Usein kuulee vieläkin vertailtavan vanhoja markkoja ja euroja (v. 2002 alkaen) keskenään, myös kahvikupin hinnasta keskusteltaessa. Onhan rahan arvokin toki muuttunut yli 7 vuoden aikana. Moni vertaa myös oman keittämänsä kahvin hintaa esim. kahviloissa myytäviin hintoihin. Mistäköhän se liikkeiden kahvikupin hinta sitten koostuukaan? Pelkästään siitä kahvipaketin hinnastako? Vertailu yksistään siihen kahvipakettiin on harhaanjohtavaa.
Kahvikupillinen on toki halpa, jos keität ja nautit sen kotona. Jotta se kuppi saadaan asiakkaalle, on joku / jotkut tehneet paljon töitä ja valmistautuneet myyntiin hankkimalla mm:
- kahvilakiinteistön (jos oma)
- itse kahvin mahdollisesti kuljetuksineen
- kahvinkeittimen sen huollot / puhdistukset
- suodatinpusseja
- maitoa ja kermaa
- sokeria
- kahviastiaston
- lusikoita
Lisäksihän kuluihin on huomioitava myös maksupääte, maksupäätteeseen kuuluva paperi (kuitti), linjamaksu, jokaisesta suorituksesta tietty summa pankille ja luottokunnalle, kuukausipalvelumaksu pankille.
Lisäksi tulevat palkat, työntekijöiden sairauslomat, kiinteistön vuokrat, sähköt. siivous, wc-palvelut, sähkö-, vesi- ja jätevesimaksut, tekijänoikeudet musiikin soidessa. Unohtaa ei sovi myöskään veroja, vakuutuksia, kirjanpitoa, toimistotarvikkeita. Unohtuikohan jotain...?
Kun seuraavan kerran istutte alas nauttimaan kahvikupillisen, miettisittekö hiukan, mistä se kahvikupin hinta oikein koostuukaan. Ja jos kaikesta huolimatta ihmettelette kahvikupin hintaa ja siitä tulevaa hurjaa voittoa, voitte toki itse kokeilla bisnestä kahvin myyjänä.
Kahvikupillinen on toki halpa, jos keität ja nautit sen kotona. Jotta se kuppi saadaan asiakkaalle, on joku / jotkut tehneet paljon töitä ja valmistautuneet myyntiin hankkimalla mm:
- kahvilakiinteistön (jos oma)
- itse kahvin mahdollisesti kuljetuksineen
- kahvinkeittimen sen huollot / puhdistukset
- suodatinpusseja
- maitoa ja kermaa
- sokeria
- kahviastiaston
- lusikoita
Lisäksihän kuluihin on huomioitava myös maksupääte, maksupäätteeseen kuuluva paperi (kuitti), linjamaksu, jokaisesta suorituksesta tietty summa pankille ja luottokunnalle, kuukausipalvelumaksu pankille.
Lisäksi tulevat palkat, työntekijöiden sairauslomat, kiinteistön vuokrat, sähköt. siivous, wc-palvelut, sähkö-, vesi- ja jätevesimaksut, tekijänoikeudet musiikin soidessa. Unohtaa ei sovi myöskään veroja, vakuutuksia, kirjanpitoa, toimistotarvikkeita. Unohtuikohan jotain...?
Kun seuraavan kerran istutte alas nauttimaan kahvikupillisen, miettisittekö hiukan, mistä se kahvikupin hinta oikein koostuukaan. Ja jos kaikesta huolimatta ihmettelette kahvikupin hintaa ja siitä tulevaa hurjaa voittoa, voitte toki itse kokeilla bisnestä kahvin myyjänä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
euro ja seitsemänkymmentä senttiä jätä kuitenkin voittoa, kun niitä kupillisia menee paljon, hyvin paljon päivän mittään!?
Taisitpa löytää kultasuonen bisneksen alalta!
Kyllä minua miellyttää ainakin duunarina, että tili on voitollinen, eikä pomo esimerkiksi tilipäivänä sano, että nyt meni menot ja tulot tasan eikä tiliä voida maksaa... Missähän Ilomantsissa kahvikupillisia myydään paljon, hyvin paljon päivän mittaan? Yksi paikka tulee kyllä mieleen, mutta ihan hyvin paljon...?
