Hevosurheilussa 12.6 2009 oli Anna Perhon kirjoittama juttu joka menee näin:
"ALAS SIELTÄ SELÄSTÄ JA VALOT PÄÄLLE!
Koettakaa nyt päättää. Ratsutätien nuoruudessa käytiin säälimässä ravihevosia, joita ei rapsuteltu korvien takaa, vaan reenattiin olan takaa. Kukaan ei jutellut niille kivoja, vaan ne treenattiin, hoidettiin ja lyötiin tarhaan tai karsinaan loimi niskassa. Ja jos ne eivät käyttäytyneet säädyllisesti, niitä lätkäistiin joskus raipalla!
Toinen säälin kohde oli tuntihevoset. Ne joutuivat liikkumaan monta tuntia päivässä, ja sitten ne pääsivät tarhaan vain muutamaksi tunniksi.
Kaikki tämä on tänään historiaa.
Tänään tiedämme paremmin kuin eilen.
Sillä edellisen vuosisadan lähentyessä loppuaan ihmiset alkoivat vieraantua luonnosta.
Hevosia ei enää liikutettu kovin ahkerasti.
Ravihevosiakin alkoivat hoitaa mukavat pikkutytöt eivätkä kovakouraiset miehet.
Helsinkiläiset kouluratsut vuorattiin tempur-patjoihin ja työnnettiin solariumiin, ettei niille vain tulisi vilutautia ja eepeetä.
Tuntihevosista tuli asiakaspalvelukeskusten opetushenkilökunnan tasa-arvoisia jäseniä, joille järjestettiin tykypäiviä.
Joku pappa yritti narista jossain nurkassa, että hevosten pitäisi saada olla hevosia.
Mutta kukaan ei kuunnellut, ennen kuin sen kertoivat -sopivaa korvausta vastaan- uuden vuosituhannen gurut.
He sanoivat että "liikunta tekee hevoselle hyvää".
että "hevonen ei nautikaan ihmisen seurasta, vaan lajitovereidensa".
Ja tärkeimpänä kaikesta, "sen olisi hyvä saada toteuttaa lajille tyypillisiä ominaisuuksiaan, jotka tarkoittavat syömistä, oleilua ulkoilmassa, toisten hevosten tapaamista, ja raikkaan veden ja heinän saantia".
Jo muuttui hevosen pitäminen helpoksi. Hetkeksi.
nyt olemme siis tulleet jälleen uuteen kehitysvaiheeseen, jossa keskiöön ovat nousseen seuraavat seikat: YÖLAMPPU
Hevonen on asunut pallolla noin 60 miljoonaa vuotta ennen sähkölampun keksimistä, mutta ei se mitään emmehän me ihmisetkään tulisi enään hetkeäkään toimeen ilman kännykkää, antibiootteja tai espressokonetta.
Miksi siis hevosilta, rakkaimmiltamme, pitäisi edellyttää kivikautista suhtautumista nykyajan arkea helpottaviin keksintöihin?
Valaistukseksi ei kelpaa tietentään mikä tahansa airami, vaan hevosten on saatava liikkua -myös öisin- sellaisessa valossa, jossa näkee lukea suklaapatukan kääreen tuotetietoja. Ja: EI! Päitsiin viritetty otsalamppu ei riitä.
KURATON YMPÄRISTÖ
Hevosten tulee kyllä olla ulkona, mutta niiden on saatava ulkoilla kuntosalimaisissa olosuhteissa, jossa ei ole mahdollisuutta kurastaa itseään.
Kura ei ole hyvä.
Kurainen hevonen myös näyttää ikävältä kun sitä vertaa esim. starttiin lähdössä olevaan kouluhevoseen. Jos joku lajia tuntematon näkee kuraisen hevosen, se voi helposti luulla että hevosta rääkätään. Kurainen hevonen ilman yövaloa sitten -uskaltaako sellaista tilannetta kuvitellakaan.
LUOMULIIKUNTA
Sitä voisi ajatella, että huippuunsa treenattu kisahevonen on yksi epäoikeudenmukaisen maailmamme räikeimpiä esimerkkejä siitä, miten eläimiä kohdellaan länsimaissa tavalla, josta suurinosa maailman ihmisistä voi vain haaveilla. On ilmastoitua kuljetusautoa, hierojaa, myslipussukoita, hoitaja-armeija, ja sitten se yksi pikku velvollisuus: suorittaa lajista riippuen 90-600 sekuntia juoksua ja hyppelyä kelloa vastaan tai tuomareiden edessä.
