Olen osallistunut keskusteluun abortista sekä myöskin pelkästään seurannut sitä lukuisilla foorumeilla, ja joka ikisellä niistä keskustelu on tätä samaa juupas-eipäs -väittelyä, jossa kumpikaan osapuoli ei ole valmis antamaan tuumaakaan periksi.
Itse olen abortin vastustaja, mutta ymmärrän hyvin niitä, jotka sen hyväksyvät, sekä myös niitä, jotka ovat sellaisen tekemässä / tehneet. Olen kuitenkin lopen kyllästynyt pelkästään tuomaan omaa kantaani esille ja saamaan kaikki vastapuolen edustajat takajaloilleen ja sellaiseen keskusteluun, josta ei kenellekään loppujen lopuksi tule kuin paha mieli.
Sen sijaan ajattelinkin ehdottaa, että jospa keskustelisimmekin siitä, kuinka abortteja voitaisiin vähentää (koska kai abortin kannattajatkin ovat sitä mieltä, että olisi hyvä jos niitä tehtäisiin vähemmän, vai?). Saattaisi olla hyödyllistä esim. keskustella ehkäisyn tärkeydestä, erilaisista ehkäisyvaihtoehdoista ja siitä, minkälaisia kokemuksia ihmisillä niistä on. Ehkäisyn käytön tärkeyttä abortin jälkeen olisi myös hyvä tuoda esille. Mieleeni tuli myös sellainen ajatus, että koska abortteja kuitenkin Suomessa tehdään koska laki sen sallii, niin pitäisikö Suomeen perustaa Yhdysvaltain malliin aborttiklinikoita, joihin tämä toiminta keskitettäisiin, niin ettei niillä enää kuormitettaisi julkista terveydenhuoltoa, koska sekin asiaa tuntuu joitakin häiritsevän.
Kertokaapa omia ajatuksianne näistä asioista.
Itse olen abortin vastustaja, mutta ymmärrän hyvin niitä, jotka sen hyväksyvät, sekä myös niitä, jotka ovat sellaisen tekemässä / tehneet. Olen kuitenkin lopen kyllästynyt pelkästään tuomaan omaa kantaani esille ja saamaan kaikki vastapuolen edustajat takajaloilleen ja sellaiseen keskusteluun, josta ei kenellekään loppujen lopuksi tule kuin paha mieli.
Sen sijaan ajattelinkin ehdottaa, että jospa keskustelisimmekin siitä, kuinka abortteja voitaisiin vähentää (koska kai abortin kannattajatkin ovat sitä mieltä, että olisi hyvä jos niitä tehtäisiin vähemmän, vai?). Saattaisi olla hyödyllistä esim. keskustella ehkäisyn tärkeydestä, erilaisista ehkäisyvaihtoehdoista ja siitä, minkälaisia kokemuksia ihmisillä niistä on. Ehkäisyn käytön tärkeyttä abortin jälkeen olisi myös hyvä tuoda esille. Mieleeni tuli myös sellainen ajatus, että koska abortteja kuitenkin Suomessa tehdään koska laki sen sallii, niin pitäisikö Suomeen perustaa Yhdysvaltain malliin aborttiklinikoita, joihin tämä toiminta keskitettäisiin, niin ettei niillä enää kuormitettaisi julkista terveydenhuoltoa, koska sekin asiaa tuntuu joitakin häiritsevän.
Kertokaapa omia ajatuksianne näistä asioista.
Vastaukset 37
Vanhimmat
aihe! Itse sallin abortin, mutta kuitenkaan en pidä sitä minkäänlaisena ehkäisy keinona. Sitähän se nyt ei ole.
Olenkin miettinyt että keskustellaanko nykyään esim. yläasteilla ollenkaan ehkäisystä?
en osaa sanoa, mutta mm. koululääkärinä toiminut ystäväni kertoi 1990-luvun laman kaataneen monta hyvää asiaa, kuten kouluterveydenhuollon, ja teiniaborttien määrän nousu näkyi selkeänä piikkinä.
kävin yläastetta juuri pahimman laman aikaan 90-luvun alkupuolella ja kyllä meillä valistusta annettiin (kerrastakin voi tulla raskaaksi!) ja jaettiin mm. kortsut ja valistuslehtisiä.
