En vaan jaksaisi enää. Sinua, meitä, tätä kummallisuutta. Olen ihan liian epävarma ja hajotettu ihminen jo valmiiksi... Ja se että tunteilen sinua kohtaan ilman mitään takeita mistään, murtaa minua pikkuhiljaa. Miksen vain voisi järjellä käskeä itseäni irroittautumaan sinusta? Olet liian lähelläkin, aina vaan joka paikassa ja aina minä siitä ilahdun. Etkö voisi muuttua vaikka ilkeäksi ja ärsyttäväksi, semmoseksi junttieinariksi, sellaisen huomaaminen riipaisisi, mutta auttaisi unohtamaan. Tai ilmaisisit vain selkeämmin mitä haluat ja mitä et, vääntäisit rautalangasta, minulla on nimittäin välillä vähän pitkät piuhat. Et antaisi yhtään köyttä, et yhtäkään hellää kosketusta. Tai sitten antaisit sen kaiken. Sitähän minä oikeasti haluan, sinut rakas ihminen. En mitään epäselvyyksiä.
Sinä hämmennät minua
kuin hullu puuroa
8929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuule vaikka huudan...
. Aina
Terapiaa.
ja hämmentynyt hämmentäjä. Vaikee pitää näpit erossa kun näen sut, anteeks vaan - vaikka en saisi käyttäytyä niin.
Mut miks pidät minua, meitä ja tätä kummallisuutena?? Eikö se oo jo vähän vanhoillista tänä päivänä?
vai tavallisesta?
mikropuuroa never
minne päin?
On matkalla maailman, kaks tutkimusmatkaajaa....
http://www.youtube.com/watch?v=rs3slEd__G0