Ajattelin lähteä vähän kulinaariselle matkalle parin viikon päästä. Yksi kohde on eittämättä Lemin särän syönti, josta kotimaisen kulinariamatkani - lyhyen sellaisen - olisi syytä alkaa.
Mistähän päin Lemillä saa vielä särää tähän aikaan vuodesta? Ja saako ensinkään?
Mitähän muita hyviä perinneruokia olisi Kotka-Joensuu-akselilla itärajan tuntumassa?
Lemille särän syöntiin
crudo
28
5197
Vastaukset
Kun itse vastaa, niin tyytyväisyys säilyy: löysin tuollaisen sivun kuin Säräpirtti Kippurasarvi. Lieneekö hyväkin lounaspaikka?
http://www.sarapirtti.fi/index_2.htm- Vanha kokki
Porukka kasassa särän syöntiin?
Vanha kokki kirjoitti:
Porukka kasassa särän syöntiin?
Siellä näytti olevan mahdollista mennä särästämään pienemmälläkin selskaapilla kun menee tuolloin kattausaikaan. Jos haluaa syödä niiden ulkopuolella täytyy olla vähintään kymmenen syömäriä kasassa.
Netissä oli varausmahdollisuus ja lienee syytä käyttää sitä - vaikka nyt ei paras sesonki enää lienekään, mutta jos tänne on tunkua, on paikka käynnin arvoinen.- Vanha kokki
crudo kirjoitti:
Siellä näytti olevan mahdollista mennä särästämään pienemmälläkin selskaapilla kun menee tuolloin kattausaikaan. Jos haluaa syödä niiden ulkopuolella täytyy olla vähintään kymmenen syömäriä kasassa.
Netissä oli varausmahdollisuus ja lienee syytä käyttää sitä - vaikka nyt ei paras sesonki enää lienekään, mutta jos tänne on tunkua, on paikka käynnin arvoinen.Makea vesi suussa velloen, toivotan sinulle onnistunutta retkeä perinneruokien herkulliseen maailmaan.
On erinomaisen hienoa, että tuollaisia paikkoja vielä on, kaiken ulkomaisen, usein varsin olemattoman ruoan ohessa.
Onhan meilläkin maitokiisseli keksitty, miksi sen nimi pitää olla pannacotta? Vanha kokki kirjoitti:
Makea vesi suussa velloen, toivotan sinulle onnistunutta retkeä perinneruokien herkulliseen maailmaan.
On erinomaisen hienoa, että tuollaisia paikkoja vielä on, kaiken ulkomaisen, usein varsin olemattoman ruoan ohessa.
Onhan meilläkin maitokiisseli keksitty, miksi sen nimi pitää olla pannacotta?Minua viehätti tässä, että kyseessä on ainoa ravintola Suomessa, joka tarjoaa periaatteessa vain yhtä ruokalajia - ja vuodesta toiseen.
Jos ravintoloitsija ymmärtää millaiseen kultasuoneen on iskenyt, hän pitää tason jatkuvasti korkealla ja jokainen päivä särän parissa tuo lisää kokemusta ja taitoa. Kyllä silloin pysyy kilpailija kaukana.
Espanjastahan löytyy varsin paljon paikkoja, joilla on jokin erityinen ylivertainen osaamisalue - olkoon se sitten Andalusiassa friteeratut kalat, Kataloniassa tapakset ja Riojassa karitsan uunipaisti. Mutta kun näitä omia erikoisuuksiaan ravintola tahkoaa muutaman vuosikymmenen, niin ei voi kukaan väittää, etteikö ravintola sen osaisi. Eikä silloin ole suurempaa tunkua tasaselle tämän ravintolan omalla osaamisalueella.
Tällä Espanjan jorinalla en tarkoita, etteikö meiltä löytyisi osaamista, mutta sitä pitäisi pystyä juuri näin hyödyntämään - ja voittamaan alaa kotimaisille raaka-aineille, ruoille ja osaamiselle.
Tuosta maitokiisselistä - hyvin sanottu ja ihan oikein. Saksassa on Hampurin seudulla kiisseli nimeltä Rote Grütze, joka on kuuluisa jälkiruoka, jota lähes jokainen arvonsa tunteva ravintola tarjoaa. Mummoni ja äitini ovat tehneet sitä koko elinikäni, maailman sivu: kyseessä on aivan tavallinen marjakiisseli, mutta kun sitä tarjotaan ja kysytään riittävästi, tulee siitä paikallinen klassikko.
Kerronpa palstalla, mitä itärajalta löysin ja millaista oli Lemin särä.- Vanha kokki
crudo kirjoitti:
Minua viehätti tässä, että kyseessä on ainoa ravintola Suomessa, joka tarjoaa periaatteessa vain yhtä ruokalajia - ja vuodesta toiseen.
