Haluaisin kuullä lukijoiden kommentteja miten olette päässeet masennuksesta eroon? Uudet harrastukset vai lääkkeet?
Oma masennukseni johtuu monestakin seikasta. Elin pitkään seurustelusuhteessa, jossa omaa itsetuntoani pönkittääkseni olin uskoton. Sitten päädyimme eroon ja olen ollut nyt sinkkuna reilut pari vuotta. Sinä aikana on ollut seurustelusuhteita, mutta ei mitään pysyvää. Olen ollut aina suhdehyppelijä eli olen mennyt suhteesta toiseen. Silti rakastanut olen vain tätä pitkää suhdettani. Edelleenkin.
Oma sukuni on melko pieni (ei sisaruksia) joten yksinoleminen, tai yksinjääminen ahdistaa melkoisesti. Samon omatunto kaivaa kaikesta siitä mitä on tullu petturoitua. Tiedän, ei sääliä. Olen huono ihminen.
Nyt olen tämän käynyt läpi, muuttunut, ja joka päivä otan asiat toisella tavalla huomioon. En vain voi unohtaa sitä kaikkea minkä olen menettänyt. En jaksa enää rakentaa ihmissuiteita alusta.
Monena aamuna olen miettinyt että olisipa tapa päättää tämä kurjuus. Nukkuisi pois. Lunaistaisi loppulaskun.
Jeesustelijoiden on turha kommentoida. Olen itselleni paljon ankarampi kuin kukaan teistä.
Oma masennukseni johtuu monestakin seikasta. Elin pitkään seurustelusuhteessa, jossa omaa itsetuntoani pönkittääkseni olin uskoton. Sitten päädyimme eroon ja olen ollut nyt sinkkuna reilut pari vuotta. Sinä aikana on ollut seurustelusuhteita, mutta ei mitään pysyvää. Olen ollut aina suhdehyppelijä eli olen mennyt suhteesta toiseen. Silti rakastanut olen vain tätä pitkää suhdettani. Edelleenkin.
Oma sukuni on melko pieni (ei sisaruksia) joten yksinoleminen, tai yksinjääminen ahdistaa melkoisesti. Samon omatunto kaivaa kaikesta siitä mitä on tullu petturoitua. Tiedän, ei sääliä. Olen huono ihminen.
Nyt olen tämän käynyt läpi, muuttunut, ja joka päivä otan asiat toisella tavalla huomioon. En vain voi unohtaa sitä kaikkea minkä olen menettänyt. En jaksa enää rakentaa ihmissuiteita alusta.
Monena aamuna olen miettinyt että olisipa tapa päättää tämä kurjuus. Nukkuisi pois. Lunaistaisi loppulaskun.
Jeesustelijoiden on turha kommentoida. Olen itselleni paljon ankarampi kuin kukaan teistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensin annat itsellesi menneisyytesi virheet anteeksi. Toiseksi hommaat kehittävän ja eteenpäin vievän harrastuksen, jonka kautta lisäät itsesi arvostamista. Kolmanneksi jaksat uskoa parempaan tulevaisuuteen!
Niin, omassa tarinassani elämä pysäytti.
Olin koulukiusattu koko ala- ja yläasteen. Isä ja äiti ryyppäsivät ja riitelivät koko lapsuuteni. Ensimmäinen mies oli väkivaltainen. Masennus alkoi jo sieltä. Löysin toisen miehen, sain opiskelut opiskeltua ja muutimme yhteen. Masennus ei hellittänyt, oli rahahuolia, mies alkoi juoda ja sekoilla muutenkin, oli ollut kauan yksin eikä osannut suhtautua siihen kun on toinen saman katon alla. Hain apua, mutta lääkkeitä en ole suostunut syömään, en usko niihin, olen pärjännyt tähänkin asti ilman että olen itseäni hirteen ripustanut.
Sitten elämä päätti pysäyttää, olen menossa tutkimuksiin, koska minulla epäillään rintasyöpää. Kyllä siinä vaiheessa ajatteli, että ei tästä elämästä vielä mihinkään halua lähteä, tekisi ihan mitä tahansa, että sanottaisiin, että oli väärä hälytys. Miettii kaikkea sitä, mitä ei ole vielä ehtinyt tehdä. Elämää ajattelee ihan toisella tavalla, mitä niistä menneisyyden vastoinkäymisistä, ne ovat kasvattaneet. Mitä siitä maallisesta mammonasta, mitä sillä tekee jos ei ole terveyttä. Sen minä olen päättänyt, että jos tästä selviän, otan elämästä kaksin käsin kiinni, enkä päästä irti. Enkä enää ryömi menneissä, vaan katson sitä, mitä on vielä edessä. Koskaan ei tiedä, mikä päivä on viimeinen.
ja armahdetaan. Ei tuomita, koska Jumala on Rakkaus. "Jeesustelijat" - tuomitsevat ihmiset eivät ole sama kuin Jumala, koska Jumala ei tuomitse, vaan armahtaa. Sellaiset tuomitsevat kristittynä itseään pitävät ovat itse jääneet Jumalan armoa paitsi.
Jumala, joka on ainoa tosi Rakkaus, antaa anteeksi, rakastaa ja antaa Sinulle aina uuden aloittamisen mahdollisuuden. Hän ei koskaan hylkää, ei koskaan petä, eikä koskaan hylkää Sinua.