Olen kärsinyt melkein 3 vuotta syömishäiriöstä. Ensimmäisen puoli vuotta anoreksiaa ja loput bulimiaa/BED:ä sekaisin. Pahimmillani painoin 93 kg (pituutta 174 cm). Nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen päättänyt parantua, sillä haluan jatkaa elämääni ilman tätä paskaa, joka häiritsee jokapäiväistä elämääni.
Olen tässä puolessa vuodessa laihduttanut 85 kiloon. Olen suht tyytyväinen elämääni, sillä enään en häpeä itseäni, vaikka olenkin vähän pyöreä. Pystyn elämään sen kanssa. Enkä näe laihduttamiselle mitään kiirettä, niinkuin joskus elämäni meni paaston ja ahmimisen välillä. Pystyn juoksemaan helposti yli tunnin lenkkejä ja käyn usein salillakin, mutta tämän teen vain siksi, että nautin siitä.
Nyt minulla on kuitenkin ongelma, jota en osaa ratkoa. Haluan niin kovasti takaisin normaalit elämäntapani. Pyrin noudattamaan, joka päivä n. 2500 kcal ruokavaliota(en nyt laske tarkkaan), sillä liikun kuitenkin aika paljon. Kuitenkin pystyn tässä tavoitteessani vain muutaman päivän ja sitten minulle iskee aivan kamala nälkä eikä tämän pitäisi mielestäni johtua ruokavalion vähyydestä/yksipuolisuudesta. Esim. viimeksi ahmin keskiviikkona ja nyt heräsin tänä aamuyöstä aivan kamalaan nälkään ja oli pakko mennä ahmimaan. Enkä todellakaan nauti tästä ahmimisesta. Haluaisin vain siitä eroon. Nälkäni saattaa olla tunnenälkää, mutta minulle se ei tunnu siltä. Minulla on oikeasti niin kova nälkä, että silmät tulee ulos päästä enkä pysty keskittymään mihinkään, vaikkei kaiken järjen mukaan minulla pitäisi olla nälkä. Juuri siksi, elämäni menee hukkaan.
Onko muilla, jotka ovat yrittänee parantua esiintynyt samanlaista? Kertokaa kokemuksista. Kuinka tästä pääsee eroon? Auttakaa pliis, jos on jotakin vinkkiä edes.
Olen tässä puolessa vuodessa laihduttanut 85 kiloon. Olen suht tyytyväinen elämääni, sillä enään en häpeä itseäni, vaikka olenkin vähän pyöreä. Pystyn elämään sen kanssa. Enkä näe laihduttamiselle mitään kiirettä, niinkuin joskus elämäni meni paaston ja ahmimisen välillä. Pystyn juoksemaan helposti yli tunnin lenkkejä ja käyn usein salillakin, mutta tämän teen vain siksi, että nautin siitä.
Nyt minulla on kuitenkin ongelma, jota en osaa ratkoa. Haluan niin kovasti takaisin normaalit elämäntapani. Pyrin noudattamaan, joka päivä n. 2500 kcal ruokavaliota(en nyt laske tarkkaan), sillä liikun kuitenkin aika paljon. Kuitenkin pystyn tässä tavoitteessani vain muutaman päivän ja sitten minulle iskee aivan kamala nälkä eikä tämän pitäisi mielestäni johtua ruokavalion vähyydestä/yksipuolisuudesta. Esim. viimeksi ahmin keskiviikkona ja nyt heräsin tänä aamuyöstä aivan kamalaan nälkään ja oli pakko mennä ahmimaan. Enkä todellakaan nauti tästä ahmimisesta. Haluaisin vain siitä eroon. Nälkäni saattaa olla tunnenälkää, mutta minulle se ei tunnu siltä. Minulla on oikeasti niin kova nälkä, että silmät tulee ulos päästä enkä pysty keskittymään mihinkään, vaikkei kaiken järjen mukaan minulla pitäisi olla nälkä. Juuri siksi, elämäni menee hukkaan.
Onko muilla, jotka ovat yrittänee parantua esiintynyt samanlaista? Kertokaa kokemuksista. Kuinka tästä pääsee eroon? Auttakaa pliis, jos on jotakin vinkkiä edes.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.