Moni luki ihmeissään tämän viikon Päivämiehen pääkirjoitusta. Siinä oli kumma sävy. Toimituksessa oli haluttu vielä voimistaa sitä oudolla kolumnilla perässä. Se oli kummallisen "suostuttelevaan" tyyliin kirjoitettu.
Päivämiehen pääkirjoitus 29.7.2009
Mies takarivistä
30489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
että te silti luette pävämiestä vaikka muuten vl,, iä parjaatte minkä kerkiätte..
mihin lopulta koko harhalahko kaatuu eikä se aika ole kaukana
Minun tarkoitus ei ole parjata. Olen itsekkin uskomassa. Mutta toivoisin vaan keskustelua tästä pääkirjoituksesta.
oli muka outoa sun mielestä sitten
Outoa on se, että kirjoittajan mukaan "kuuliaisuus" on ikään kuin vaihtoraha, joka ihmisen on tarjottava Taivaan Isälle, ennekuin Hän lupais siunata. Kuuliaisuuden voimakas korostaminen on merkillistä. Ihmisellähän ei Raamatun mukaan ole Jumalalle mitään omaa annettavaa.
Samaten se että yksilön vapaus kiistetään. Kuitenkin Raamatun mukaan jumalanlapsi on vapaa, sillä "vapvauteen Kristus lunasti meidät". Jokaisella uskovaisellahan on omatunto joka on Jumalan ääni ihmisen sydämessä. Omantunnon arvo sivuutettiin täysin. Näitä lähinnä tuli mieleen.
Kirjoituksen sävy on painostava.
ollenkaan mutta antoi selvän merkin siitä että on parempi kuulla jumalan seurkaunnan neuvoja kuin päättää itse esim. jos mä juon tätä olutta ei se mulle ole synti vaikka se toisille on,,,,
Herramme jo aikanaan kielsi tällaisten listojen pitämisen. SRK farisealaisuudessaanniitä kuitenkin edelleen pitää.
Ottakaa itse selvää ensin ennen kuin alatte haukkua. Pääkirjoitus painotti seurakunnann neuvoja, armoneuvoja.
Pääkirjoituksen voi lukea tästä:
http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_3109
nostettiin evankelimiksi ja raamatun lisälehdiksi... johan on neuvo!
vastasi ihan aamenta, aivan oikein.
Sehän on tunnettu tosiasia, että Päivämiehen toimituksessa on tapahtunut käsitteellinen erehdys, väärinymmärrys, ja siitä on seurannut paha sekaannus. Sana "armoneuvot" on käsistetty siellä virheellisesti joksikin "neuvomiseksi" eli seurakunnan normeiksi. Tämä on erehdys.
Kristinopin mukaan "armoneuvot" on vanhemman hengellisen kielimuodon sana, ha se tarkoittaa uudemmalla kielellä sanaa "armonvälineet". Se merkitsee opillisesti kaksi asiaa: Jumalan sanan ja sakramentit.
"Armoneuvot"-käsitteelle on Päivämiehessä erehdytty antamaan kokonaan uusi sisältö, jota sillä ei ole vanhoillislestadiolaisuudessakaan ennen ollut. Esimerkiksi Wäinö Havas käytti sanaa "armoneuvot" juuri oikeassa asiayhteydessä esim. v. 1940 kirjoituksessaan. Mutta jossian vaiheessa on SRK:ssa keksitty sanalle uusi sisältö.
Tällaiset erehdykset tekevät Päivämiehen pääkirjoituksesta hölynpölyä.
Lue lisää käsitesekaannuksesta, Maalaispojan kirjoitus täällä:
http://freepathways.wordpress.com/2009/07/31/paivamiehen-harhaopetusta/
"On murheellista, jos esimerkiksi Siionissa huolta herättäneestä asiasta todetaan: "Minä en näe siinä mitään pahaa". Tällaisen käsityksen perusteena ei kestä se, että joku toinenkin on samaa mieltä. On tarpeen rukoilla kuuliaista mieltä".
Muistan, kun joskus 80-luvulla ry:llä oli keskustelutilaisuus koskien koulu-tv:tä. Eräs jo edesmennyt perheen isä sanoi: "Minä en näe siinä mitään pahaa". Toinen taas sanoi hyväksyvänsä tv:n katsomisen koulussa, jos ohjelma liittyy tunnin aiheeseen. Esim. MM-hiihtoja voisi katsoa liikuntatunnin aikana eikä muulloin.
Hän on itse osallistunut moniin puhujainkokouksiin.
Tämä hänen kirjoitus on yksinkertaisesti loistava. Maalaispoika ymmärtää opillisesti selittää mikä Päivämiehen pääkirjoituksessa on erheellistä. Minä en pysty sanomaan sitä lyhyesti tässä, siksi kannattaa lukea itse.