Mutta tämä ei nykyisen katsannon mukaan ole ol-len-kaan hyvä juttu. On ylipäätään kyseenalaista, saisiko hevosia nöyryyttää ratsastamalla.
Sillä siitähän, nöyryyttämisestä tässä on kyse, vaikka myslipussukoilla yritetäänkin tietämättömämpiä hämätä.
Jos tämä riisto hyväksytään, se on tehtävä erittäin pehmein keinoin, lännenhattu päässä ja köysinippu kädessä (siihen voi hirttäytyä, jos loukkaa hevosen oikeuksia kesken ratsastuksen). Ja tämä kaikki on vasta alkua.
Joten nyt vain laajentamaan tallia, koska odotettavissa ovat karsinaremontit, joissa yksittäisistä bokseista tehdään viihtyisiä kolmioita saunalla ja erkkerillä. Onnea lainaneuvotteluihin!"
Kuvateksti kuuluu näin (kuvitelkaa se kuva):
"Oops... Ranskalainen miljoonaori Daguet Rapidehan on... kurainen."
"ALAS SIELTÄ SELÄSTÄ JA VALOT PÄÄLLE!
Koettakaa nyt päättää. Ratsutätien nuoruudessa käytiin säälimässä ravihevosia, joita ei rapsuteltu korvien takaa, vaan reenattiin olan takaa. Kukaan ei jutellut niille kivoja, vaan ne treenattiin, hoidettiin ja lyötiin tarhaan tai karsinaan loimi niskassa. Ja jos ne eivät käyttäytyneet säädyllisesti, niitä lätkäistiin joskus raipalla!
Toinen säälin kohde oli tuntihevoset. Ne joutuivat liikkumaan monta tuntia päivässä, ja sitten ne pääsivät tarhaan vain muutamaksi tunniksi.
Kaikki tämä on tänään historiaa.
Tänään tiedämme paremmin kuin eilen.
Sillä edellisen vuosisadan lähentyessä loppuaan ihmiset alkoivat vieraantua luonnosta.
Hevosia ei enää liikutettu kovin ahkerasti.
Ravihevosiakin alkoivat hoitaa mukavat pikkutytöt eivätkä kovakouraiset miehet.
Helsinkiläiset kouluratsut vuorattiin tempur-patjoihin ja työnnettiin solariumiin, ettei niille vain tulisi vilutautia ja eepeetä.
Tuntihevosista tuli asiakaspalvelukeskusten opetushenkilökunnan tasa-arvoisia jäseniä, joille järjestettiin tykypäiviä.
Joku pappa yritti narista jossain nurkassa, että hevosten pitäisi saada olla hevosia.
Mutta kukaan ei kuunnellut, ennen kuin sen kertoivat -sopivaa korvausta vastaan- uuden vuosituhannen gurut.
He sanoivat että "liikunta tekee hevoselle hyvää".
että "hevonen ei nautikaan ihmisen seurasta, vaan lajitovereidensa".
Ja tärkeimpänä kaikesta, "sen olisi hyvä saada toteuttaa lajille tyypillisiä ominaisuuksiaan, jotka tarkoittavat syömistä, oleilua ulkoilmassa, toisten hevosten tapaamista, ja raikkaan veden ja heinän saantia".
Jo muuttui hevosen pitäminen helpoksi. Hetkeksi.
nyt olemme siis tulleet jälleen uuteen kehitysvaiheeseen, jossa keskiöön ovat nousseen seuraavat seikat: YÖLAMPPU
Hevonen on asunut pallolla noin 60 miljoonaa vuotta ennen sähkölampun keksimistä, mutta ei se mitään emmehän me ihmisetkään tulisi enään hetkeäkään toimeen ilman kännykkää, antibiootteja tai espressokonetta.
Miksi siis hevosilta, rakkaimmiltamme, pitäisi edellyttää kivikautista suhtautumista nykyajan arkea helpottaviin keksintöihin?
Valaistukseksi ei kelpaa tietentään mikä tahansa airami, vaan hevosten on saatava liikkua -myös öisin- sellaisessa valossa, jossa näkee lukea suklaapatukan kääreen tuotetietoja. Ja: EI! Päitsiin viritetty otsalamppu ei riitä.