Joihinkin ei vaan tehoa muut kun kovat keinot. Luulenpa että abortit vähenisi radikaalisti kun ne kiellettäisiin muilla kuin terveyssyillä. Mutta koska lakia tuskin ollaan vielä aikoihin valmiita muuttamaan niin on vain keskityttävä tänne ruohonjuuritasolle ja vedottava harkitsijoiden moraaliin/omaantuntoon, sillähän (tai sen puutteella) ne päätökset kai tehdään.
järjellä.
tunteita ei ole tai ne tukahdutetaan raivokkaasti sen kylmän järjen alle.
yrittää vedota järkeen jos haluaa "pelastaa alkiot".
...että kai kaikista paras keino olisi kuitenkin olla luottamatta siihen, että kyllä nämä asiat koulussa opetetaan, vaan että vanhemmat kotona antaisivat nuorillensa seksivalistusta ja korostaisivat ehkäisyn tärkeyttä.
Jos vaikka päästäisiin jo askel eteenpäin esim. minun äidistäni, joka ei iljennyt kertoa minulle edes kuukautisista, saati sitten mistään kondomeista.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että parasta olisi minimoida aborttien määrä, ja onnellistahan olisi, ellei aborttia milloinkaan tarvittaisi. Määrän vähentäminen ei vain saisi tapahtua siltä pohjalta, että nainen pakotettaisiin synnyttämään vasten omaa tahtoaan.
Erillisiä aborttiklinikoita en lähtisi perustamaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät kaikki vastustajat ole kaltaisiasi asiallisia mielipiteen ilmaisijoita. Mukaan mahtuu kaikenlaista hihhulia, ja vaikkei nyt aivan Amerikan tahtiin mentäisikään tässä flegmaattisessa maassa, niin voisi kuvitella kuitenkin vaikeuksia ilmenevän.
Hoitotyöntekijöitä ja asiakkaita ei tässä maassa kai sentään ammuttaisi, mutta rakennukseen pääsyä yritettäisiin estää ja hankaloittaa, esineitä voitaisiin heitellä. Lopulta veronmaksajien rahoja tärvääntyisi moninkerroin enemmän toistuviin rikosilmoituksiin sekä jatkuviin poliisin paikallekutsumisiin.
Yleisessä terveydenhuollossa ei kiihkoisinkaan raivopää lähtisi heittelemään pommia, sillä ei voisi tietää tappaako hän onnellisen odottavan äidin vai tuon viheliäisen verikäden. Sama lääkärisurmista, joita USAssa harrastetaan, ei tehtäisi, sillä sama lääkäri sekä auttaa lapsen maailmaan että tekee abortteja. Abortteihin profiloitunut aborttiklinikalla työskentelevä lääkäri olisi liian "helppoa riistaa" kajahtaneille.
Ehkä menen liian pitkälle, pitäisi luottaa siihen, että Suomessa mekastetaan enemmän kuin toimitaan - mutta onhan täällä koulusurmiakin....
sanamuoto olisi pyrkiä vähentämään ei-toivottuja raskauksia.
Siis olen kanssasi ihan samaa mieltä, tälläkin palstalla olisi hyödyllisempää keskittyä siihen, millä niitä abortteja saadaan vähennettyä. Ja niitä saadaan vähennettyä keskittymällä ei-toivottujen raskauksien estämiseen. Eli juuri ehkäisyn ja jälkiehkäisyn tehostamisella ja vääriä uskomuksia raskaaksi tulosta kumoamalla.
Tutkimukset kertovat selvää kieltä, että ei-toivottu raskaus on ongelma riippumatta, mitä sen jälkeen valitaan. Esim teinien kohdalla ei-toivotun raskauden päättäminen aborttiin aiheuttaa ongelmia monelle, mutta niin tekee myös ei-toivotun raskauden päättäminen niin synnytykseen kuin adoptioonkin.
Siksi tärkeintä olisi keskittyä ei-toivotun raskauden estämiseen. Kun raskaus on alkanut, monella ei enää hyviä vaihtoehtoja ole valittavana lainkaan.
