan siellä olis nähnyt paljon tutuuja, ja olis voinu rupatella.Kyllä kanssakäymistä pääjoukkoon pitää olla. Ei saa kovin eriseuraksi muotoutua.Kuitenkin jotku raamit olis hyvä.
"työvaliokunnan veli" provoilija, vai oikeesti lesta!?
Kyllä on.
Tapaaminen oli hauska. Tosi paljon puheenaiheet vaihtelivat mutta punaisena lankana oli kuitenkin koko ajan lestadiolaisuus. On mielenkiintoista kuinka PALJON siitä tulee juttua kun samoja asioita miettineitä tulee koolle muutamia. Keskustelu on silloin yleensä vapautunutta. Se on värikästä, mielipiteitä lentää keskustelupiirissä todella kovaa tahtia. Keskustelu on täysin erilaista kuin ne "keskustelut" joita käydään esimerkiksi seurakuntailloissa tai nuortenilloissa. Ne keskustelut ovat keskustelun irvikuvia, niissä toistellaan samoja juttuja ja se on virkistävää (huomatkaa tässäkin oikea sanavalinta). Vapautunut voi puhua omalla äänellään eikä tarvitse välittää mistään "oikeasta" retoriikasta. Tietenkin tämmöinen keskustelu on kuin "hakomaja yrttitarhassa"... Sitten kyllä ryhmädynamiikka on nähtävissä myös ex-vl-tapaamisissa. Se on vähän arveluttavaa. Tulee myös joitakin kommentteja jotka eivät välttämättä ole kivoja. Rakentavuuden puute mahtuu sekaan kuitenkin. On myös kiva ettei koko ajan tarvitse olla pelkästään puolustuskannalla. Syntyy kunnon keskustelua. Kun mennään tarpeeksi syvälle, löytyy myös mielipide-eroja. Kuka ajattelee mitäkin. Kosketuspinta on silti paljon suurempi kuin ruotuun jumittuneiden lestadiolaisten kanssa.
Olen samaa mieltä, että tilaisuus ei ole sitä, mitä sen odottaa olevan, jos pitää olla yhdenkään ihmisen kanssa jotenkin puolustuskannalla!
Vertaistukitapaamisessa tuollaista ei saisi tapahtua.
Onko se sitä ryhmädynamiikkaa pahassa merkityksessä?
Sulla on tuossa viisasta analyysia. Samaten x-vl:llä.
"Kun mennään tarpeeksi syvälle, löytyy myös mielipide-eroja. Kuka ajattelee mitäkin."
Ei varmaan pitäisi vaatia, että me liikkeen jättäneet olisimme keskenämme "yhdestä puusta"... Juuri siksihän meistä moni on rauhanyhdistykseltä lähtenyt kun yhdenmukaisuuden paine kävi kertakaikkiaan kestämättömäksi! Olisi viisasta kaikkien ymmärtää ja hyväksyä, että me todellakin olemme kaikki erilaisia persoonia ja erilaisia ihmisiä. Me teemme erilaisia valintoja elämässämme ja tykkäämme eri asioista.
Se ainoa asia, mikä meitä yhdistää, on rankka prosessi jolla itse kukin joutuu irrottautumaan ahdistavasta ja ankarasta, sairaasta herätysliikkeestä.
Monelle se on ollut lapsuuden kasvuympäristö ja sen sairaat opit on opetettu ennen kuin on oppinut itse mitään ajattelemaan. Vanhoillislestadiolaisuus on suorastaan vammauttanut meistä monia. Kaikki rakkaimmat ihmissuhteet kytkeytyvät liikkeeseen ja ne on vaarassa menettää. Tai on jo menettänyt. Tämä on niin raskas kohtalo monelle, että on TODELLA ihme, että siitä terveenä voi selvitä.
Tässä auttaa vertaistuki! Keskinäinen kokemusten jakaminen avoimessa ja suvaitsevaisessa hengessä! SRK:n etu olisi että me saisimme hajotetuksi ne hauraat yhteisyyden langat joita on esim. Hakomajan kautta saatu luoduksi. Pidetään näistä rakenteista ja yhteyksistä kiinni ja tuetaan toinen toisiamme kasvussa omaksi itseksi...
Olen samaa mieltä kuin x-vl, että tapaamisissa ei saisi esiintyä syyllistävää tahi muuten loukkaavaa puhetapaa, että kukaan joutuisi olemaan "puolustuskannalla". Harjoittakaamme siis sallivuutta ja hyväksyvää asennetta toinen toisiamme kohtaan ja nähkäämme erilaisuudet rikkautena.
hyvät muistot elämästä vl-liikkeessä, ja irtaantumisen takiakaan ei ole tullut yhteentörmäyksiä?
Maailma ei houkutellut, vaan päinvastoin vl-joukossa oli kivempaa. Hankaluuksia ei tullut, kun piti suunsa oikeissa paikoissa kiinni, vaikka uskon suhteen oli ollut skeptinen jo vuosia. Sitten oli vain pakko tehdä ratkaisunsa, kun tunsi tulleensa jo liian isoksi vain roikkumaan mukana. Kun ei pitänyt vl-uskoa oikeana, niin ei pitänyt.
Itselleni ainakin suurin vaikeus on ollut sopeutua tähän tavalliseen maailmaan. En ole tahtonut millään antaa sille anteeksi sitä, ettei se ole vl-maailman kaltainen yhteisö ja että sillä on toisenlainen arvomaailma ja tavat.
Tällaisista ex-vl:sten ongelmista en ole näiltä palstoilta lukenut. Miksi? En varmastikaan ole ainoa tämän kaltainen tapaus.