KURATON YMPÄRISTÖ
Hevosten tulee kyllä olla ulkona, mutta niiden on saatava ulkoilla kuntosalimaisissa olosuhteissa, jossa ei ole mahdollisuutta kurastaa itseään.
Kura ei ole hyvä.
Kurainen hevonen myös näyttää ikävältä kun sitä vertaa esim. starttiin lähdössä olevaan kouluhevoseen. Jos joku lajia tuntematon näkee kuraisen hevosen, se voi helposti luulla että hevosta rääkätään. Kurainen hevonen ilman yövaloa sitten -uskaltaako sellaista tilannetta kuvitellakaan.
LUOMULIIKUNTA
Sitä voisi ajatella, että huippuunsa treenattu kisahevonen on yksi epäoikeudenmukaisen maailmamme räikeimpiä esimerkkejä siitä, miten eläimiä kohdellaan länsimaissa tavalla, josta suurinosa maailman ihmisistä voi vain haaveilla. On ilmastoitua kuljetusautoa, hierojaa, myslipussukoita, hoitaja-armeija, ja sitten se yksi pikku velvollisuus: suorittaa lajista riippuen 90-600 sekuntia juoksua ja hyppelyä kelloa vastaan tai tuomareiden edessä.
Mutta tämä ei nykyisen katsannon mukaan ole ol-len-kaan hyvä juttu. On ylipäätään kyseenalaista, saisiko hevosia nöyryyttää ratsastamalla.
Sillä siitähän, nöyryyttämisestä tässä on kyse, vaikka myslipussukoilla yritetäänkin tietämättömämpiä hämätä.
Jos tämä riisto hyväksytään, se on tehtävä erittäin pehmein keinoin, lännenhattu päässä ja köysinippu kädessä (siihen voi hirttäytyä, jos loukkaa hevosen oikeuksia kesken ratsastuksen). Ja tämä kaikki on vasta alkua.
Joten nyt vain laajentamaan tallia, koska odotettavissa ovat karsinaremontit, joissa yksittäisistä bokseista tehdään viihtyisiä kolmioita saunalla ja erkkerillä. Onnea lainaneuvotteluihin!"
Kuvateksti kuuluu näin (kuvitelkaa se kuva):
"Oops... Ranskalainen miljoonaori Daguet Rapidehan on... kurainen."
Vastaukset 2
Vanhimmat
"
Hevosurheilu 29.5.2009
Eurajokinen ponikasvattaja käräjöi eläinsuojeluviranomaisia vastaan. Riittämättömästä valaistuksesta eläinsuojelurikkomustuomio
"Huhtikuinen päivä Eurajoella. Ilona Lahdenranta vie katsomaan omistamiaan islanninhevosia ja shetlanninponeja laitumella."
"Hevosihmisen silmin Lahdenrannan poneilla on suurin piirtein sellaiset unelmaolosuhteet, joista useimmat hevoset Suomessa voivat vain haaveilla. On tilaa ja seuraa. Hoitajana ihminen, joka on elänyt hevosten parissa lapsesta asti."
"Lahdenrannalla on kymmenien vuosien eläinsuojeluhistoria."
"Viime vuoden marraskuussa alkoivat paikallinen, omaa löytöeläinkotia yrittäjänä pyörittävä vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja ja eläinsuojeluviranomaistahoa edustaja kunnaneläinlääkäri saada ilmiantoja. Ilmiannot olivat nimettömiä mutta 'luotettavalta taholta'."
"He tulivat tarkastuskäynnille marraskuun 2007 ja sitä seuraavan toukokuun välisenä aikana kaikkiaan kolme kertaa. Lokakuussa 2008 Lahdenranta sai eläinsuojelurikkomustuomion Rauman käräjäoikeudessa."
"Mitä rikkomukset sitten olivat? Käräjöimään mentiin yövalon puuttumisesta ponien pihatossa."
"Siitä, ettei ollut ajallaan tehty ilmoitusta 'laajamittaisesta eläintenpidosta' lääninhallitukseen."
Edelleen raastuvassa oli aiheena ponien kehonhoidon puutteellisuus, laitumen paikoittainen kuraisuus, jatkojohtojen käyttö tallissa (vaikkeivat ne olleet eläinten ulottuvissa), klapikoneen kehikosta ja lukuisista muista vastaavanlaisista havainnoista.
"Ilmoituksen lääninhallitukseen, katoksen ja klapikoneasian Lahdenranta korjasi seuraavaan tarkastukseen mennessä, sähkömiehen hän sai paikalle kahden viikon päästä tarkastuksesta."