Aborttiklinikoista olen ihan samaa mieltä kuin Saara tuossa ylhäällä. En usko niiden vievän asiaa missään tapauksessa parempaan suuntaan.
aineistoin mitä on saatavilla, näyttää abortintekeminen olevan jälkeenpäin synnytystä (ja mahdollista adoptoimista) tuhoisampaa naisellekin.
Älkää nyt aloittako tätä tappelua täälläkin! Minä kun yritin aloittaa ketjun, jossa ei tapeltaisi vaan keskusteltaisiin kiihkottomasti siitä, miten aborttien (tai paremminkin ei-toivottujen raskauksien, kuten joku tuossa osuvasti korjasi) määrää voitaisiin vähentää.
selitellä kantaansa ja saada oma äänensä viimeisenä kuuluviin. Me jotka olemme täysin sinut mielipiteinemme ja valmiita seisomaan sen takana vastalauseista huolimatta emme sen sijaan koe tarvetta aloittaa suunnatonta väittelyä täällä. Jokainen tuntee oman tilanteensa ja oman päänsä kapasiteetin ja omantuntonsa, joten ei siihen tarvita mitään kiihko puolustajien tai vastustajien mielipidettä.
nuo tutkimukset vain perustelemaan väitettäni, että on tärkeämpää puhua ei-toivottujen raskauksien estämisestä kuin aborttien estämisestä pelkästään.
Nykyisessä suomalaisessa systeemissähän laki vaatii henkilökohtaista ehkäisyneuvontaa aborttia haettaessa. Sehän on kuitenkin "myöhässä", kuten jokainen ymmärtää, vaikka toki tärkeää on, että ihminen sen viimeistään siinä vaiheessa saa. Sinällään ainakin itsellä abortti kaikkine siihen liittyvine lääkärikäynteineen lopetti kaikenlaiset vaivaantuneisuudet gynekologikäyntien suhteen, joten lääkärille hakeutuminen tuollaisten ehkäisy/muiden alapääjuttujen takia ei voisi vähempää enää "nolottaa". Tällä kaikella siis tarkoitan sitä, että monelle nuorelle saattaa olla vaikeata hakeutua lääkäriin kondomia varmempaa ehkäisyä hakeakseen, jos ei edes välttämättä tiedä, mihin pitäisi hakeutua, pitääkö varata aika, miten siellä pitää käyttäytyä, riisutaanko kaikki, vai vaan housut, mitä siellä tutkitaan jne. kaikkea sellaista, mitä ennen ei ole koskaan kokenut.
Sinällään siis voisin ehdottaa jokaiselle nuorelle käyntiä ehkäisyneuvolassa tai vastaavassa, mutta esim. koska? Jollekin se on tarpeen 12-vuotiaana, jollekulle toiselle vasta parikymppisenä. Jos aihe ei ole ajankohtainen, oisko käynnistä mitään hyötyä kuitenkaan..?
"niillä
aineistoin mitä on saatavilla, näyttää abortintekeminen olevan jälkeenpäin synnytystä (ja mahdollista adoptoimista) tuhoisampaa naisellekin."
Minkälaista aineistoa löytyy siitä, että painostetun tai pakotetun synnytyksen jälkeen adoptioon antaminen olisi vähemmän tuhoisaa kuin itse valittu abortti?
"monelle nuorelle saattaa olla vaikeata hakeutua lääkäriin kondomia varmempaa ehkäisyä hakeakseen, jos ei edes välttämättä tiedä, mihin pitäisi hakeutua, pitääkö varata aika, miten siellä pitää käyttäytyä, riisutaanko kaikki, vai vaan housut, mitä siellä tutkitaan jne. kaikkea sellaista, mitä ennen ei ole koskaan kokenut."
