Pään sekoittava luottamusristiriita

On tullut tässä mietittyä että missä se rehellisyyden tarpeen raja oikein menee. Seurustelen hepun kanssa, joka on hyvin tarkka siitä että seurustelukumppaneiden välillä ei sais olla mitään salaisuuksia.. Ulottuen siihenkin että hänen mielestään myös ystävien luottamuksella kertomat asiat pitäisi hänelle kertoa. Tässä vaan on mielestäni vähän hankala ristiriita, eikö..? Kun siinähän pettää silloin sen ystävän luottamuksen.. Enkä itse kyllä totta puhuen ole valmis ainakaan näin varhaisessa vaiheessa suhdetta kaikkia ystävieni arkaluontoisimpia asioita hänelle lavertelemaan. Elänkö siis tällöin valheessa tai olenko suhteessani epärehellinen, tämän miehen logiikan mukaan..?

Ja että asiat saataisiin vielä oikein mutkikkaiksi.. niin paras ystäväni tapailee poikaystäväni veljeä. Ajatuksen tasolla ihan hauskaa tuo tuttujen parittaminen mutta käytännössä tästä voi tulla melkoinen soppa.. Kun poikaystäväni tietenkin olettaa/odottaa että kerron hänelle kaiken mitä ystäväni on tapailun vaiheista kertonut. Mikä tuntuu entistä hölmömmältä kun asiat koskee myös hänen veljeään. Tässä ei oikein enää tiedä että kelle viitsii sanoa mitäkin.. Onko tässä tilanteessa mitenkään mahdollista olla "hyvä" kaikkien kannalta..?? Vai pitääkö tässä nyt valita joku "puoli"? En kyllä sitä haluaisi..