Tervemenoa Diili-ohjelmaan, kun jo kuudessa minuutissa laskit voittomarginaalin kahvikupin myymiselle.
Millekään tai kellekään yrittäjälle ei pelkkä VOITTO riitä, vaan voittoa täytyy saada mahdollisimman paljon. Vanhaan hyvään aikaan, kun duunaritkin vielä osasivat taloustieteitä, puhuttiin "voiton maksimoimisesta". Tämä pohjaton ahneus koskee sekä Fortumia että jokaista kahvikuppilaa.
Enpä oikeastaan kovinkaan paljoa ole kahviloissa istuskellut, saati harvoin sen ostamani kahvikupposen hintaa miettinyt. Hinta on, se mikä on. Minun puolestani kahvikupposen myyjän pitääkin saada myymästään tuotteesta voittoa, kuka sitä nyt ilmaiseksi. Jokainenhan voi tosiaankin siirtyä tälle "ahneelle" kahvinmyyntialalle ihan vapaasti. Tuo ylläoleva listaus auttanee bisneksen aloittamisessa.
Kyllä se säästäminen sitten kahvikupposen ostajaltakin unohtuu, kun ollaan esim. ravintolassa iltaa istumassa tai vaikkapa autoa vaihtamassa. Silloin ei sataset tai tonnit paljoa päätä hetkauta. Köyhälle, jolla ei ole muuta kahisevaa, kuin tuulipuku, se kahvikupponenkin saa aikaan itkua ja urputusta.
Edellä on oivallinen lista kahvilayrittäjän kuluista, joita kahvikupin ääressä ei tule (kaikkien) mietittyä. Esimerkiksi kiinteistökulut erilaisine kuluerineen on kallista.
Kyllä myynnistä pitää saada katetta, mutta useimmitenhan yrittäjä saa ympäriltään vain kateutta!
Voi,voi,voi, kun yrittäjän asema on surkea.
Ei voi vaihtaa Mersuakaan kuin joka toinen vuosi.
Voi voi.
Kyllä se toista on kun on palkkatyöläinen, rahhoo tuloo, menee ja akkka on kaunis.
Voi, voi. En ole yrittäjä ja mitä taas autooni tulee, en omista Mersua, sillä haluan käyttööni luotettavamman auton.
Palkkatyöläinen olen ja tilikin tulee säännöllisesti. Puolisoni kauneus on taas vain henkilökohtainen mielipiteeni, en käy sitä näillä palstoilla ruotimaan.
Aloin vain miettimään sitä, että mistä se kahvikupposen hinta voisi muodostuakaan. Sinäkin voisit suoda keskusteluun osallistuttuasi sille ajatuksen. Usein kahvilla käydessäni minulle valitellaan kahvin hintaa ja että jos "minä möisin kahvia, hinta olisi sitä ja tätä..." Kokeilkaa ihmiset, kokeilkaa. Kahvia vaan termospulloon ja vaikka torille myymään.
Perunat, herneet, lantut, omenat, salaatit, raparperit, punajuuret, kesäkurpitsat, marjat moninaiset jne. saan hyvinkin halvalla kasvimaastani. Tosin eiväthän ne sinne ole aivan itsekseen putkahtaneet. Toisinaan ostan joitakin tuotteita toki kaupastakin ja niiden siihen hypisteltäväksi saatuaan on joku tehnyt kovasti töitä.
Ilmaisen työn tekijät ovat jo kuolleet tai ainakin he ovat hyvin vähissä. Minä en ainakaan sellainen ole. Oletko sinä?
Voe tokkiisa! Voishan se siunkii elämä olla aikas surkkeeta, jollei näitä yrittäjii olis. Missäs puarissa kävisit valehtelemassa ja missäs pöperön hankkimassa, suati hapanta? Se autohi pitäis parissoija ja mualija mökin seinille. Pahkeinen, kun Dallaskii näkkyy nyt huonosti möllöttimestä.