Stakesin aborttitilastojen mukaan suurin osa vuonna 2007 abortoineista ja ehkäisyä käyttäneistä oli käyttänyt ehkäisynä kondomia. Kuitenkin valtaosalle suunniteltu ehkäisymuoto abortin jälkeen oli pillerit, kohdun sisäinen hormoniehkäisin tai kierukka. Vain 3,5% suunnitteli jatkavansa kondomin kanssa. Tästä voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että huomattavasti useampi olisi valmis varmempaan ja helpompaan ehkäisyyn, kuin mihin lopulta ennen ei-toivottua raskauttaan päätyivät. Yksi syy tähän on varmasti juuri tuo, mitä sinä kirjoitit. Muun ehkäisyn kuin kondomin hankkimiseen on aika korkea kynnys, jos ei tosiaan edes tiedä, että mistä sitä saisi, pitääkö mennä gynelle vai riittääkö terveyskeskuslääkäri, riittäisikö ehkä vain terveydenhoitaja, mitä se maksaa ja mitä se käyttäjältä edellyttää.
Ainakin oma ystäväni, joka on 15-vuotiaan tytön äiti väittää, ettei tyttö tällaisia asioita ole koulussa oppinut ja kuullut. Vielä vuosi sitten kun ystäväni itse sattuneista syistä antoi varsin kattavaa seksuaali- ja ehkäisyvalistusta lapselleen, tämä ei edes vielä oikein tiennyt sitäkään, että ihan ekasta kerrastakin voi tulla raskaaksi. Sen sijaan nuori neitokainen oli kyllä lukenut netistä rytmimenetelmästä ja oppinut siitä sen, että raskaaksi voi tulla vain muutamana päivänä kuukauden aikana. Kaikki muu ko. menetelmästä, kuten se että nuo päivät ovat varsin epävarmat tietää etukäteen, olikin sitten jäänyt sisäistämättä. Tulee vain mieleen, että montako ei-toivottua raskautta voitaisiin ehkäistä jo sillä, että nuoret saisivat riittävää tukea ja valistusta ehkäisystä, seksistä, sen merkityksestä ja seurauksista sekä koulussa että kotona. Vanhempia ei kai lailla voi velvoittaa seksi- ja ehkäisyvalistuksen antamiseen ja siihen liittyvien palvelujen helpompaan saatavuuteen, mutta julkiset koulut voi.
Ohessa ilahduttava linkki, jonka aikoinaan pongasin tästä palstalta:
http://yle.fi/akuutti/arkisto2008/110308_e.htm
ettei tutkittujen synnyttäneiden joukossa ole ainuttakaan jolta on abortti evätty, lähtökohtasesti ei-toivotuista raskauksista (ja adoptoineista) puhumattakaan.... ?
nyt puhut? Siitäkö itsemurhariskitutkimuksesta vai? Miten siinä oltiin vertailtu vastentahtoisesti synnyttäneitä ja adoptioon antaneita vapaaehtoisen abortin tehneisiin?
kaikille!
Tosiaan tuo yliopisto-opiskelijoiden terveydenhoitosysteemi on yleisestikin ottaen vallan mainio: yhteen numeroon (YTHS:n ajanvaraukseen) soittamalla saa avun mihin tahansa vaivaan eli ajanvaraus tietää, mille terveydenhoitajalle/yleislääkärille/erikoislääkärille kyseisen vaivan suhteen täytyy hakeutua! Ei tarvitse itse ottaa edes sitä selvää! Ei voitaisi enää helpommaksi asiaa tehdä, kun tosiaan heidän palveluitaan oikein vielä mainostetaan opiskelijoiden keskuudessa!
Yhtä hyvin ei taida olla asiat muilla. Korjatkaa, jos joku tietää paremmin, mutta käsittääkseni peruskoululaisilla, lukiolaisilla, ammattikoulussa ja muissa 2. asteen koulutuksissa ja jopa ammattikorkeissa ja jo työelämässä olevilla nuorilla ei tuollaista mahdollisuutta ole. Onhan toki monissa paikoissa (koulu)terveydenhoitaja, mutta jo hänenkin suhteen on usein epäselvää, missä asioissa riittää käynti heidän luonaan. Toki he voivat varmaan aina laittaa eteenpäinkin oikeaan osoitteeseen, mutta se on turha ylimääräinen porras. Lisäksi usein kouluterveydenhoitajat ovat etenkin pienemmissä kouluissa ehkä liian tuttuja ja nuori pelkää, että "se kertoo omia asioita eteenpäin"(karkeasti ilmaistuna, kuuluvat tietenkin vaitiolovelvollisuuden piiriin), joten tuollainen "kasvottomampi" taho oikeaan osoitteeseen neuvojana on varmasti paljon helpompi kuin joku puolituttu, jolla on käynyt usein.