En oikeasti tajua ongelmaasi. Ehkä viestisi olikin vain vitsi? Luultavasti et löydä lohtua meikäläisten seurasta? Enkä osaa auttaa.
Onko eiveeällien/maailman vika se, etteivät he olekaan sellaisia kuin vl:t ovat juksanneet? Kyllä minä näen vian siinä, että vl:t valehtelevat, kuvittelevat muiden olevan pahempia kuin he itse ovat.
Kaikki Hyvä on muka vain heillä!
Samaa minullekin tolkutettiin että miten pahoja ja moraalittomia ovatkaan ns. epäuskoiset. Juoppoja, aviopuolison pettäjiä, lastensa heitteille jättäjiä ja loukkaavia... laiskoja ja kieroja...
Kun sitten aloin elää näiden vl-yhteisössä niin parjattujen ihmisten keskuudessa ja tutustuin heihin, sain heitä ystävikseni, niin olen löytänyt sellaista lämpöä, huolenpitoa ja ystävyyttä jota en koskaan löytänyt rauhanyhdistykseltä.
Mikä estäisi sinua kirjoittamasta kokemuksistasi Hakomaja-palstalle? Olet tervetullut. Miksipä et kertoisi vl-liikkeen myönteisistä puolista siellä, ja samaten siitä että joillekin lähteminen ei ole erityisen vaikeaa. uskon että tämäkin näkemys vain monipulistaa palstaa, rikastuttaa.
Ymmärrän, että sinun on vaikea tajuta tällaista, koska olen saanut sen käsityksen, ettet ole vl-liikkeestä lähtöisin. Kasvualustasi on aivan toinen. Sinulle tämä tavallinen maailma on oikea ja minulle se on ollut niin maan väärä, joskin nykyään pidän sitä jo melko normaalina.
Ei minulla ollut mitään sellaisia harhakäsityksiä, että nämä "maailman" ihmiset olisivat jotenkin pahempia kuin vl:t. Päinvastoin, jo kasvuiässäni olin nähnyt, että he olivat keskimäärin jopa moraalisempia ja rehdimpiä kuin vl:t. Minulla oli myös koulussa hyviä ystäviä, joitten kautta olin kosketuksissa toisenlaiseen elämään, mutta vapaa-ajan halusin olla vl-seurassa.
Kysymys on kulttuurieroista. Tiiviin yhteisöllisyyden puutteesta, arvomaailmojen ja tapojen eroista. Näihin täkäläisiin sopeuduin helposti pinnallisesti, mutta en sydämessäni. Sydämessäni vihasin niitä. Halusin, että tämä maailma olisi ollut kuin vl-maailma, mutta kristinusko puhtaasti tulkittuna.
aika laiska kirjoittelemaan tällaisista, ja vielä laiskempi rekisteröitymään palstoille. Ei tämä itselleni enää mikään päivänpolttava ongelma edes ole.
Tämä nousi vain pintaan, kun luin tuota kirjoitusta monenlaisista ex-vl:ista. Näitten palstojen perusteella näyttää olevan tavallista, että ex-vl:illä on vihamielinen asenne vl-liikettä kohtaan.
Olen usein ihmetellyt, missä ovat ne ex:t, joilla on myönteinen asenne vl-liikkeeseen ja ainakin pohjimmiltaan kielteinen tähän tavalliseen maailmaan. En todellakaan usko olevani ainoa sellainen.
Niin minusta tuli vasta nuoruudessani vl. Kasvualustani oli toinen kuin sinulla.
Mutta miksi minusta tuli vl? Eikö ns. normaali kasvatus/maailma riittänyt silloin. Lähdin etsimään oikeaa uskonnollisuutta ja uskoa. Luulin löytäväni vl:sta sen Hyvän, mistä minulla oli vajausta. Uskon Toivon ja Rakkauden. Aidon ystävyyden, rehellisyyden, luotettavuuden, oikean lähimmäisyyden.
Olen miettinyt sitä, miksi minun valintani muinoin oli vl. En tiedä vieläkään kaikkea. Mutta en ole kohtalolleni (enää) katkera siitä, että olen tuon vaiheen elämässäni elänyt. Välillä jopa pieni ymmäryksen väläys valaisee mieleni. ;)
Vl-yhteisöllisyys on juuri se, mihin minä miellyin ja mistä tuli lopulta ongelma. Tuon yhteisöllisyyden sisään mahtuu todella hyviä asioita, joista saan nauttia vielä ulkopuolisenakin. Esim. laaja sukulais- ja tuttavapiiri.
Vl-talostelu parhaimmillaan rakentuu tuolle yhteisöllisyydelle. Missään muualla sitä ei ole, koska noin tiivistä ja isoa yhteisöä ei ole ainakaan Suomessa. Siinä on voimaa ja ihannetta moneen moneen arkipäivän tilanteeseenkin. Ajattelen erilaisia tilaisuuksia ja juhlia, joissa vl:t yhdessä tekevät jotain päämäärän saavuttamiseksi. Mitä tiiviimpi ja yksimielisempi tuo yhteisö on, sitä paremmin kaikki järjestyy, puhalletaan ns. samaan hiileen. Siitä saattavat monet muut ryhmät olla kateellisiakin?
Mutta sitten se varjopuoli. Siitä on täällä keskusteltu.
Luulen, ettei mikään ryhmä pitemmän päälle säily sellaisena, etteikö siellä alkaisi ihmisen pahuus ja nurjapuoli tehdä vanhinkoa toisille. Tiiviissä suojatussa yhteisössä vallanhalu ja itsekkyys on helppo peittää. Kun siihen otetaan Raamattu ja opillinen taustatuki, niin jälki on sellaista kuin se on ollut erityisesti hajaannusten aikana vl:ssa. Toki se on vaikuttamassa muulloinkin.
