mutta usein kun lukee tai kuuntelee ihmisten juttuja tulee väistämättä tunne, että toiset luulevat omistavansa rakkaansa. Olkoon rakas sitten puoliso, ystävä tai lapset. Oma vankkumaton mielipiteeni on, että kaikki on vain lainaa.... Onhan näin?
Omistanko rakkaani,
tuskin,
19231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sen myötä kaikki.
Silti, ei minulle rakkaani ole kuin pölyä, välinpitämättömyyttä.
Haluan kuulua hänelle, hän minulle, c'est la vie.
aivan kuin omistaisivat kumppaninsa.Moni jopa puhuu ja esittää mielipiteitä toisen puolesta.
Eletään,kuin oltaisiin kaksi ihmistä samassa kehossa.
En omista, mutta toivoisin omistavani hänen "sisimpänsä" siis vain sen osan joka on tunteita tulvillaan, halun, himon ja rakkauden tunnetta. Toivon että nämä tunne alue osan omistan rakkaastani täydellisesti.. ja myös pystyisin sen täyttämään, ilman vierasta "työvoimaa".. Aurinkoista iltapäivää jokaiselle.
ja siihen kaatuu moni suhde?
ei wapaata woi wangita :=)
useempi suhde kaatuu siihen että ei välitetä ollaan niinkun ei oltaskaan kuka sitä kaipaa suhteelta ettei kaikkina aikoina tiedä missä toinen menee eihän ollu puhe vangitsemisesta vaan omistamisesta voihan olla että mellä on eri käsitys sanasta omistaa.
Ilmenee kahlitsemisella ja kontrolloimisella tai välinpitämättömyydellä, vain lainaa, käymään vain tänne tullaan eikä olemaan, mentaliteetilla. Molemmat käytösmallit aiheuttavat ahdistusta läheisille ja ne eivät ole rakkautta.
jos vielä tällä iällä pitäis kahlita kontrolloida sillon kyllä kannattais jo miettiä sinkku elämää loppu elämäksi.
mutta en ahdista molemmat mieheni ja lapseni ja molemmat omistaa minut varmaan tuntus aika hullulta enkä ehkä oliskaan sellaisessa liitossa missä joutus odottaan koko ajan millon laina aika umpeutuu.
en tosin voi myydä, ja lainatakaan en raski.
En edes haluaisi olla ihmisen kanssa, joka ei halua kuulua minulle.
Onnekasta on rakastaa, ja haluta yhdessäoloa, läheisyyttä - kin.
haluais olla ihmisen kanssa joka ei omista mua eikä se omistaminen tarkoita ahdistamista vaan sitä että pystyy ottaan vastuun toisesta asiassa kun asiassa ei ole koskaan yksin eikä tunnetta että jää tyhjän päälle elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
ongelma onkin tjn
kun luulee omistawansa/hallinnoiwansa toista?
onko se sitä narsismia :=)
hetken me wain täällä ollaan eikä kukaan määrää minun kulkemisia :=)
Jos uskaltaa sitoutua, saa ja antaa rakkautta enemmän.
asiaa vistisi.
Menettämisen pelko, johtaa sitoutumisen pelkoon ja silloin ihminen aiheuttaa vain tuskaa läheisilleen ja se ei ole rakkautta.
hetken mulle lainaa vain;) En itse usko omistamiseen. Rakkauteen kyllä.
t.Pimu
että antautuessaan tosi rakkauteen ihminen haluaa tulla vangituksi, ei kahlein, eikä käsiraudoin, vaan hämähäkin seitin ohuin rakkauden välkkyvin langoin.
ei voi silti koskaan;) en tiedä, jos liikaa joku kahlitsee...voin pahoin. Lähden pois. Todellinen Rakkaus sisältää minusta tuon luottamuksen toiseen ihmiseen...se sitten taas eriasia ihan, onko tuo toinen aina sen luottamuksen arvoinen;)) Pettynyt olen minäkin....
t.Pimu
pakolla kahlita, mutta rakkauden tunne haluaa, ainakin minut, tuntemaan rakkauden kahletta.
Miksi muuten haluttaisiin olla yhdessä, kuin rakkauden kevein kahlein?
Rakkaus antaa varmuutta, antaa leventää, laventaa latuja, kun luottaa, ja rakastaa.
Ilkeilyn pallokahle karkoittaa rakkauden.
vaikea asia..toisaalta niin yksinkertainen ja toisaalta vaikea. Itse uskon myös siihen että, jollain lailla jos, kahdella ihmisellä samantapainen arvomaailma...niin tuo tie paljon helpompi kulkea..ja sitten tosi paikallan tullen vasta, tuo Rakkaus mitataan oikeesti..jääkö toinen vai lähteekö?
Pelkät lupaukset eivät vielä ole sinällänsä mitään...vaan ne teot. Kuka viereesi jää..
t.Pimu