Voihan sitä toki sanoa, että jos on tarpeeksi vanha harrastamaan seksiä, ei pitäisi hävettää nuokaan, mutta harvemmin taitaa tosielämässä noin mennä. Useimmille se on varmaan vähän noloa, niin kuin kaikki, mitä tarttee ekaa kertaa tehdä, eikä oikein tiedä, miten pitäisi toimia.
Nuo Stakesin tilastot muuten kertoivat aikaa selvää kieltä tuohon puhumaasi suuntaan, vaikken niitä noin ollut tajunnutkaan!
Ja miettii sitten jotain rytmimenetelmäneuvoja netissä (joita tälläkin palstalla aina silloin tällöin varmoina selostetaan), kun kyseessä on nuoret, joilla ovulaatio/kierto saattaa olla vielä hyvinkin epäsäännöllinen... Huhhuh.
Mutta mikä voisi olla tapa, että nuori saisi tarvitsemaansa oikeaa tietoa (koulusta, vanhemmilta,...) juuri silloin, kun se on hänelle ajankohtaista? Muulloinhan se helposti menee toisesta korvasta sisään ja heti kokeen jälkeen toisesta ulos, jos ei ole tarve juuri sen hetkinen. Vaikka nuori olisi saanutkin oikean tiedon koulussa, sitä ei ole välttämättä sisäistetty.
kun niitä muitakin synnyttäneitä ja yleisesti koko väestöä..et kai sentään väitä ettei jälkimmäiseenkään ryhmään kuuluis ketään "pakkosynnyttäneitä" tai adoptoineita? :D
Tietääkö joku, onko olemassa nuorten "neuvontapuhelinta" tai vaikka kyselypalstaa netissä, jossa nuori voisi kysyä (alan asiantuntijoilta) neuvoa näissä asioissa ja jossa jaettu tieto "tarkastetaan" oikeaksi?
Meinaan nettihän nykyään varmaan on väylä, josta nuoret tietoa etsivät kysymyksiinsä, mutta useimmiten he varmaan päätyvät tämän kaltaisille keskustelupalstoille, joissa vastaus saattaa monesti olla mitä sattuu.
Sellaisenhan voisi jokainen laittaa vaikkaa omaan tietokoneeseensa muistiin, ja nuori voisi tutustua siihen, kun siltä tuntuu.
siinä tutkimuksessa kai mitenkään tulosten suhteen oltu eroteltu niitä synnyttäneitä sen mukaan, että kuka on synnyttänyt toivotusti ja kuka ei ja kuka on antanut vielä adoptioonkin? Eikös se tutkimus ole suomalainen tutkimus, joten aika vähän kai niitä pakotetusti synnyttäneitä joukossa on, kun aborttikin on ollut mahdollisuus ja vielä adoptioon antaneita ei kai ole kuin muutama kymmenen vuodessa?
En siitä tutkimuksesta hirveästi tiedä, mutta ymmärsin että mukana on ollut kaikki synnyttäneet, eli nykyisen keskimääräisen ikäluokan perusteella arvioituna, noin 60 000/vuosi. Jos heistä ylipäätään adoptioon antaneita on vain muutama kymmenen kappaletta, niin kuinka sellainen määrä näkyisi tilastossa? Siis jos vaikkapa jokaikinen adoptioon antanut (alle 100 kpl) olisi itsetuhoisempi kuin abortin tehneet, niin näkyisikö se tilastossa, kun verrokkiryhmään kuuluu myös ne loput 59 900 synnyttänyttä?
mitenkään tietää moniko raskauksista on ollu lähtökohtasesti ei-toivottu ja muutenkin olosuhteet ollu samanlaisia kun abortintehneillä. Siis väitätkö että suunnilleen kaikki on ollu ainoastaan niitä 'onnellisesti odottavia'?
