Olen 21-vuotias opiskelija. Jonkinmoista syömishäiriötä olen "sairastanut" suunnilleen 4-5 vuoden ajan. Ensin se ilmeni niin, että poistin herkut ruokavaliostani, vähensin kalorinsaantiani ja liikuin enemmän, söin superterveellisesti. Sitten yhtäkkiä keksin oksentamisen ja aloin syömään muitakin ruokia ja oksentamaan ne pois.
Tuota vaihetta kesti kauan, välillä ihan tahallani ostin esim. karkkia ja oksensin ne. Siitä tuli hirveä syyllisyys ja hoin itselleni, että kyllä mul on itsekuria olla ostamatta sitä karkkia, ei huolta.
Sitten aloin oksentamaan senkin terveellisen ruoan, jonka söin. Laihduin... laihduin... laihduin. Lopulta bmi oli 13-14, kun jouduin sairaalaan. Sairaalassa vihasin painonnousua, välttämätön paha. Kun bmi oli n. 16, rupesin oksentamaan ruokani pois ja indeksi jäi siihen kellumaan. Kuukautisia ei tullut, ei ollut tullut pitkiin aikoihin.
Jonkin aikaa tuon jälkeen mulla oli kausi, että söin kaikkea mitä halusin, ja lihoin yli 10 kg. Bmi oli n. 22. Sitten havahduin, kauhistuin ja laihdutin 10 kg parissa kuukaudessa, bmi 17. Laihdutin pääasiassa ruokavaliolla, lopetin kaiken "ylimääräisen" syömisen, söin reippaasti alle 1000 kcal/vrk. Oksentelin. Opin käyttämään laksoi ja nesteenpoistajia.
Menkkoja ei kuulunut, tosin ei ne säännölliset ole koskaan olleetkaan.
Painoni nousi 5 kg, mutta hyvin nopeasti laihdutin 10 kg, pääasiassa oksentelemalla ja laksoilla. Välillä kävin lenkkeilemässä ja salilla, jumppaamassa.
Nykyisin minulle tulee hirveä olo syömisestä, ahdistaa henkisesti ja fyysisesti, oksennus tulee kurkkuun. Oksennan kaiken syömäni. Pääasiassa elän light-limsoilla ja vedellä, voi mennä päiviäkin etten "syö" mitään.
Tiedän kaikki ruokavaliojutut, mutta en pysty niitä toteuttamaan, koska pelkään niin hirveästi, että lihon. BMI on jotain 16 nyt, tavoite on paljon alhaisempi. Edelleen käytän laksatiiveja ja nesteenpoistajia.
Tuijotan YouTubesta thinspo-videoita, googlaan thinspo-kuvia, hoen itselleni että mitä ana tekisi, mitä se ei tekisi. Käytän punaista rannekorua, jota puristan aina kun tekee mieli sortua. Eli pystyn siis olemaan sortumatta herkkuihin tai mihin tahansa tekee mieli.
Mutta nyt kun olen asunut kesäloman kotona, vanhemmat ovat huomanneet kuinka rajusti olen laihtunut, ja siksi he tarkkailevat todella tiukasti ruokailuani. He laittavat kaksi lämmintä ateriaa minulle eteen päivässä, ja se on syötävä. Kauhukseni olen huomannut, että osa minusta nauttii tästä, rakastaa syömistä ja ottaa lisää ruokaa. Ja vihaa sitä oksentamista. Toivoo, ettei olisi syönyt, ettei tarvitsisi aina oksentaa jokaikisen ruokailun jälkeen.
Kaupassa minulla kestää todella kauan käydä. Samoilen hyllyjen välissä, koskettelen tuotepaketteja, luen tuoteselosteita, haaveilen mitä söisin, vaikka loppujen lopuksi korissa on aina ne samat: light-limsaa, hedelmiä ja läkeroleja (joita en koskaan syö, ja ne menevät pilalle).
Onko tämä mitä? Yhdessä epikriisissä lukee epätyypillinen laihuushäiriö. Mutta pelkään tämän muuttuneen bulimiaksi. Mitä tämä on? Vai olenko keksinyt kaiken päästäni?
