Elämää Helsingin itäisessä kantakaupungissa: Yhden kaverin talon rappukäytävässä vaikertaa öisin sekava nuori nainen. Toisen kotitalossa myydään ja ostetaan seksiä.
Ratikkapysäkillä mies lantraa lasolia makealla siiderillä. Käsi vapisee niin, että hän pyytää apua kaatamiseen. Maassa retkottaa toinen mies.
Aamulla rappukäytävästä löytyy ihmisen ulostetta. Toisena aamuna löytyy ihminen.
Tämä on tuttua "rosoisuutta" ja "elämänmakuisuutta", joista Kallio ja sen naapurikaupunginosat perinteisesti tunnetaan. Ken Kallioon muuttaa, tietää tilanteen.
Mutta rosoisuudellakin on rajansa.
Kaupunki ja poliisi yrittävät nyt ilmeisen tosissaan siistiä Ikuisen vapun aukion, Puukkobulevardin ja Raatteentien. Niillä nimillä kaupunkilaiset tuntevat paremmin Vaasanaukion, Vaasankadun ja Helsinginkadun pätkän Kurvista Fleminginkadun kulmaan.
Poliisi on heinäkuun ajan partioinut alueella ympäri vuorokauden. Kaupunki tuo talkoisiin ainakin valvontakameroita ja sosiaalityöntekijöitä.
Taustalla on asukkaiden kyllästyminen. Kalliolaiset ovat vuosikymmenten ajan saaneet tottua kantamaan suuren osan kantakaupungin lieveilmiöistä. Toisaalta kalliolaiseen identiteettiin kuuluu ylpeys kotikulmien moninaisuudesta.
Alueen perusluonne on kuitenkin vähitellen muuttumassa. Kallion, Sörnäisten, Hakaniemen ja Etu-Vallilan asuntojen hinnat ovat 2000-luvulla nousseet keskimäärin 65 prosenttia.
Kaupungin tietokeskuksen laskelmien mukaan nelikko on kymmenen eniten kallistuneen alueen joukossa. Toki lähtötasokin oli alhainen.
Samaan aikaan Kallion alle kouluikäisten lasten määrä kasvoi viime vuonna kymmenen prosenttia.
Olisi silti epäreilua väittää, että vaurastuminen suoraan lisäisi suvaitsemattomuutta.
Kiivaassa nettikeskustelussa joku jo huomautti, että jos töölöläiset vastustavat asunnottomien asuntolaa, se tuomitaan nimbyilyksi, mutta jos kalliolaiset haluavat karsia "arskoja" ja sekakäyttäjiä kotikulmiltaan, sitä kehutaan kannatettavana paikallisaktivismina.
Ero on edelleen mittakaavassa. Yksi asuntola ei vielä tee Töölöstä uutta Kalliota, kuten toinen nettikeskustelija epäili.
Asunnon hinnasta ja asuinalueen maineesta riippumatta jokaisella pitäisi olla oikeus elää turvassa.
Olennainen kysymys on, mihin "epätoivottava aines" sitten siirretään, jos Kallionkaan kantokyky ei ole loputon.
Poliisi kertoi maanantain Helsingin Sanomissa näkemyksensä: alan miehillä ei ole mitään muutakaan paikkaa, joten poliisin tehtäväksi jää "siirrellä heitä paikasta A paikkaan B".
"Mihin meet, jos ei oo mitään, minne mennä?" kysyivät puolestaan siirtelyn kohteet.
Enimmäkseen harmittomien arskojen edestakaisin kuskailu ei ole kovin kestävää verovarojen käyttöä, vaikka se oman korttelin hetkeksi hiljentäisikin.
Sen sijaan todella toivoisi, ettei kaupunki nostaisi käsiään pystyyn todellisen turvallisuusuhkan – sekakäytön ja mielenterveysongelmien lisääntymisen – edessä.
Taantuma iskee nimittäin kipeästi kaupunkien talouteen tänä syksynä, ja päättäjien on päätettävä, mistä säästetään. Samaan aikaan irtisanomiset lisääntyvät, ja seuraukset iskevät ensimmäisten joukossa kaikkein heikoimpiin.
Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyön leipäjono ei lähivuosina lyhene, vaikka se Hesarin ja Flemarin kulmasta häädettäisiinkin. Ja minne se Kalliosta lähtisikään?
Ratikkapysäkillä mies lantraa lasolia makealla siiderillä. Käsi vapisee niin, että hän pyytää apua kaatamiseen. Maassa retkottaa toinen mies.
Aamulla rappukäytävästä löytyy ihmisen ulostetta. Toisena aamuna löytyy ihminen.
Tämä on tuttua "rosoisuutta" ja "elämänmakuisuutta", joista Kallio ja sen naapurikaupunginosat perinteisesti tunnetaan. Ken Kallioon muuttaa, tietää tilanteen.
Mutta rosoisuudellakin on rajansa.
Kaupunki ja poliisi yrittävät nyt ilmeisen tosissaan siistiä Ikuisen vapun aukion, Puukkobulevardin ja Raatteentien. Niillä nimillä kaupunkilaiset tuntevat paremmin Vaasanaukion, Vaasankadun ja Helsinginkadun pätkän Kurvista Fleminginkadun kulmaan.
Poliisi on heinäkuun ajan partioinut alueella ympäri vuorokauden. Kaupunki tuo talkoisiin ainakin valvontakameroita ja sosiaalityöntekijöitä.
Taustalla on asukkaiden kyllästyminen. Kalliolaiset ovat vuosikymmenten ajan saaneet tottua kantamaan suuren osan kantakaupungin lieveilmiöistä. Toisaalta kalliolaiseen identiteettiin kuuluu ylpeys kotikulmien moninaisuudesta.
Alueen perusluonne on kuitenkin vähitellen muuttumassa. Kallion, Sörnäisten, Hakaniemen ja Etu-Vallilan asuntojen hinnat ovat 2000-luvulla nousseet keskimäärin 65 prosenttia.
Kaupungin tietokeskuksen laskelmien mukaan nelikko on kymmenen eniten kallistuneen alueen joukossa. Toki lähtötasokin oli alhainen.
Samaan aikaan Kallion alle kouluikäisten lasten määrä kasvoi viime vuonna kymmenen prosenttia.
Olisi silti epäreilua väittää, että vaurastuminen suoraan lisäisi suvaitsemattomuutta.
Kiivaassa nettikeskustelussa joku jo huomautti, että jos töölöläiset vastustavat asunnottomien asuntolaa, se tuomitaan nimbyilyksi, mutta jos kalliolaiset haluavat karsia "arskoja" ja sekakäyttäjiä kotikulmiltaan, sitä kehutaan kannatettavana paikallisaktivismina.
Ero on edelleen mittakaavassa. Yksi asuntola ei vielä tee Töölöstä uutta Kalliota, kuten toinen nettikeskustelija epäili.
Asunnon hinnasta ja asuinalueen maineesta riippumatta jokaisella pitäisi olla oikeus elää turvassa.
Olennainen kysymys on, mihin "epätoivottava aines" sitten siirretään, jos Kallionkaan kantokyky ei ole loputon.
Poliisi kertoi maanantain Helsingin Sanomissa näkemyksensä: alan miehillä ei ole mitään muutakaan paikkaa, joten poliisin tehtäväksi jää "siirrellä heitä paikasta A paikkaan B".
"Mihin meet, jos ei oo mitään, minne mennä?" kysyivät puolestaan siirtelyn kohteet.
Enimmäkseen harmittomien arskojen edestakaisin kuskailu ei ole kovin kestävää verovarojen käyttöä, vaikka se oman korttelin hetkeksi hiljentäisikin.
Sen sijaan todella toivoisi, ettei kaupunki nostaisi käsiään pystyyn todellisen turvallisuusuhkan – sekakäytön ja mielenterveysongelmien lisääntymisen – edessä.
Taantuma iskee nimittäin kipeästi kaupunkien talouteen tänä syksynä, ja päättäjien on päätettävä, mistä säästetään. Samaan aikaan irtisanomiset lisääntyvät, ja seuraukset iskevät ensimmäisten joukossa kaikkein heikoimpiin.
Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyön leipäjono ei lähivuosina lyhene, vaikka se Hesarin ja Flemarin kulmasta häädettäisiinkin. Ja minne se Kalliosta lähtisikään?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.