"Edellä mainitut syytteet suurelta osin raukesivat käräjäoikeudessa."
"Tuomio tuli kuitenkin hevosten pitopaikan valaistuksen puutteellisuudesta, tilapäisistä sähkökytkennöistä tallissa, klapikoneen puisen kehikon pitämisestä pihatossa - sekä miljoonakala-akvaarion leväisyydestä."
"Lahdenrannan asiassa ei auttanut, että Lahdenrannan hevosia säännöllisesti hoitava eläinlääkäri kirjoitti asiakkaansa puolesta lausunnon, jossa totesi asiakkaansa hevosten ja ponien aina olleen hyväkuntoisia."
"Lahdenranta on valittanut kaikkiin mahdollisiin tahoihin, mutta kaikkialta tulee vastaukseksi sama kehäpäätelmä: tarkastuksen tehneet viranomaiset edustavat asiantuntijatahoa."
"Tapauksessa toiminut eläinsuojeluvalvoja Tanja Koski ei halunnut kommentoida asiaa Hevosurheilulle ja viittasi salassapitokieltoon."
"Lahdenranta pitää outona menettelytapaa, jolla tarkastukset hänen tapauksessaan tehtiin: "En tiennyt mitä papereihin kirjoitettiin. Minulle ei ilmoitettu heidän mielestään pielessä olevista asioista tarkastuksen aikana, jolloin olisin voinut perustella ja argumentoida paikan päällä - tai edes tietää mistä on kysymys. Esimerkiksi, kun tarkastuspöytäkirjassa väitettiin ponin ottaneen lämmitettävän juomakupin sähköjohdon suuhunsa, olisin voinut siinä paikassa osoittaa, että se oli täysi mahdottomuus."
Asia jatkuu ja Turun hovioikeus ottaa sen käsittelyynsä elokuussa.
"Lahdenranta on varustautunut hankkimalla videokameran: "Seuraavan eläinsuojelutarkastuksen videoin alusta loppuun asti."
että ihmiset vielä tänäpäivänä laittavat tiedot samaan paikkaan, Hevostalli net-foorumi-seniorit-Sastamalan hevoset. Se yksi osio 19, on kirjoitusvirhepaholaisen takia Satamalan hevoset.20 on taas oikein eli Sastamalan hevoset.
Siellä meni eilenkin yli 100 vastausta.Siellä viitsitään lähettää toisten väärinkohdelluiden puolesta postia lääninhallitukseen.
Tämän Lahdenrannan ,omiin ihmettelyihinsä sinne taholle kuitattiin;" vastapuoli on oikeassa," vaikka olisi miten päättömiä väitteet olleet. Vastassahan oli ELÄINSUOJELIJA ja ELÄINLÄÄKÄRI.Vieläpä Rauman kaupungin palveluksessa oleva.
He olivat tarkastuksessa "nimettömän ilmiannon perusteella" Tulee hakematta Rusi ja Stasi mieleen. Näinkö pitkällä on tämä armas Suomen maa?
Syyttäjäkin on sitä mieltä, ettei sillä mitä todistaja valan velvoittamana sanoo, tarvitse olla totuuspohjaa, koska SIITÄ asiasta ei syytetty saanut tuomiota.
Oli kuva ,todistajan itse ottama, todisti ottamaansa kuvaa vastaan. Valehdelkaa siis todistajana ollessanne niin paljon kuin sielu sietää, ei syytettä väärästä valasta.
Näin se valitettavasti usein menee.
Meidän virkamiehemme ovat niin lepsuja, eivät edes ajattele asioita, vaan lykkäävät jollekin toiselle asian. Rauman virkamiehet nyt ihan ok tähän asti, eivät tienneet yksinkertaisesti asiasta. Liian monta päätä solkkaa kaikkien kuntaliitosten takia.
Onkohan syynää tässä Rauman tilanteessa? Kuta useampi kokkï, sitä huonompi keitto.
Eivät viitsi ottaa selvyyttä asioista.
Naiset ovat tämänkin asian tiimoilta (virkamies-naiset) ottaneet selvää, miettineet miten nyt voisi menetellä? Antaneet hienoja vinkkejä, miehet ovat olleet hyvin "vähätöisiä".
Nyt ryhtiä miehet, elämäkin muuttuu virkeämmäksi!