lapsen kuolemasta...

Miten kamalaa. Olen niin pahoillani puolestasi. En voi kuvitellakkaan millainen suru mielessäsi on. Sain itse keskenmenon alku vuonna ja se jo teki kyllä pahaa. Minulla on 1,5 vuotias tytäs ja voin vain kuvitella miten kamalaa se olisi jos menettäisin hänet.
Minä en varmasti osaa mitään sanoa joka sinua auttaisi mutta ajattelen sinua. Toivottavasti löydät itsellesi apua.

toivottavasti mtt:stä olisi hyötyä,itse kävin sielä siskon kuoleman takia kun siitä masennuin ja olo on jokseenkin jo kohentunut siitä,toivottavasti sulle löytyy sieltä apua

apua esim. täältä

http://www.kapy.fi/

Asia jota vanhemman ei pitäisi kokea; oman lapsen menettäminen. Ajatuksena jo niin ahdistava, etten pysty edes ajattelemaan sitä että sattuisi omalle kohdalle.

Asiattomat kommentit voi jättää omaan arvoonsa: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Hyvä että pystyt itkemään ja puhumaan asiasta. Yhteystiedot joita ylempänä on, ovat hyviä. Tärkeintä on, että saisit puhua asiasta ja tehdä surutyösi.

Omatkin silmät kostuvat... voimia ja rohkeutta!!

Menetin oman lapseni vuonna -99 hänen kuollessaan 10 viikon ikäisenä hinkuyskään. Tukea olen saanut enkelivauva-tukilistalta, joka löytyy yahoogroups-sivuilta. Myös Käpy-yhdistys ja paikalliset seurakunnat tarjoavat sururyhmiä ym.

Otan osaa suureen suruusi.

Tosi surullista. Otan osaa. Koita jaksaa miettimällä mitä hyvää teillä on ollut.

Voimia ja haleja sinulle! Terveyskeskuslääkäri jo pelkästään voi ohjata sinut psykologille ja auttaa.