Minä tyydyn nyt tavallisen maailman hajanaisuuteen, sen sekalaisiin arvoihin ja tapoihin. En kaipaa (enää) minkään yhteisön tukea enkä sanelua siinä, miten saan elää. Jos se vie yksinäisyyteen, niin sekin on minulle parempi kuin kieroutunut rakkaus ja hoito jossakin porukassa.
joka on silmät suurina vajaan vuoden ajan aina silloin tällöin ihmetellyt juttuja tällä palstalla. Eikä voi muuta sanoa kuin, että aika sekopäistä on meiniki pääosin ollut. Ilmeisesti isolla joukolla eks-vl:iä on pahoja traumoja lapsuudesta. Huonot suhteellisuuden tajua vailla olevat vanhemmat, jotka kaiken lisäksi ovat vielä ratsastaneet tällä uskolla kohdellessaan huonosti lapsiaan. No, huonoja ihmisiähän löytyy joka ryhmästä, eikä se varmaan ainakaan nykypäivänä ole mitenkään leimallista lestadiolaisuudelle. Oma ryhmänsä ovat sitten nämä erotetut, jotka ilmeisesti ovat joutuneet piinallisten väärinymmärrysten kohteeksi 70-luvulla, kovia tarinoita.
V-lestadiolaisuudessa on varmasti niin pahaa kuin hyvääkin, niin kuin koko ympäröivässä maailmassa. On aika yksisilmäistä, joskin ymmärrettävää ja inhimillistä mennä väittämään mustavalkoisia totuuksia näinkin suuresta ihmisryhmästä omien kokemuksiensa perusteella. Mustamaalaaminen harmittaa, koska itse näen uskonnollisen yhteisön, myös v-lestadiolaisen, erittäin terveelliseksi osaksi ihmisten elämää, vaikken itse sellaiseen saa kuulukaan. Läheltä olen nähnyt, ja jos vain usko olisi, niin ehdottomasti olisin mukana!! :)
sanalaisten seuroihin, sieltä voit löytää yhtäläisyyttä!
Mene hyväihminen sisälle (uudelleen?)!
Ehkä sinun paikkasi on Siellä?
Hyvä kun tulit tähän ketjuun, teitähän on jo kaksi. :)
Tuohon eiveeällien leimaamiseen löytyy Raamattuakin, kun ajatellaan, että vain he, vl-sisällä olijat ovat jumalanlapsia.
'Ulkona ovat koirat huorat ja velhot...'
'Mitä tekemistä valkeudella on pimeyden kanssa'
Seurakuntaoppi on kaiken taustalla ja vl-valtakunnan raja erottaa muka hyvän pahasta! Se ei ole totta!
hyvin pahaksi ja syntiä tulvivaksi paikaksi ja vain Siionissa on turvallista. Tämä viesti on oikeastaan kätkettynä jokaiseen Ry:n puhujan saarnaan. Joten sanot totuuden: ”Samaa minullekin tolkutettiin että miten pahoja ja moraalittomia ovatkaan ns. epäuskoiset. Juoppoja, aviopuolison pettäjiä, lastensa heitteille jättäjiä ja loukkaavia... laiskoja ja kieroja...”
Minua tämä vakuuttelu ei ole oikein ole koskaan vakuuttanut, sillä jo lapsuudessa äiti opetti ihmisten tasa-arvoa, eli niin, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon, mutta kaikki ihmiset eivät vain ota vastaan Jumalan armahdusta.
Meillä myös vieraili sellaisia ihmisiä jotka eivät tunnustaneet mitään uskonsuuntaa, mutta olivat rehellisiä ja reiluja ihmisiä. Toisaalta on kaikkien ihmisten todettavissa (jos haluaa nähdä oikein) miten uskovat ihmiset voivat olla kieroja ja pahoja, vallankin jos voivat tehdä pahuuden salassa, eli niin, ettei kierous tule ilmi.
TV 2:ssa tuli mielenkiintoinen ohjelma, Maarit Tastula haastatteli Punaisessa langassa psykiatrisen vankilasairaalan ylilääkäriä Hannu Lauermaa
Lauerma totesi, että suljetut yhteisöt tarvitsevat yhteisen, vaarallisen, pelottavan vihollisen. Vihollinen on niin vaarallinen, että jos lähtee ”laumasta” joutuu vihollisen valtaan. Lainaukseni ei ole sanatarkka, mutta tämä ajatus kuitenkin on ja tämän pelotteen voima pitää yhteisön koossa.
Näin täytyy olla rauhanyhdistyksessäkin! Jos esim. johtajat lähtisivät tunnustamaan erehtyväisyytensä – kukaan ei heitä enää pelkäisi ja jokainen uskaltaisi tuoda omat mielipiteensä julki.
Kerron esimerkin. Itäsuomalainen nuori nainen muutti asumaan Turun seudulle. Hän ei viihtynyt. Hän ei pitänyt sikäläisten ihmisten mentaliteetista, tavoista eikä arvoista. Hän piti enemmän siitä, minkä koki omakseen. Muutaman vuoden hän jaksoi sinnitellä, mutta muutti sitten takaisin lähelle kotiseutuaan.
No, minä en ole lähdössä täältä maailmasta minnekään, enkä varsinkaan vl-liikkeeseen. Olen vähitellen oppinut hyväksymään tämän maailman sellaisena kuin se on. Vähän vielä hiertää.
Vl-liike ei ollut minulle koskaan mikään hyvän tyyssija, vaan tavallisten raadollisten ihmisten yhteisö. Mutta se oli se oma maailma, mihin oli pienestä asti kasvanut kiinni ja kiintynyt.