Abortoijien itsemurhat on huomattavasti yleisempiä kaikkeen muuhunkin väestöön verrattuna, siitä vaan et pääse mihinkään.
Mitenkään emme voi tosiaan tietää moniko raskauksista on ollut ei-toivottu, moniko on antanut adoptioon lapsensa ja kuinka he asian kokevat. Joten tämä tutkimus ei kerro adoptioon antamisesta mitään. Eli ilmeisesti sinulla ei siis ole mitään aineistoa joka tosiaan koskisi kysymääni asiaa.
jossa ns. vasten tahtoaan jatkettu raskaus aiheuttaa naiselle enemmän mielenterveysongelmia ja itsemurhia kuin sellaiselle,jolle raskaudenkeskeytys on ollut alusta asti selvä päätös. Että se nyt on turha kenenkään väittää että tietää mitä toinen ajattelee ja tuntee;jos tietää ettei ole lapsen aika eikä pysty/halua sitä synnyttämään niin kuka siinä on mitään sanomaan miten se toista traumatisoi.
Minä en ole kertaakaan 6 vuoden aikana katunut päätöstäni ja minulle on sama mitä tutkimukset sanovat.
esille sitten se tutkimukses.. vai oliko kyseessä taas se pro-choice feministin kyhäämä tutkielma..? :D
Kyllä varmaan useimmat niistäkin jotka sitten myöhemmin abortin jälkeen on tappanu ittensä ja tullu muuta ongelmaa, on luullu olleensa varmoja päätöksestään.. ja kuinkas sitten kävikään.
ole feministikään. Silloin kun on tehtävä päätös suuntaan tai toiseen niin asia pitääkin harkita perinpohjin;itselläni tuo päätös oli täysin 100% selvä,koska tiedän omat voimavarani jne.
Tuo tutkimus:
Ei-toivotun raskauden keskeytys aiheuttaa vähemmän masennusta kuin sen jatkaminen
07.12.2005
Yhdysvaltalaistutkimuksessa on selvitetty naisten masennusriskiä ei-toivotun raskauden jälkeen. Pitkittäisleikkaustutkimuksen aineistona oli 1 247 yhdysvaltalaista 14 – 24-vuotiasta naista, jotka päätyivät ei-toivotun raskauden jälkeen aborttiin tai synnyttivät vuosina 1970 - 1992. Naisia haastateltiin useita kertoja monen vuoden aikana.
Ei-toivotun raskauden keskeyttäminen ei kohottanut merkitsevästi masennusriskiä. Sen sijaan näytti siltä, että ei-toivotun lapsen synnyttäneet naiset kärsivät todennäköisemmin masennuksesta kuin raskauden keskeyttäneet. Erityisesti masennuksesta kärsivät ennen vuotta 1980 ei-toivotun lapsen synnyttäneet naiset. Tutkimustulos viittaa siihen, että abortin kokeneiden naisten masennusta on Yhdysvalloissa suuresti liioiteltu, ehkä poliittisista syistä. Todellisuudessa on varmaan masennuksen kannalta aivan eri asia, keskeyttääkö nainen raskauden ei-toivottuna vai esimerkiksi kehityshäiriön takia. Ei-toivotun lapsen synnyttäminen vaikuttaakin koko tulevaan elämään raskauden alusta asti, joten olisi outoa, jos sillä ei olisi vaikutusta mielialaan.
Lähde : British medical Journal, online first 28.10.2005
"Kyllä varmaan(?) useimamt niistäkin.." Niin,ehkä varmaan tai sitten ei,se on sinun mututuntumasi. Oletko itse tehnyt aborttia?
näyttää! :D Kummahan se on että monet muut tutkimukset osoittaa ihan päinvastasia..
""Kyllä varmaan(?) useimamt niistäkin.." Niin,ehkä varmaan tai sitten ei,se on sinun mututuntumasi. Oletko itse tehnyt aborttia?"
?? En. Pelkkä harkinta kertaalleen riitti.
Mielestäni tärkeintä on, kuten satuakin sanoi ei-toivottujen raskauksien ehkäiseminen.