Tuota vaihetta kesti kauan, välillä ihan tahallani ostin esim. karkkia ja oksensin ne. Siitä tuli hirveä syyllisyys ja hoin itselleni, että kyllä mul on itsekuria olla ostamatta sitä karkkia, ei huolta.
Sitten aloin oksentamaan senkin terveellisen ruoan, jonka söin. Laihduin... laihduin... laihduin. Lopulta bmi oli 13-14, kun jouduin sairaalaan. Sairaalassa vihasin painonnousua, välttämätön paha. Kun bmi oli n. 16, rupesin oksentamaan ruokani pois ja indeksi jäi siihen kellumaan. Kuukautisia ei tullut, ei ollut tullut pitkiin aikoihin.
Jonkin aikaa tuon jälkeen mulla oli kausi, että söin kaikkea mitä halusin, ja lihoin yli 10 kg. Bmi oli n. 22. Sitten havahduin, kauhistuin ja laihdutin 10 kg parissa kuukaudessa, bmi 17. Laihdutin pääasiassa ruokavaliolla, lopetin kaiken "ylimääräisen" syömisen, söin reippaasti alle 1000 kcal/vrk. Oksentelin. Opin käyttämään laksoi ja nesteenpoistajia.
Menkkoja ei kuulunut, tosin ei ne säännölliset ole koskaan olleetkaan.
Painoni nousi 5 kg, mutta hyvin nopeasti laihdutin 10 kg, pääasiassa oksentelemalla ja laksoilla. Välillä kävin lenkkeilemässä ja salilla, jumppaamassa.
Nykyisin minulle tulee hirveä olo syömisestä, ahdistaa henkisesti ja fyysisesti, oksennus tulee kurkkuun. Oksennan kaiken syömäni. Pääasiassa elän light-limsoilla ja vedellä, voi mennä päiviäkin etten "syö" mitään.
Tiedän kaikki ruokavaliojutut, mutta en pysty niitä toteuttamaan, koska pelkään niin hirveästi, että lihon. BMI on jotain 16 nyt, tavoite on paljon alhaisempi. Edelleen käytän laksatiiveja ja nesteenpoistajia.
Tuijotan YouTubesta thinspo-videoita, googlaan thinspo-kuvia, hoen itselleni että mitä ana tekisi, mitä se ei tekisi. Käytän punaista rannekorua, jota puristan aina kun tekee mieli sortua. Eli pystyn siis olemaan sortumatta herkkuihin tai mihin tahansa tekee mieli.
Mutta nyt kun olen asunut kesäloman kotona, vanhemmat ovat huomanneet kuinka rajusti olen laihtunut, ja siksi he tarkkailevat todella tiukasti ruokailuani. He laittavat kaksi lämmintä ateriaa minulle eteen päivässä, ja se on syötävä. Kauhukseni olen huomannut, että osa minusta nauttii tästä, rakastaa syömistä ja ottaa lisää ruokaa. Ja vihaa sitä oksentamista. Toivoo, ettei olisi syönyt, ettei tarvitsisi aina oksentaa jokaikisen ruokailun jälkeen.
Kaupassa minulla kestää todella kauan käydä. Samoilen hyllyjen välissä, koskettelen tuotepaketteja, luen tuoteselosteita, haaveilen mitä söisin, vaikka loppujen lopuksi korissa on aina ne samat: light-limsaa, hedelmiä ja läkeroleja (joita en koskaan syö, ja ne menevät pilalle).
Onko tämä mitä? Yhdessä epikriisissä lukee epätyypillinen laihuushäiriö. Mutta pelkään tämän muuttuneen bulimiaksi. Mitä tämä on? Vai olenko keksinyt kaiken päästäni?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi sua, sun kannattais ehdottomasti hakea apua koska sulla on ihan ilmiselvästi syömishäiriö. Oksenteluista ja laihduttamisesta voi olla vakavia seurauksia, verikokeissa kannattais ainakin käydä..?
Tarinasi kuulostaa kovin tutulta, mulla on ollut papereissa aina anoreksia, koska se ajatusmaailma on aina pysynyt samana vaikka olenkin myös oksennellut. Kannattaa kattoo netistä diagnostiset kriteerit, anoreksiaa ja bulimiaakin on eri tyyppejä. Pääasia on kuitenkin että sulla on sairaus ja tarvit tukea ja apua.
Voimia!