Tuntui, että tämä muu maailma halusi minun luopuvan siitä omastani ja alistuvan sen tyyliin. Sellaista kummallista vallanhalua. En pitänyt.
Joka tapauksessa olin liian yksin näkemyksineni, ei ollut muita ympärillä niitä jakamaan. Sopeuduin näennäisesti, ja vihoittelin itsekseni.
tuon Heinin viestin. Minunkin kotini oli tuollainen kuin Heinon koti. Varsinkin äiti suhtautui tasa-arvoisesti kaikkiin ihmisiin, ja hänellä oli useita ei-vl-ystäviä.
Kotoa en ainakaan saanut päälleni sitä propagandaa, että maailman ihmiset ovat pahoja.
En ole osannut pitää ihmisiä hyvinä tai pahoina. Näiden "maailman" ihmisten ajatusmaailma vain on ollut itselleni vieras.
Minulla on jo kymmenkesäisestä kokemus siitä, että syrjäkylän lapsen on vaikea sopeutua kirkonkylän elämään. Minulle jopa sähköt olivat uusi asia! Mutta oli pakko hyväksyä, kun piti mennä sinne kouluun ja asuntolaan.
Minä en ole vl-eron jälkeen kokenut mitään tuollaista vallankäyttöä eivl-taholta. Silti olen monessa mielessä vielä vl tavoiltani. Ei ole pakko laittaa korviksia, ei ole pakko käyttää alkoholia, ei ole pakko tykätä kaikesta maailman musiikista... jne. Tietysti lähelle voi sattua ihmisiä, jotka pakottavat, mutta se ei ole yleismaailmallinen VAATIMUS sikäläisiin arvoihin ja tapoihin. 'Maailmaa' ei määrää mikään taho, jonka mukaan on elettävä. Se on hajanainen ja sekalainen - Suomessakin, saati jossakin ison meren takana...
Se on ongelma, että maailmasta ei helpolla löydä ihmisiä, joiden ajatusmaailma tuntuisi tutulta ja turvalliselta. Voi olla että etsintä kestää todella väsyttävän kauan. Siionissa taas on ihan toisin, melkein kai kuka tahansa kelpaa ystäväksi ja puolisoksi? Vain yhteinen usko ja tavat ovat tärkeintä, omat tunteet ja tuntemukset voi laittaa sivuun, ne voivat olla sitä pahaa oman tahdon tietä?
Kuten sanoin minulla on kokemusta eri puolilla asumisesta. Yleistykset ovat vähentyneet kokemusten myötä ja enemmän näen yksilöitä ja yksilöllisiä ratkaisuja ja mahdollisuuksia.
kun näitä palstoja luin, että onpa joillakin ollut hurjia kokemuksia.
Hoitokokousten uhrit olivat sitten oma lukunsa, ja olin todella järkyttynyt, kun luin niistä ajoista. Otin yhteyttä vl-sukulaisiini ja rupesin tivaamaan heiltä totuutta asioista, esimerkiksi joistakin läheisistäni tuolta ajalta. He menivät ensin lukkoon, mutta suostuivat sitten kertomaan ihan asiallisesti.
Musta-valko-ajattelua ja yleistämistä on puolin ja toisin ja se on tyhmää, mutta toisaalta on pakko yleistää, jos haluaa puhua asioista asioina. Jos näkee kaiken liian suhteellisuudentajuisesti, ei voi puhua oikein mitään.
se pienin paha. Pahinta on ollut se näkymätön ja sanoin selittämätön, mikä vain on. Sitä voisi sanoa vaikka ilmaksi, jota hengittää.
Tämä maailma on hajanainen ja sekalainen, eikä ole kysymys siitä, mitä kaikkea se on. Kysymys on siitä, mitä se ei ole. On tuntunut puuttuvan "se jokin".
Minäkin olen asunut eri puolilla Suomea ja sen lisäksi asunut ja työskennellyt ulkomailla, useammassa eri maassa, siellä ison meren takanakin. Maailma ja ihmiset ovat moninaisia, mutta...siitä ei tässä stoorissa ole kysymys. Siinä on kysymys sydänparastani.
Eikä ole kyse siitä, että ihmiset ovat erilaisia persooniltaan ja ajattelutavoiltaan. Ei minulle ainakaan vl-liikkeessä kuka tahansa kelvannut ystäväksi eikä varsinkaan olisi kelvannut puolisoksi! Tarkkaa oli, kenen kanssa synkkasi tarpeeksi hyvin.
Kysymys on kulttuurista.
Varmaan joku lapsuuden-vl ymmärtää sinua, nykyinen vl osaa kyllä neuvoa ja entinen on ehkä tuntenut sydämessään saman puutteen ja ikävän kuin sinäkin?
Jaksatko sen kanssa elää vai pitääkö mennä takaisin 'kotiin', se näkynee myöhemmin! Koti-ikävä on haikea asia. ;(
kuin vähän vain.
Yllyin vain kirjoittamaan, kun ex-vl:sten kielteisiä kokemuksia vl-liikkeestä ja kielteistä asennoitumista siihen näyttää olevan nämä palstat täynnä.
Olen usein ihmetellyt, missä ovat ne, joilla on samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia kuin omani, sillä heitä varmasti on. Olisi mielenkiintoista lukea.
Jos aikanaan olisi ollut minunkaltaiselleni vertaistukea tarjolla, se olisi ollut hyvin tervetullutta. Enää en sitä juuri tarvitse.