Ehkäisyvalistus maassamme on ollut tolalla jos toisella, mutta abortteja se ei ole pystynyt vähentämään niin radikaalisti kuin olisi toivottu, edes silloin kun se on ollut hyvällä tolalla.
Joten mielestäni oleellisinta olisi keskittyä siihen, että alkanut raskaus, oli se toivottu tai ei, ei merkitysisi naisen sosiaalisen tilanteen romahtamista. Äitiys pitäisi saada asennetasolla vängetyksi ihan toivottavaksi asiaksi myös järkiperäisesti lapsiin suhtautuvien naisten silmissä. Äitiys ei siis saisi olla este uralle (joka on monelle järkiperäiselle naiselle se elämän tärkein osa-alue). Naisia ei siis saisi pitää huonoina äiteinä, vaikka he lapsen jälkeenkin haluavat panostaa edelleen täydellä uraansa. Eroon pitäisi päästä ehdottomasti ajattelusta, että vain huono äiti laittaa lapsen hoitoon jo muutamana kuukauden ikäisenä. Ja vain huono äiti panostaa uraansa.Lapsen tuleminen ei myöskään saisi romahduttaa perheen taloudellista tilannetta. Työnantajat eivät saisi syrjiä pienten lasten äitejä rekrytoinnissa. Uran ja työn ohella asianahan voi olla mikä tahansa muukin, vaikka jokin harrastustoiminta, mikä aiheuttaa sen että lapselle ei ole sopiva hetki. Koska lapsen teko on melko luonnollista ihmiskunnassa, niin se paine lopettaa oma jälkeläinen ei ole fyysinen, eikä psyykkinenkään, vaan se on juuri sosiaalinen (psyykkiset ja fyysiset syyt ovat tietenkin olemassa ja kukaan tuskin niistä aborteista eroon haluaakaan). Ja sosiaalinen ilmapiiri meillä ei kannusta naista, jonka arvomaailmassa jokin muu asia ajaa lapsen edelle, tekemään lasta.
Itselleni olisi esimerkiksi melko sama olisko minulla lapsi vai ei psyykkisesti ja fyysisesti. Mutta sosiaalisesti saisin koko ajan tuntea olevani "huono äiti" jos en luopuisi oman elämäni kehittämisestä sellaiseksi kuin sen haluan. Jos taas luopuisin omasta kehityksestäni lapsen takia, niin en kokisi olevani oma itseni. Vaihtoehtoni olisivat siis joko huono äiti tai teeskentelijä. Kumpaakaan en halua tietenkään valita, joten olen valinnut toisin kun olin vahingossa raskaana. Mutta jos sosiaalinen ympäristöni ei pitäisi minua huonona äitinä, niin ei olisi valintaa, vaan voisin jatkaa omaa elämääni, johon kuuluu myös lapsi, vaikkakin se lapsi olisi päivähoidossa työpäivieni ajan heti kun kokisin itseni työkuntoiseksi. Lapsi olisi myös paljon vapaa-ajallani poissa luotani, sillä minulla on myös harrastustoimia, joista en ole valmis luopumaan (Tänä kesänä olen mm. ollut 3 viikkoa pohjoisessa vaeltamassa, minulle elinehto, lapsen kanssa mahdottomuus...)
Eli omat ehdotukseni ovat näin äkkiseltään kaksi suurinta asiaa: "Pakolliset" äitiyslomat pois, päiväkodit auki jo sylivauvoille (ilman yhteisön halveksuntaa!). Lapsilisät korkeammiksi, jotta perheen taloudellinen tilanne ei heikkene lapsen myötä.
Kyllä ihmiselämän kunnioitus
jo sikiöstä asti voisi olla yksi pääperiaatteista tässä maassa.
Jos joku ei haluaisi lasta synnytetyään pitää,
aina on halukkaita lapsettomia isiä ja äitejä.
Minä en ainakaan haluaisi että ei-toivottu lapsi etsisi minua käsiinsä 18 vuoden kuluttua,niin kuin monesti käy. Pitäisi olla sitten sellainen laki ettei lapsella ole oikeutta synnyttäneeseen äidin tietoihin,mikäli lapsen synnyttänyt nainen niin haluaa.
