tapaamisista..

Välillä on mennyt hyvin tapaamiset ja välillä ei. Olen tavannut useamman henkilön vastakkaista sukupuolta ja yhden samaa sukupuolta olevan mailikaverini. Ollaan käyty elokuvissa, syömässä yms.. Nykyään seurustelen henkilön kanssa jonka netistä tapasin, olemme kohta vuoden olleet yhdessä. Ensimmäiset tapaamiset jännitti tietenkin jonkin verran. Vähän riippui henkilöstä, että syntyikö keskustelua vai ei. En mennyt luukkoon toisen kysyessä. Muutaman kaverin tosiaan olen netistä löytänyt. Suosittelen tapaamaan kyllä, vaikka ujo olisitkin :) Kyllä sitä pikkuhiljaa tottuu siihenkin, kun tarpeeksi monta ihmistä tapaa ja ei pety, vaikka jäisi yhteen kertaan..

Tapasin ystäväni Espanjasta, johon olin tutustunut netin kautta.. matkustin siis perheeni kanssa espanjaan, ja vietin jokaisen päivän hänen kanssaan.
Jännitin asiaa niin paljon, ettei ruoka maistunut viikkoon ja laihduin muutaman kilon. Vanhempanikin huomasivat ruokahaluttomuuteni ja mainitsivat asiasta.

Sinänsä tapaaminen meni ihan hyvin, ottaen huomioon sen, että piti puhua englantia.. hän oli siis tyttö, kuten minäkin, ja samanikäinen. Hän oli puheliaampi kuin minä, mutta kahdestaan ollessamme, tuli todella pitkiä hiljaisuuksia, jotka hermostuttivat mua vielä enemmän. Sain tietenkin kuulla äidiltänikin, että minun tulisi puhua enemmän. En vaan millään saanu sanaa suusta, vaikka kuinka yritin. Jännitykseni osasin peittää hyvin, mutta ujoutta en. Eikä hän siitä maininnut mitään, paitsi heti kun olin päässyt takaisin suomeen, hän laittoi viestiä, että "oletpas sinä ujo." Ja siinä sitä taas oltiin. Se sattui ja paljon.
Myös tytön vanhemmat sanoivat minulle päin naamaa, että "olet melko hiljainen, haluaisin kuulla äänesi." Siihen sitten sain vain hymyiltyä, vaikka sisällä otti kipeetä.
Mutta olin silti itseeni ihan tyytyväinen.. pakotin itseni avaamaan suuni moneen kertaan ja sanomaan jotain, ja loppujenlopuksi kaikki meni ihan hyvin. Kokemus oli todella suuri näin ujolle ihmiselle kuin minä, enkä voi sitä koskaan unohtaa. Olemme sopineet tapaavamme uudestaan, seuraavan kerran suomessa. Olen silti otettu, että ystäväni ymmärsi minua ja sanoi, että "ehkä ensi kerralla juttelu sujuu vielä paremmin."

Vaikka matkasta jäi ihanat muistot sydämeen, en tule koskaan unohtamaan, kuinka tuollakin reissulla sain kuulla siitä, miten säälittävä ihminen olen.

Ihan kaverimielessä olen tavannut muutamia kummankin sukupuolen edustajia, joihin olen tutustunut netin kautta. Ensimmäinen tapaaminen oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta kahvilassa, joten pakkohan siinä oli jutella... Joka kertaan mahtui myös hiljaisia hetkiä, riippumatta siitä oliko se toinen osapuoli ujo vai puheliaampi. Eiköhän se ole ihan normaalia, ettei toisensa huonosti tuntevat keksi jatkuvasti jutun aihetta, kun ympärillä ei edes tapahdu mitään erityistä. Mielestäni tapaamiset meni silti ihan hyvin. Enää en erityisemmin edes jännitä nettituttujen tapaamista, vaikkei kaikki ihan nappiin menekään. Uuden nettitutun tapaaminen kaksistaan on mulle paljon helpompaa kuin esim. muutaman sanan vaihtaminen jonkun puolitutun opiskelukaverin kanssa, jota jännitän edelleen paljon.

Tapasin vuosi sitten nettiystäväni ja kyllähän mua jännitti aivan hirveästi, niin että ihan vatsaan koski. :D mut onneksi olin jo etukäteen kertonut ystävälleni että oon todella ujo ja jännitän uusien ihmisten tapaamista aivan sietävästi. no sitten me tavattiin ensimmäistä kertaa, ja ei ollut hiljaista koska ystäväni oli aika puhelias ja aloitti koko ajan uusia puheenaiheita. itse en varmaan olisi siinä tilanteessa keksinyt mitään, nyökkäilin vain varmaan tunnin ajan, ja vastailin ystäväni kysymyksiin. :D sitten pikkuhiljaa saatoinkin jo kysyä häneltä jotain, kun ei ollut enää niin lukossa.. niin ihan hyvin se tapaaminen meni, ja ystäviä ollaan vieläkin. :) olen hyvin iloinen että lähdin tapaamaan. ja seuraavan kerran tavataaan tänä vuonna. onneks sitä voi kuitenkin netissä jutella, koska hän asuu niin kaukana.. kyllähän ne tapaamiset aina kannattaa :D