Eli tunnet itsesi väliinputoajaksi? Itsestäni ainakin tuntuu monesti siltä. Itse silti syytän enimmäkseen lestadiolaisia (vanhempiani). Olen löytänyt muiden parista enemmän hengenheimolaisia loppujen lopuksi. Siihen on vain mennyt melko paljon aikaa ja tuttuja on tullut pikkuhiljaa. Ystäviä on harvassa. En odota että olisi niin tiivistä yhteyttä ihmisiin kuin lestadiolaisuuden parissa. Jos haluaisin, niin ehkä sitten menisin johonkin lahkoon tai lohkoon tai mihin vain. On silti monia porukoita muuallakin missä on hyvä henki. Mihin sitten parhaiten itse sopii. Voi olla että esim. ruusuristiläiset tai teosofit tai jotkut semmoiset olisivat lähimpänä itseäni. Olen kuitenkin tyytyväinen nykyiseen (melko) yksinäisen suden osaani, varsinkin kun ajattelen mitä on jäänyt taakse.
Oli mielenkiintoinen näkökulma sinulla. Aiotko etsiä jonkun muun porukan? Löydät varmaan, mutta älä lastaa yhteisöön kaikkia odotuksiasi, se pettää sinut aina.
:)
mutta kun puuttuu se usko, enkä voisi esittää muuta kuin olen vaikka joskus yritin.. Sitä paitsi olen tätä nykyä suhteellisen onnellinen nykyisessä elämässäni.
Siksipä juuri pidän usein suuni kiinni, kun olen suurelta osin "suhteellisuusteorian" kannalla. Ei välttämättä mikään paras vaihtoehto, mutta kun totuuksia on itselle olemassa niin vähän, ettei niihin juuri voi näkemuksiä pohjata..
vahvistua vaan olemalla usokovien kanssa yhteydessä.
joka miellyttää vaan itseä ja kelpaa vaan tämän maailman ihmisille.
Jos sydämestä haluaa löytää Jumalan valtakunnan, siihen kuuluu nöyrä mieli, ja että tuntee oman syntisyytensä ja tekee omista synneistä parannusta. Jos ei ole synnintuntoa, ei voi tehdä Jumalan mielen mukaista parannustakaan. Väärät valvomiset ja toisten asioissa vatvominenki on syntiä.
Jos mieli on taivaaseen, pitäis löytää usko jonka synnyttää Jumala. Eikä hakea uskoa oman mielihalujen mukaan. Ihmisen elämässä on myrskyjä ja jos joku jättää siksi Jumalan valtakunnan, hän ei ole silloin Jumalalle sovelias.
niin Hän ajallaan auttaa. Sekä VT:n ja UT:n aikana on ollut ihmisiä jotka on luopuoneet uskosta. Niitä oli vaikka itse Elämän Herra oli täällä maanpäällä näitten keskuudessa. Niin että ei näistä asioista voi syttää muuta kun sielunvihollista.
Asiat korjaantuu jos on oikea mieli, ja sitä voi pyytää Jumalalta.
vain huvikseen, se pettyy ja paulahn muitkain vie. Ei sitä ole uskovasielle edes luvattu helppoa tietä. Lukekaapa vaikka Paavalia.
...näitä viestejä sieltä "hakomajalaisten" kokoontumisesta.
Itse olen ns. "poispotkittu", en siis oma-aloitteisesti SRK:n yhteydestä pois poikennut.
Kommentteja luettuani jäi hieman vaivaamaan; "Oliko Herra Jeesus siinä tilaisuudessa mukana?" En nimittäin löytänyt yhtäkään palautetta siitä kaikkein tärkeimästä, eli - "Olemmeko matkalla yhteiseen taivaaseen".
Jäi hieman epäselväksi sekin, oliko myös nimimerkki "heino" mukana tapaamisessanne, koska luin hänenkin kommenttinsa?
Olen edelleenkin kovin epäröivällä kannalla tämäntapaisiin kokoontumisiin, koska kaikki tuntuu olevan kovin löysällä pohjalla. Irvokkainta oli nähdä "mataskeeman", silkkipainolla painettu paita teksteineen. Sen tekstin sanoma oli kaukana Herramme Jeesuksen sanasta.
"Tulkaa minun tyköni, te raskautetut".
Itse tunsin suurta vapautta sen jälkeen kun minut potkittiin pois "seurakunnan" yhteydestä. Sain viimeinkin ajatella omilla, Jumalan minulle lahjaksi antamilla aivoillani. Sain itse valita mitä musiikkia kuuntelen, mitä kuvia katselen, (elävia tai liikkumattomia.). Sain vapauden mennä seuroihin, tai olla menemättä.
SRK:n lähettämät "viisaat" eivät enää voineet määrätä menemisiäni tai tekemisiäni. Tunsin kristityn ihmisen TODELLISTA vapautta.
Sain kerrankin menetellä ja elää omantuntoni mukaan - en siis "Saara äidin", yhteisen, lakihenkisen "yhteistunnon" mukaisesti.
Myönnän, että kyllä siinä sielunvihollinen alkuun kuiskutteli korvaan, että: "Nyt kun olet vapaa, voit tehdä kaikkea sitä, mitä et saanut tehdä ollessasi "SRK:n uskovainen".
En silti lähtenyt ravintolaan ryyppäämään ja "nauttimaan" elämästä. En lähtenyt raitille hillumaan. En ruvennut varastamaan, tappelemaan, valehtelemaan, kiroilemaan enkä puhumaan lähimmäisistäni perättömiä.
Mikä minut esti siitä?
Juu, ilmeisesti se, että Herramme Jeesuksen pyhä sana oli niin hyvin istutettu sydämeeni, että sellaiset eivät olisi tulleet mieleenkään.
Elin siis, sen erottamisen jälkeenkin, ihan samalla tavalla kuin saatuani syntini anteeksi ja uskottuani, että Herra Jeesus on minunkin syntini ristillä lunastanut.
Jouduin tietysti, ahkerasti Jumalan sanaa tutkittuani, tarkistamaan moniakin, vääriä opin käsityksiä.