Suurempaa traumaa itselle tulisi kuitenkin siitä että väkisinkin miettisi millainen se lapsi on,millaisessa perheessa,minkä näköinen.. Kuin se että tekisin abortin. Kokemusta kun on sekä synnyttämisestä(toivottu lapsi) ja abortista.
sitten niin kauheeta olis vaikka etsiskin käsiin? Kyllä mua vaivais huomattavasti enemmän se että lapsi makaa raatona siksi että oon pelänny jotain mahdollisuutta.
Abortti on peruuttamaton, tilanne ei muutu enää mihinkään eikä lasta voi koskaan nähdä vaikka ajan myötä haluaisikin. Nytkö sitten et muka mieti minkänäkönen lapsi olisi ollut, mitä eläissään tehnyt jne.?! Nyt se vaan jää varmuudella ikuiseks arvotukseks..
kuin toimenpiteenä.
Minä en ainakaan haluaisi,kuten jo sanoin,ovelleni tuntematonta ihmistä joka pahimmassa tapauksessa haluaisi jollakin tapaa "kuulua elämääni" kun en sitä lasta ole alunperinkään halunnut. Sekö sitten on lapselle hyvä että saa tietää ettei oma äiti halunnut häntä kasvattaa;se kun ei ole mikään tae että adoptioperhekään olisi se unelmien täyttymys. Niitäkin on kaikenlaisia..
etten tulisi raskaaksi,vaikka toisin kävi. Nyt odotankin että saan niin sanotusti piuhat kiinni;pillerit ja kierukka kun ei näköjään mulle oikein käy enkä niihinkään luota 100% enää. Sterilisaatiota en vielä saa;kohdunkin antaisin poistaa jos vain poistaisivat.
"Kyllä ihmiselämän kunnioitus
jo sikiöstä asti voisi olla yksi pääperiaatteista tässä maassa."
Siis voisi toki olla tässä maassa niin, että ihmiset haluaisivat syntymättömillä olevan samat oikeudet kuin syntyneillä ja syntymättömien menevän syntyneiden edelle. Mutta ei ole.
Kunnioitus on jo varmaan nykyäänkin, mutta se ei vain ole samalla viivalla syntyneiden kunnioituksen kanssa. Ja kuten joku hyvin jossain keskustelussa juuri sanoi, jos yrittää tuohon asiaan saada muutosta, kannattaisi kannanotoissaan yrittää vedota järkeen. Koska valtaosa syntyneet syntymättömien edelle ajattelevista ajattelevat asian järjellään.
"Siis voisi toki olla tässä maassa niin, että ihmiset haluaisivat syntymättömillä olevan samat oikeudet kuin syntyneillä ja syntymättömien menevän syntyneiden edelle. Mutta ei ole."
Laki ei kerro mitään ihmisten tahdosta tai yleisestä moraalista. Voiskohan valittujen tekojen perusteella päätellä enemmän..?
"Koska valtaosa syntyneet syntymättömien edelle ajattelevista ajattelevat asian järjellään."
Niinkö? Ja oliko niitä syntyneiden (mukavuuksien) suosijoita syntymättömien hengen kustannuksella valtaosa?
Jotta pystyy muuttamaan niiden järjellään syntyneet syntymättömien edelle laittavien kantaa, täytyisi vetoa heidän järkeensä. (Heitä on esimerkiksi siellä laeista päättämässä, koska noiden ihmisten tulee muille perustella asiat järjellisillä asioilla.)
Sinä et ole pystynyt vielä koskaan vetoamaan kenenkään järkeen ja siten kantaa edes horjuuttamaan.
Aloittaja pyysi tästä turhastainttämisvapaan keskustelun. Inttämisilläsi jutuilla ei ole pienintäkään merkitystä sanomani, saati keskustelun aiheen, kanssa.
sitä kylmää järkeä jo on, niin mihinkäs sitä enää lisää tarvisi? Kenties sekaan vähän jotain muunlaista sivistystä joka joiltain on tukahtunu (tukahdutettu) sinne kaikenmaailman järkiseikkojen alle..?