Omien näkemyksieni ja elämänkokemuksieni pohjalta : Narsismi ei ole geenipohjainen sairaus, vaan se on ihmisen kasvamisprosessin tulos. Lähinnä näen sen terveen itsetunnon vääristymänä, joka prosessina lähtee juurtumaan jo lapsuudesta. Vanhempien kasvatusmetodit ovat siis oleellisessa roolissa. Jos lapselta vaaditaan ilman rakkautta tai ylimaallisen välittäen vaaditaan suuria päämääriä, jää toissijaiseksi akuutit todelliset tuntemukset lapsen ja vanhempien välillä, koskien lähinnä lapsen mielen hämmennystä joissakin tilanteissa, joissa lapsi luottaa vanhempiinsa. Jos perheessä on sisaruksia, jotka jäävät vähemmälle huomiolle, voi heistä tulla uhreja. Eli sekä vanhemmat, että vanhempien mielestä muidenkin sisaruksien pitäisi koko elämänsä sijoittaan yhden ”palvotun” ihmisen elämänkiemuroihin. (Tai sitten itse vanhempaan). Mielenkiintoista on se seikka, että näiden vanhempien lapsuuselämässä he ovat kokeneet vastaavaa kasvatusta. He haluavat parasta lapsillensa, mutta eivät osaa sitä tehdä tämän päivän ymmärryksen ja tiedon tavalla. Tieto on lisääntynyt, mutta se ei koske välttämättä vanhempiamme/saman ikäisiä kanssaeläjiämme, koska sosiaalinen kulttuurimme on niin juntti, verrattuna siihen maailmaan mitä ympärillämme esim. muissa kulttuureissa näemme/koemme. Ymmärrystä!...Mutta tietoisimpana emme samaistu, vaan ohjaamme itse omaa elämäämme ja ohessa heitäkin!
Väitän että Suomessa tulee enemmän esiin narsistit, mutta ei uhrit. Valitettavaa, että kulttuurimme on sairaalloisen introverttia. Olisi suotavaa, että kun ihmiset kohtelee toisiaan epäkunniottavalla/loukkaavalla tavalla, olisi molemmin puolin yhtälailla tasapuolista keskustelijaa (ei turpiinvetäjää, ei uhria, ei rääväsuuta) sitä vastoin kuin toinen on uhri/"en uskalla sanoa mitä tunnen" tai hyökkääjä/ minussa ei ole mitään vikaa- asennetta. Jos olet tekemissä tällaisen kombinaation kanssa, etkä ole ottanut itsessäsi ”älyn, tietouden ja sovittelin roolia”, häivy!! Hyvä on katsoa myös itseään peiliin. Ja lopullisesti. Rakenna elämäsi siten, että olet onnellinen niistä asioista, joita lähelläsi on hyvällä tapaa, ja ellet ole niin opettele! Samalla opi (lue alan kirjallisuutta, tapaa paljon erilaisia ihmisiä eri maailmoissa, opettele nämä asiat tervein itsetunnon merkityksin tuntemaan) elämään itsenäsi. Narsismi on hedelmä, kukinnot lentää ja oma valinta mihin lennät.
Väitän että Suomessa tulee enemmän esiin narsistit, mutta ei uhrit. Valitettavaa, että kulttuurimme on sairaalloisen introverttia. Olisi suotavaa, että kun ihmiset kohtelee toisiaan epäkunniottavalla/loukkaavalla tavalla, olisi molemmin puolin yhtälailla tasapuolista keskustelijaa (ei turpiinvetäjää, ei uhria, ei rääväsuuta) sitä vastoin kuin toinen on uhri/"en uskalla sanoa mitä tunnen" tai hyökkääjä/ minussa ei ole mitään vikaa- asennetta. Jos olet tekemissä tällaisen kombinaation kanssa, etkä ole ottanut itsessäsi ”älyn, tietouden ja sovittelin roolia”, häivy!! Hyvä on katsoa myös itseään peiliin. Ja lopullisesti. Rakenna elämäsi siten, että olet onnellinen niistä asioista, joita lähelläsi on hyvällä tapaa, ja ellet ole niin opettele! Samalla opi (lue alan kirjallisuutta, tapaa paljon erilaisia ihmisiä eri maailmoissa, opettele nämä asiat tervein itsetunnon merkityksin tuntemaan) elämään itsenäsi. Narsismi on hedelmä, kukinnot lentää ja oma valinta mihin lennät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Liisa Keltinkangas-Järvinen puhuu minän vauriosta kun hän käsittelee narsistista luonnehäiriötä.
Mielenkiintoisia ajatuksia. Pidän erityisesti tästä:
Rakenna elämäsi siten, että olet onnellinen niistä asioista, joita lähelläsi on.
--
Pitää muistaa myös, että meidän kulttuurimme on narsistinen. Se korostaa yksilöä ja yksilönoikeuksia. Kollektiivista yhteisöllisyyttä, joka on vanhempi suomalainen kulttuuri, ei juurikaan enää arvosteta ... milloin viimeksi olitte talkoissa?
--
Jokainen persoonallisuus puhuttelee minua ja on peili minulle itseeni.