Ehkä tärkein asia minkä huomasin oli tämä, tälläkin palstalla kovasti kiistelty käsitys - ehkäisyn synnillisyydestä.
En löytänyt tälle käsitykselle tukea Jumalan sanasta, joten hylkäsin sen, yhdessä rakkaan vaimoni kanssa asiasta keskusteltuamme - "lakihenkisenä" ja Jumalan sanan vastaisena harhaoppina.
Olihan meillä siihen aikaan seitsemän lasta, joten sovimme, että se meille riittää, koska Jumalan sana ei missään kerro, kuinka monta lasta vaimon tulee synnyttää.
Rakastin, ja rakastan edelleenkin vaimoani niin paljon, että en halunnut asettaa häntä enää alttiiksi liian tiheille raskauksille. Olivathan hänen viimeiset kaksi raskauttaan olleet melko kriittisiä. Lääkärit ehdottivat jopa raskauden keskeytystä, koska oli jatkuvia, epänormaaleja verenvuotoja, jotka kuitenkin lääkityksen avulla saatiin asettumaan.
Tietysti olemme iloisia siitä, että emme suostuneet aborttiin. Saimmehan ikään kuin kaksi "ylimääräistä" ihmistainta, vain siksi, koska lääketiede oli kehíttynyt niinkin pitkälle.
Tänään voidaan pelastaa elämälle jopa sellaisia reilun puolen kilon painoisia ihmistaimia.
Herää vain kysymys: Onko oikein, pelastaa hinnalla millä hyvänsä, keskonen, joka kuitenkin jää vain "keskoseksi" myöhemmälläkin iällään? Onhan osoittautunut, että juuri näiden"keinohengityksien" avulla maailmaan saatetujen vauvojen myöhempi kehitys jättää paljon toivomisen varaa - mitä tulee heidän fyysiseen ja psyykkseen kehitykseen "normaaliksi" lapseksi?
Tämä kyllä hyväksytään - mutta ehkäisy, jo ennen kuin siemenestä ja munasolusta on tullut ihmisen alku, on SRK:n oppien mukaan syntiä!
No, tällaista sitä siihen aikaan mietiskelin, mutta, JUmalan sanan avulla kirkastuivat nämäkin asiat minulle.
Terveisin - "Tuomas".
ollut vl, enkä lestadiolainenkaan. Silti en käytä korviksia, vaikka nainen olenkin. Myöskään en juo alkoholia, enkä polta tupakkaa.
jo tuo riittää uskoksi, siis se että haluaisit/haluat uskoa. Voit siis mennä tekemään vl-parannuksen ja olla vl.
ja sen löytämisen helppousko? Sitäkö ihmiset hakevat, että heti silmänräpäyksessä toinen tuntuu samanlaiselta, samoin ajattelevalta? Ei tarvitse käydä ns. tutustumisruljanssia ihmisten kanssa ja se on helpompaa?
Kuinka hyvin siis lopulta tunnetaan toista, jätetäänkä moni asia sen vuoksi sanomatta, kertomatta jne?
Kuinka vapaa tosiaan voi olla toisen, sen ystävän kanssa?
Itselläni on ajatus tutustumiseen niin että kun tapaan uusia ihmisiä tutustun rauhassa mitään ennakko-odotuksia lataamatta. Jos luonnollisesti tapahtuu niin että synkkaa tai alkaa vähitellen synkkaamaan (jos vietän aikaa hänen kanssaan useamminkin) niin sitten meistä tulee ystäviä jos tulee. Kaikki tapahtuu omalla painollaan, näin olen saanut hyviä ystäviä vl-eronkin jälkeen ja aivan ihania sellaisia. Ei ole tarvinnut pettyä ennakkoajatusten vuoksi.
Tsemppiä kaikille tähän elämään!
Niin se menee...
Ei väkisin eikä vängellä... :)
Ainakaan minä en mene hakemaan hengellistä tilaisuutta vertaistukitapaamiseen. Ne ovat eri asioita. Kokemusten jakaminen ja toistensa hyväksyminen tunteineen ja kohtaloineen tuollaisessa tapaamisessa on tarkoituksena.
Jos joku yrittää tehdä niistä varjo-SRK- tai muita hengellisiä tilaisuuksia, en mene sinne enää. Ehkä sinne ei tulisi juuri muitakaan? Luulen. ;(
Toivotan sinulle hyvää matkaa
ja hyviä vertaistukiystäviä! :)
vähän sekavaksi, kun meitä on tässä monta ilman nimimerkkiä. Olen tuo ex-vl, jolle vastasit.
Tuo kirjoittamani on tavallaan jo menneen talven lumia. Nuo tuntemukset olivat voimakkaina pinnassa ensimmäisinä vuosina sen jälkeen, kun olin vl-liikkeestä lähtenyt. Ei kyllä ihan alussa, vaan vasta vähän myöhemmin. Nyt ne ovat jo enimmäkseen tasaantuneet.
Kuitenkin. Luulin, että täällä olisi monia ex-vl:ia, jotka olisivat kiintyneitä taustaansa ja siitä ylpeitä, niinkuin itse olen, mutta sellaista en ole täällä nähnyt.
Ajattelen kolttasaamelais-nuorta, joka joutuu jättämään elinpiirinsä ja yhteisönsä, koska se ei pysty tarjoamaan hänelle koulutusta eikä työtä. Pitäisikö hänen olla sille siitä katkera ja kieltää arvo omalta kulttuuritaustaltaan? Ennen valtaväestö tuollaista arvonkieltämistä suorastaan odotti, mutta nykyään ymmärretään jo ihmisen oman kulttuurin merkitys.