Yrittäjä yrittää ja duunari tuhlaa. Niin se vuan on. Ei duunarin kuulukkaan ajatella kulunkija, ei se semmosseen pysty. Ne on ne enempi lukeneet ne asijat jo miettinä. Ostellaan me duunarit vuan mitä myyvvään ja puristellaan känsästä nyrkkiä housun taskussa. Yrittäjäks meistä ei taija olla, mutta purnata osattaan ja hyvin.
PeeÄssä. Et olis tuota akkoos kehunna, heti on Kuotta puskissa kytiksellä.
Tuota... Mikäs auto se on luotettavampi, kuin tämä "kultainen vasikka"; Mersu???
Meniköhän tämä kysymys hiukka vika osastolle? Autokeskustelu löytyy toisaalta.
Varoitan kuitenkin: autoilupalstoilta löydät vieläkin kärttyisämmät kansalaiset mielipiteineen, kuin täältä ilomantsista.
Vai on se noin kurjaa yrittää ja mersulla ajella?
Jos taas olet joku huviksesi ekonomiaa harrastava huomioi sekin, että harvan yrittäjän olet nähnyt omia pöperöjään ja kahvejaan nauttivan.
Käväise keittiössä niin näet syynkin.
Porvari on porvari jopa ilman mersua.
Enpä oikein näin ei-yrittäjänä, ei-mersun omistajana, mutta silti kahviloissakin kahvia juoneena ymmärrä, että missäs vaiheessa kirjoittaja oikein valittamalla valitti kurjaa yrittämisestä? Ja mistäs kävi ilmi, että kyseinen kissa oli edes yrittäjä? Ja mistä ihmeestä tämä mersun-rohjake tähän tekstiin oikein putkahti? Sit vielä, että jos joku on esim. ruokalan pitäjä, niin tuskinpa hän työpäivän päätteeksi kauppaan menee ainakin niitä valmistamiaan tuotteita ostelemaan. Eiköhän hän syö omia tekeleitään tahi juo omaa kahvikuppostaan. Tuskin ilomantsin kokoisessa paikassa on montakaan yrittäjää, joka ei omassa keittiössään kävisisi.
Minusta tämän yrittäjän/ei-yrittäjän listaus kahvikupin kustannuksista oli verrattain valaiseva. Yksioikoinen ihminen vain ajatteleekin asioista verrattain yksioikoisesti. Sanovat, että ilomantsissa kateus (mersun?, yrittämisen tms?) voittaa kiimankin. Taitaa olla totta tätä erästä toisaalla rustailevaa aktiiviepeliä lukuunottamatta.
Lopuksi pyytäisin eurojen riviin laittajalta tiedon, että milläs hinnalla itse myisit kahvikupillisen, jos/kun haluaisit yrittäjäksi ja mitäköhän kustannuksia itse ymppäisisit kupin hintaan? Tulisikohan peräti voittoa? Ja minkäköhänlaisen mersun rahoillasi ostaisit?
Korvaamattomat yrittäjäthän eivät pidä edes lomaa ja silti he kiertelevät Välimerellä purjehtimassa, Amerikassa ihmettelemässä ja Lapissa ryyppäämässä ant. hiihtämässä.
Mitäpä sitä kahvikupin hinnasta valittamaan kun siinä on voittoprosentti vain 700%. Tuskinpa yhtään ruokapaikkaa on pelkän kahvin tarjoamisen vuoksi rakennettu?
Turhaa laskea kiinteistökuluja kun ilman kahvikupin keittämistäkin kulut ovat.
Mersu ei ole kateuden kohde vaan Saabin tapaan miehisyyden jatke.
Kiitos tälle ei mersua onneksi kirjoittajalle asiallisesta asiaan palauttamisesta.
Ja kiitos alkuperäiselle kirjoittajalle valaisevasta kahvilayrittäjän kuluerittelystä. Näin se on. Kulunkia on monenmoista. On ammattitaitoa, että osaa hinnoitella tuotteensa oikein. Olipa kahvilan tai ruokalan pitäjä tahi käsityöläinen. Tinkijiä ja ilmaiseksi kinuajia aina riittää vaikka kuinka halvalla myisi. Ja jos liian halvalla myy liikkeenpito jää lyhyeksi, tulee kurssi, siis konkurssi.