Eli siirrän tämän keskustelun nyt oikeaan paikkaan.. kun en aluksi huomannut että täällä on synnytysosio erikseen.. Toivon, että mahd.moni vastaisi minulle, jos suinkin synnytyskokemusta jorvista. Synnytin esikoiseni NKL:lla ja muistot ovat todella upeat. Kuitenkin nyt toisessa raskaudessani olen alkanut pelätä synnytyskipua ja olen jopa miettinyt keisarinleikkausta kivun pelossa, vaikka tiedän ettei se tosiaan olisi hyväksi. NKL:lla ei kipua juuri tarvinnut tuntea ja kätilö oli loistava ja perhesynnytyksestä jäi loistavat muistot. Kuitenkin mieltäni askarruttaa, millainen paikka jorvi on synnytyssairaalana. 3kaveriani on synnyttänyt jorvissa ja heidän kokemuksensa olivat karmivia: 2vrk kestänyt synnytys, valtava kipu, johon sai lääkitystä vasta piiiiitkän odotuksen jälkeen jne.. Tiedän että jokainen synnytys on yksilöllinen, siksi toivonkin saavani asiallisia (sekä "huonosti", että hyvin sujuneista synnytyksistä). Saako jorvissa oksitosiinitipan niin halutessaan, minulle se laitettiin NKL:lla heti synnytyksen alettua ja miten jorvissa saa tarvitsemiaan /haluamiaan kipulääkkeitä jne..
Kiitos jo etukäteen valtavasti vastauksistanne, ne ovat minulle todella tärkeitä..
Kiitos jo etukäteen valtavasti vastauksistanne, ne ovat minulle todella tärkeitä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
synnytin esikoiseni kesällä 2008. synnärille saapuessani kyseltiin mahdollisista kivunlievitys- ja muista toiveista samalla kun otettiin vauvan sydänkäyrää. kätilö ehdotti aluksi ammetta, mikä olikin oikein kiva kokemus avautumisvaiheessa.
ammeessa aikana lilluttuani pyysin saada epiduraalin ja siirryinkin synnytyssaliin sitä odottelemaan. tosi nopeasti sain sen, ei tarvinnut kivun kanssa kärvistellä. siinä sitten ehdotettiin keinutuolia ja jumppapalloakin kokeilemaan.
tuosta oksitosiinitipasta en osaa sanoa mitään. mutta eivätköhän kätilöt tilanteen mukaan sen laita, tuskin aina mahdollista laittaa vaan synnyttäjän toiveesta..
synnytyksessä mukana ollut kätilö oli tosi mukava ja mukana oli mukana myös ihana kätilöopiskelija! vauvan synnyttyä vaihtui juuri työvuoro ja minua tuli paikkailemaan jokin vanhempi kätilö, joka ei sitten niin mukava ollutkaan.. mutta muuten jäi aivan tosi ihanat muistot jorvin synnäristä! :)
Kirjoittelin eilen synnytyskokemuksistani jorvissa (löytyy siis eilisistä)
Lisänä kivunlievitykseen:
kätilö seurasi hyvin synnytyksen edetessä voinitiani ja kipuja, ja ehdotti että nyt voisi olla hyvä hetki ottaa ilokaasua. Pärjäsin sillä noin tunnin, sen jälkeen kun poltot todella koveni laitettiin epiduraali, se kun vaikutti niin pystyi hetken jopa juttelemaan normaalisti.
Ponnistusvaihe vähän venähti, mutta ei siitäkään mitään huonoa jäänyt mieleen.
Eli todella positiivinen kokemus :)
Synnytin Jorvissa esikoiseni vuonna 2005 ja olin erittäin tyytyväinen toimintaan. Nyt olen toisenkin menossa Jorviin synnyttämään sillä ei siitä ainakaan mitään painajaista jäänyt. Enemmän olen kuulut kauhu tarinoita kättäriltä ja naistenklinikalta.
Oman lapseni piti syntyä kättärillä mutta koska kättärillä ja NKL:llä oli sulut päällä jouduin jorviin.Eivät olisi puhelimessa mielellään ottaneet minua vielä sisään (supistusten väli 7-8 min)muttasuostuivat ottaamaan sitten edes nukkumaan kun kerroin supistusten jatkuneen jo lauantai aamusta (tällöin oli siis maanantai aamu).Jouduin kuitenkin synnytyssaliin suoraan.Kätilö oli vanhempi nainen joka tyrkkäsi ilokaasun käteen,en ehtinyt montaa minuuttia sitä hengitellä kun tuli huono olo.Ilmoitin asiasta ja kätilö alkoi etsiä jotain mihin oksentaa mutta koska kyseistä synnytyssalia ei yleensä käytetä niin ei löytänyt sitä ennen kun oksensin lattialle.Tämän sotkun lattialta joutui siivoamaan mieheni.Vaikka sanoin huonon olon johtuneen ilokaasusta yritti hän tarjota sitä edelleen vaikka olin jo pyytänyt epiduraalia.Sitä joutuikin jo sitten tovin odottelemaan.Kun vihdoin sitä tuli lääkäri laittaamaan se tökki eka muutaman kerran väärään paikkaan ennekuin osui oikeaan kohtaan.Olin käynyt kättärillä pelkopolilla ja papereihini oli sielä merkittyetten halua synnytykseeni opiskelijoita,miehiä tai muitakaan ylimääräisiä,tämä tieto ei ilmeisimmin tavoittanut jorvia koska huoneeseen pöllähti lääkäri ilmeisesti opiskelijoineen joihin kuului myös miehiä tämän lisäksi huoneessa oli myös kätilö ja epiduraalin antanut lääkäri.Vuoro vaihtui ja sainkin sitten oikein kaksi kätilöä.Pyysin saada lisää puudutetta ja sainkin se ei vaan enää toiminut kuin toispuolesesti ja joku oli oksitosiinitipan laittanut tippumaan aika tiheään.Tämän seuraus oli se että kun edellinen supistus loppui seuraava jo alkoi eikä ne ollut enää mitään pikku supistuksia.Soiteltiin kelloa ja taas huoneesen tuli kaksi kätilöä ja lääkäri.Toinen kätilö pyynnöstä pienensi tippaa,toinen olisi ollut eri mieltä.Onneksi tässä vaiheessa lääkäri teki päätöksen leikkauksesta pysähtyneen synnytyksen takia.Epiduraalikatetri ei jostain syystä toiminut enää kuin toispuoleisesti ja sain nukutuksen.Osatolla sai kipulääkkeitä ja olisi saanut enemmän kuin olisi ollut tarvetta.Tunnelman pilasi vain muutama kohdalleni osunut V***mainen kätilö joiden mielestä olisi jo pitänyt tehdä kaikki omatoimisesti ja osata kaikki heti (kyse oli siis esikoisesta.Menetin synnytyksessä enemmän verta ja sain verensiirron tiistaina ja sängystä sain nousta vasta keskiviikkona ja lapseni siis syntyi maanantaina) onneksi näiden vastapainoksi sain kaksi aivan mahtavaa ja työssään hyvää kätilöä!