Vanhoillislestadiolaisuuteen tuo vain ei tunnu pätevän. Se johtuu vl-uskosta. Vl:t näyttävät itse luulevan, että kysymys on vain uskosta eikä muusta, ja ex-vl:t tulkitsevat helposti kaikki huonot kokemuksensa vl-uskosta johtuviksi.
Täällä on lanseerattu käsitettä "etninen vl". Itselleni se tarkoittaa jotakin myönteistä, oman taustansa arvostamista, koska siihen on aikanaan sydämellään kiinnikasvanut.
Minua häiritsee se, että pitäisi vain sopeutua tähän tavalliseen maailmaan, ja piste. Miksi pitäisi kieltää osa itseään?
Meitä ex-vl:ia on tosiaankin monenlaista menijää. Oman tiensä taapertajia?
oikein muuta kuin pitää suunsa kiinni.
Itselläni on noin joillakin elämänalueilla. Uskon eväät sain vl-liikkeestä, mutta totesin ettei uskoni ole vl-uskoa, ja lähdin. Siis väärän opetuksen keskeltä sain oikeana pitämäni uskon siemenen!
sinua sopeutumaan tähän maailmaan?
Ole vain oma itsesi, niin minäkin. Tiedän kuitenkin että aina on joku jonka mielestä ajattelen väärin, sen en kuitenkaan anna estää minua olemasta minä tai ainakin niin yritän. Ole sinäkin sinä ja jospa voit myös muiden antaa olla heitä.
Mutta kun se Jumala ei kaikille anna synnintuntoa, mikä on aika julmaa siltä. Sitten mennään helvettiin, niin että jysähtää.. TOsi reilua!!
Mutta kun se Jumala ei kaikille anna synnintuntoa, mikä on aika julmaa siltä. Sitten mennään helvettiin, niin että jysähtää.. TOsi reilua!!
kun monet täällä väittävät, ettei tämä maailma vaadi sopeutumaan muottiinsa, vaikka se sitä tekee. Yhdenmukaisuuden paine on Suomessa kova, ja minusta on hurskastelua väittää muuta. Ei nyt juuri kukaan tule päällepäsmäämään, vaan asia osoitetaan hienovaraisemmin. Erilainen saa olla, kunhan on oikealla tavalla erilainen. Esimerkiksi saa olla vaikka pornokaupan pitäjä, mutta ei saa kertoa vieraammassa seurassa olevansa entinen vanhoillislestadiolainen ja diggaavansa sitä liikettä edelleen. Jos niin tekee, seuraa vaivautunut hiljaisuus.
Täällä puhutaan paljon siitä, miten vl:t vaativat ex-vl:iakin käyttäytymään vl-tapojen mukaan ainakin silloin, kun ovat itse paikalla. Muutenkin he ovat kuulemma puuttumassa ex:ien elämään ja arvostelemassa sitä.
Itse olen ainakin voinut olla vapaasti vl:sten seurassa, eivätkä he ole puuttuneet asioihini.
Onkohan niin, että painostusta ei huomaa silloin, kun itse on asioista jo ennestään tarpeeksi paljon samaa mieltä. Tai eihän siinä silloin mitään painostusta olekaan, kun ajatusmaailma on valmiiksi samankaltainen.
Te ette huomaa painostusta tämän normaalimaailman taholta, ja minä en huomaa sitä vl:sten taholta. Kokemuksemme ovat erilaiset.
synnintunnolla. Eikö usko ole luottamusta ja rauhaa? Jos sinulla onkin se?
Olen ymmärtänyt, että kristillisen uskon syntymisessä ylipäänsä tarvitaan jonkin asteinen katumustila. Olisin valmis myöntämään, etten suinkaan ole mikään täydellinen ihminen, vaaan viallinen, ja itsekkyyteen taipuvainen siinä missä kai kaikki muutkin. Mutta luonteeseeni ei sovi se, että katuisin jotakin tai suostuisin pitämään itseäni jotenkin pahana otuksena, mitenkä nyt ihminen voisi tai saisikaan uskoa itse Jumalan luomistyöstä sellaista..?? Ei mulla taida olla tuota luottamusta ja rauhaa, josta puhut, mutta uskotko, että sellaisen voisi saada ilman epätoivoista katumustilaa?
kaikkien olla niinkuin sinä. Anna tilaa muillekin, älä ahdista heitä ajattelemaan sinun laillasi. älä manipuloi.
on tuo ja saat olla sitä mieltä. Se ei kuitenkaan estä sitä etteikö joku voisi/saisi kertoa siihen perään omaa kokemustaan vaikka se olisi se negatiivinen.
Senkin saa ihmiset tehdä että hiljenevät jos sinä sanot diggaavasti vl-maailmaa, kenenkään ei ole pakko kommentoida siihen mitään.
Myöskään sinä et voi tietää täydellistä syytä siihen miksi he eivät sano mitään jos et heiltä sitä kysy tai jos he eivät halua sitä sinulle sanoa.
Tuollaisessa tilanteessa voi olla kysymys myös siitä että he eivät itse tiedä pahemmin vl-maailmasta mitään eivätkä sen vuoksi kommentoi, toinen ei henkilökohtaisesti halua ottaa asiaan mitään kantaa oli sitten mielentakana ihan mitä vain ja se toinen voi todella kummastella sinun ihanteitasi. Meitä on moneksi, niin sinua kuin minua, tuota ja tota.
Ethän sinä itse vain ota kritiikkinä tuollaisia tilanteita ja koet sen vuoksi ne painostuksena tai odotuksena että sinulta oltaisiin vaatimassa samankaltaisuutta?
"Te ette huomaa painostusta tämän normaalimaailman taholta, ja minä en huomaa sitä vl:sten taholta. Kokemuksemme ovat erilaiset."