Nyt siis tästä lähtien on vaarallista jos sanot seurakuntapäivien keskustelussa: "Minä en näe siinä mitään pahaa."
Vaikka olisit sitä mieltä, älä käytä näitä sanoja... Tällaine pelien pelaaminen tympäisee. Ihme retoriikka pelaamista.
Onko Maalaispoika = Seppo Lohi?
muistutti paljon 70-luvun kirjoituksia.
Toinen kappale alkaa:
"Armoneuvot kuuluvat evankeliumin lisäksi terveelliseen Kristuksen oppiin".
Jonkun viisaan mukaan armoneuvoilla tarkoitetaan alun perin armon välineitä eli sanan julistusta, sakramentteja, rukousta jne.
Totta on , että jokin kohta Raamatussa kehottaa neuvomaan toisiamme. Jeesus totesi Pyhästä Hengestä mm.
Joh 14:26 Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
Joh. 15:26 "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. "
Pyhän Hengen keskeinen tehtävä siis näyttäisi olevan se, että se kirkastaa Kristusta.
Vl-liikkeessä Pyhän Hengen tärkeimmäksi ominaisuudeksi onkin yllättäen noussut ihmismielien raskauttaminen kaikenlaisilla teoilla ja tekemättä jättämisillä sekä varoittelulla sellaisistakin asioista, joille ei löydy pohjaa Raamatusta.
Lisäksi pääkirjoituksessa verrattiin seurakuntaa äitiin, joka ruokkii ja hoitaa lapsiaan.
Tietyllä tavalla seurakunnan julistaessa sanaa näin onkin. Vertaus lähtee ontumaan siinä kohtaa, missä rakkaus kytketään tottelevaisuuteen ja kuuliaisuuteen.
Hylkääkö luonnollinen äiti lapsen siinä vaiheessa, kun lapsi ei osoita tottelevaisuutta?
Rakkaus vl-uskossa on siis ehdollista. Hyvä Paimenen äänen kuuluminen seurakunnassa tarkoittaa sitä, että Hyvä Paimen jättää ne 99 lammasta ja lähtee etsimään sitä kadonnutta lammasta.
Pääkirjoituksessa mainitaan:
"Usko opettaa painamaan alas järjen tuomia ajatuksia uskonasioista."
Järjelle on toki käsittämätöntä uskon peruasiat, mutta järjellä on tärkeä tehtävä epäilyttävien hengellisten opetusten kyseenalaistamisessa ja punnittaessa sitä, mikä on hyvää ja oikeaa.
Edelleen:
"On murheellista, jos esimerkiksi Siionissa huolta herättäneestä asiasta todetaan: "Minä en näe siinä mitään pahaa"
Näin voi joskus olla, mutta entä jos jossakin asiassa ei olekaan mitään pahaa. Taustalla voi olla myös vinoutunut syntikäsitys ihmisoppeineen.
Viimeinen kappale:
"Jumala on luvannut siunata kuuliaiset lapsensa". Mistä päin Raamattua tällainen ajatus nousee? Kuuliaiset mille ja kenelle? Tuollainen ajattelu perustuu mielivallalle ja johtaa omien tekojen tielle.
Tuntuu siltä, että tiukkeneva opetus SRK:ssa valtaa vähitellen alaa.
"...usko voi herkästi muuttua ulkokohtaiseksi. Siitä saattaa tulla enemmän liikkeeseen kuulumista kuin sydämen uskoa. Saatetaan ajatella, että uskovaisena oleminen on vain tietyn kulttuurin omaksumista. "
Näin kirjoitti Ilari Kinnunen kolmunissa Päivämiehessä.
Mutta juuri tuota elämäntapanormistoa eli vl-kulttuurin noudattamistahan pääkirjoitus vaatii, kun se vaatii ihmistä olemaan kuuliainen "seurakunnan neuvoille" vaikka omatunto sanoisi muuta!
jatkan ehkä huomenna aiheesta.
Voisi ehkä olla. Mutta paikoin Maalaispojan tyyli on paljon maltillisempi kuin Lohella,jahengellisesti syvällisempi. Seppo Lohi on taipuvainen pinnallisuuteen ja dramatisoimaan asioita (suurentelemaan mitättömien pikkuasioiden merkitystä).
Mielenkiinnolla luin sekä sen Päivämiehen kirjoituksen että tämän Maalaispojan kirjoituksen. Mielessä oli Päivämiestä lukiessa samaa mitä Maalaispojan kirjoituksessa, tietenkin vähemmän hiotussa ja perustellussa muodossa. Luterilaisena kuitenkin tähänastisen elämäni eläneenä on nämä armovälineet sentään olleet selvät ja uskon perusasiota. "Kahden maailman välissä" alkaa miettimään mihin suuntaan "luterilaisuuden ydin" on nyt matkalla? Pitäisikö tehdä matkaa yhdessä kun näyttää lain alle olevan matkalla. Vieläpä pikkutarkemman vähäpätöisimpiin asioihin keskittyvän lain alle kuin mistä Kristus meidät vapautti, jollei oteta lukuun kaikkia niitä juutalaisten farisealaisten sääntöjä joita sitten olikin melkoinen määrä.