Tämä asia on hienoa että sinun kohdallasi on noin, moni varmasti toivoo että itselläkin olisi asiat noin.
mukana Heino! Miksi kysyt: "Jäi hieman epäselväksi sekin, oliko myös nimimerkki "heino" mukana tapaamisessanne, koska luin hänenkin kommenttinsa?"
...On suvaitsevaisuus erilaisille vakaumuksille, jos halutaan vilpittömästi välittää ja luoda pohjaa ex-vl:ien yhteisöllisyydelle.
>> Olen edelleenkin kovin epäröivällä kannalla tämäntapaisiin kokoontumisiin, koska kaikki tuntuu olevan kovin löysällä pohjalla. Irvokkainta oli nähdä "mataskeeman", silkkipainolla painettu paita teksteineen. Sen tekstin sanoma oli kaukana Herramme Jeesuksen sanasta.
"Tulkaa minun tyköni, te raskautetut".
Näet vaivaa osoittaaksesi, että vika taitaakin olla minussa eikä noiden ihmisten suhtautumisessa, jota pidän suvaitsemattomana.
Eivät he välttämättä yksilöinä ole suvaitsemattomia, mutta heidän kulttuurinsa on sellainen. Se on maallistunut, ja maallistuneisuudessaan suvaitsematon. Melkein perverssejä asioita hyväksytään, jos ne ovat luonteeltaan maallisia, mutta jos joku vaikkapa puheessaan viittaa johonkin hengelliseen, vastassa on helposti torjunnan ja pelon muuri. Mitä suurempi pelko, sitä kovempi on sitten painostus. Nykyihminen taitaa pelätä itseään.
Sanoit, että ""Te ette huomaa painostusta tämän normaalimaailman taholta, ja minä en huomaa sitä vl:sten taholta. Kokemuksemme ovat erilaiset."
Tämä asia on hienoa että sinun kohdallasi on noin, moni varmasti toivoo että itselläkin olisi asiat noin."
Kuinka et sovella vl:sten kohdalla tuota kaavaasi, että toisten suhtautumisen painostukseksi kokeva onkin luultavasti itse väärässä? Jätit homman puolitiehen!
Kunnioittaminen siinpä haastetta vl yhteisölle kun omasta joukosta eroaa ja lähteen omilleen.
"Kuinka et sovella vl:sten kohdalla tuota kaavaasi, että toisten suhtautumisen painostukseksi kokeva onkin luultavasti itse väärässä? Jätit homman puolitiehen!"
Tapauskohtaista tietenkin. Olen minä vl:tä kysynytkin että mitä on tarkoittanut jos olen kokenut syrjintää tmv. Toiset ovat rehellisesti sanoneet että kun sinä et ole vl, toiset taas eivät ole tarkoittaneet mitään.
Asia on siis ollut selvä näiden kohdalla jotka eivät ole syrjineet mutta eri asia näiden kohdalla jotka ovat ihan rehellisesti.
Olemme usein niin kiinni omassa egossamme joka estää meitä elämää vapaasti. Siinä mielestäni usein on kysymys.
Tiesin jo etukäteen, etten ole kaikista asioista samaa mieltä välttämättä kenenkään kanssa. Yksi selkeä erottava mielipiteiden jakaja on usko Jumalaan. Ihmiset, jotka uskovat Jumalaan hahmottavat yleensä monet asiat muutenkin eri tavalla kuin ne, jotka eivät usko. En tiedä, millaista tukea ihmiset tapaamisesta kaipasivat, mutta itse odotin tutustuvani ihmisiin, joiden kanssa voin olla jollakin tavalla turvallisesti keskusteluyhteydessä.
mitä toiset saavat mielestäsi tehdä ja mitä ei. pöhötautiko vaivaa?
hyvä admata
mään sinne. Oli aivan saatanallinen meno. Piru riehui aivan valtoimenaan ympäriinsä ja raiskaili kaikkia niin kuin mellu nyt tällä palstalla. Päätin, että noiden saastojen joukkoon en kyllä jää, ja anoin pääsyä takaisin Jumalan valtakuntaan. Anomukseni hyväksyttiin muitta mutkitta. Ihan heleppoa. Ei mitään vaikeuksia. Ja päätin, että ikinä enää en mene äs-vee-ällien tulille lämmittelemään.
kommentti klo 1.06 lienee vitsi. Tässä vanhassa ketjussa on hyvääkin keskustelua.
Ihmiset, jotka jättävät uskonyhteisönsä - tässä tapauksessa Jumalan valtakunnan - etsivät jotakin muuta yhteisöä. Tukea toisistaan. He kaipaavat oikeastaan sitä samaa entistä yhteisöllisyyttä, mutta eihän sellaista ainakaan katkeroituneesta porukasta voi löytää. Kaikki lähteneet eivät näytä olevan katkeroituneita, vaan arvostavat lestadiolaista identiteettiään ja perintöään ja näkevät siellä paljon hyvää. Hyviä muistoja ajasta, jolloin saivat asua Jumalan valtakunnassa?
Onhan niitä ihmisiä, jotka ovat lähteneet ja sitten palanneet. Ihan helpoa palata, kun Jumalan valtakunnassa aina katuvalle saarnataan kaikki synnit anteeksi. Sitten on ihmisiä, jotka eivät koskaan lähdekään Jumalan valtakunnasta mihinkään, vaan tyytyvät olemaan lapsina lasten valtakunnassa.
Eii ole vitsi !! Olen enngin maininnut että tuon kokujsen jälkeen en oe ollut se OULUN KOKUKSESSA OLIA ??TOISIN kun on väitettty ??
santoa? Olitko ilkosillasi?