Miten on tässä suhteessa laita muiden lestadiolaisuuden haarojen osalta (esikoislestadiolaiset ja rauhan sana esimerkiksi)?
Minulla on heikosti tietoa muiden suuntauksien perinnemääräyksistä. Toivottavasti joku tietävämpi ehtisi vastata kysymykseesi!
Esikoiset lienevät tiukkahenkisempiä ja rauhansanalaiset taas lempeämpiä. Tämä on kuitenkin vaan mutu-tietoa.
Lestadiolaisuuden hajaannuksista löytyy tietoa täältä:
http://freepathways.wordpress.com/2009/07/15/seurakuntaoppi/
Jumalan sana ja evankeliumi kyllä ihan varmasti kestää vapaan keskustelun ja reippaan kyseenalaistamisenkin. Keskustelun vapaus ja avoimuus ei todellisuudessa uhkaa uskovaisia eikä aitoa sydämen uskoa.
Sen sijaan sensurointi ja keskustelun kielto ovat vakavia merkkejä vaarasta.
Ne ovat niin selviä merkkejä siitä, että kaikki ei olekaan ihan kunnossa sillä taholla, joka yrittää estää keskustelua. Siis siellä missä on valta, joka yrittää suitsia keskustelua.
Päivämiehen pääkirjoitus osoitti että perinnäistapoja kyseenalaistava keskustelu ei olekaan toivottavaa eikä sopivaa. Kuka päääkirjoituksen lienee kirjoittanut?
Onhan vapaa keskustelu uhka vain hoitajien olemattomalle "maineelle" eikä missään tapauksessa uhka uskovaisille eikä aidolle sydämen uskolle.
Vaan täytyy sokeasti alistua kaikkeen, mitä SRK määrää. Tämähän kirjoituksen viesti taas oli.
Kaikkein tärkeintä vl-uskonnossa on noudattaa syntilistaa ja miellyttää paikallisen Ry:n johtokuntaa, ettei joutuisi hoitojen kohteeksi ja ulostetuksi "jumalan valtakunnasta".
vaan heidät poistetaan siionin rakkaudesta. Se on rajallista ja valikoivaa rakkautta.
Tuossa ylempänä ketjussa oli "Maalaispojan" kommenttia Päivämiehen tekstiin.
Kommentti kokonaisuudessaankin oli oivallinen. Hän totesi siinä mm., että mitä siitä olisi tullut, jos vaikkapa Lutherkin aikoinaan olisi ollut kuuliainen katolisen kirkon opeille.
Jotta usko ei muuttuisi kaavamaiseksi perinteiden , tapojen ja normien noudattamiseksi, tarvitsisimme jatkuvaa uskonpuhdistusta. Tämä pitää sisällään mahdollisuuden arvoida avoimesti ja rehellisesti Jumalan sanan valossa sitä, mikä on oikeaa ja hyvää.
Tähän neuvoo Raamattukin:
1. Tess. 5:21
Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.
Pääkirjoituksen henki rikkoo YK:n ihmisoikeuksia, joissa todetaan seuraavaa
Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta. (19. artikla)
Ihmisillä on oikeus on olla eri mieltä "seurakunnan" kanssa. Myös seurakunnan jäsenillä. Pääkirjoitus sisältää hienovaraista painostamista määrittelemällä uskon "omien käsitysten" hylkäämiseksi.
Järkeilyn julistaminen synnin seuraukseksi on hengelllistä väkivaltaa.
Vastaavan henkisiä kirjoituksia voidaan löytää natsi-Saksan kansallissosialistisesta propagandasta, jossa myös korostettiin ehdotonta kuuliaisuutta. Myös natsipuolue siunasi kuuliaiset lapsensa siihen asti, kunnes koitti sotasyyllisyysoikeudenkäynnit.
Siellähän keskeinen puolustus oli: Minä vain tottelin sääntöjä.
Päivämiehen pääkirjoituksessa sivutetaan se, että evankeliumin julistamiseen perustuu koko seurakunnan olemassaolo. Jos sitä ei ole, vl on vain yksi liike tuhansien maallisten liikkeiden joukossa. Joista monet ovat harjoittaneet syvää väkivaltaa jäseniään kohtaan.
elämänvanhurskaus? Kuinka se poikkeaa omasta vanhurskaudesta?
Siinäkin kuuliaisuutta tarjotaan ei nyt sentään ansiona, mutta vähimmäisvaatimuksena.
Sillä ostetaan Jumalalta Hänen siunauksensa.
Sinua sulkemaan kanavasi !!!