Jos ravintoloitsija ymmärtää millaiseen kultasuoneen on iskenyt, hän pitää tason jatkuvasti korkealla ja jokainen päivä särän parissa tuo lisää kokemusta ja taitoa. Kyllä silloin pysyy kilpailija kaukana.
Espanjastahan löytyy varsin paljon paikkoja, joilla on jokin erityinen ylivertainen osaamisalue - olkoon se sitten Andalusiassa friteeratut kalat, Kataloniassa tapakset ja Riojassa karitsan uunipaisti. Mutta kun näitä omia erikoisuuksiaan ravintola tahkoaa muutaman vuosikymmenen, niin ei voi kukaan väittää, etteikö ravintola sen osaisi. Eikä silloin ole suurempaa tunkua tasaselle tämän ravintolan omalla osaamisalueella.
Tällä Espanjan jorinalla en tarkoita, etteikö meiltä löytyisi osaamista, mutta sitä pitäisi pystyä juuri näin hyödyntämään - ja voittamaan alaa kotimaisille raaka-aineille, ruoille ja osaamiselle.
Tuosta maitokiisselistä - hyvin sanottu ja ihan oikein. Saksassa on Hampurin seudulla kiisseli nimeltä Rote Grütze, joka on kuuluisa jälkiruoka, jota lähes jokainen arvonsa tunteva ravintola tarjoaa. Mummoni ja äitini ovat tehneet sitä koko elinikäni, maailman sivu: kyseessä on aivan tavallinen marjakiisseli, mutta kun sitä tarjotaan ja kysytään riittävästi, tulee siitä paikallinen klassikko.
Kerronpa palstalla, mitä itärajalta löysin ja millaista oli Lemin särä.Haluaisin vielä lisätä suomalaisten kehnon itsetunnon, joka paranee vain humalassa.
Miksi me kyselemme aina ulkomaalaisten mielipidettä maastamme, ruoistamme ja kansastamme? Kyselevätkö espanjalaiset tai saksalaiset meiltä mitä mieltä me olemme heistä.
Jopa englantilaiset ovat ylpeitä karmeista vanukkaistaan sekä kalaperunoistaan ja mauttomista muista ruokalajeistaan.
Me puolestamme häpeämme upeita karjalanpaistejamme ja erikoisuuksiamme kuten mämmit ja kalakukot. Miksi? Jos joku puolivillainen italialainen mafioso poliitikko rienaa ruokiamme olemme kuin maamme myyneitä.
Olemme ylpeitä maastamme, mutta emme sen tarjoamasta varsin rikkaasta ruokaperinteestä. On trendikästä seurata jonkin toisen maan perinneruokia, jotka eivät useinkaan ole sen kummoisempia kuin omamme.
Onkin mielestäni hieman outoa, että jonkin toisen maan ruokia, huonojakin, pidetään muka hienompina kuin omiamme.
Tuollaiseen tuskin minkään muun maan kansalaiset yhtyvät. Kuitenkin rinta rottingilla toteamme, oma maa mansikka!
Mikä onkaan sitten käytäntö? Koetappa hakea puhtaasti suomalaista ruokaa tarjoava ravintola, kovimpa ovat harvassa. - Vulgaari
crudo kirjoitti:
Minua viehätti tässä, että kyseessä on ainoa ravintola Suomessa, joka tarjoaa periaatteessa vain yhtä ruokalajia - ja vuodesta toiseen.
Jos ravintoloitsija ymmärtää millaiseen kultasuoneen on iskenyt, hän pitää tason jatkuvasti korkealla ja jokainen päivä särän parissa tuo lisää kokemusta ja taitoa. Kyllä silloin pysyy kilpailija kaukana.
Espanjastahan löytyy varsin paljon paikkoja, joilla on jokin erityinen ylivertainen osaamisalue - olkoon se sitten Andalusiassa friteeratut kalat, Kataloniassa tapakset ja Riojassa karitsan uunipaisti. Mutta kun näitä omia erikoisuuksiaan ravintola tahkoaa muutaman vuosikymmenen, niin ei voi kukaan väittää, etteikö ravintola sen osaisi. Eikä silloin ole suurempaa tunkua tasaselle tämän ravintolan omalla osaamisalueella.
Tällä Espanjan jorinalla en tarkoita, etteikö meiltä löytyisi osaamista, mutta sitä pitäisi pystyä juuri näin hyödyntämään - ja voittamaan alaa kotimaisille raaka-aineille, ruoille ja osaamiselle.
Tuosta maitokiisselistä - hyvin sanottu ja ihan oikein. Saksassa on Hampurin seudulla kiisseli nimeltä Rote Grütze, joka on kuuluisa jälkiruoka, jota lähes jokainen arvonsa tunteva ravintola tarjoaa. Mummoni ja äitini ovat tehneet sitä koko elinikäni, maailman sivu: kyseessä on aivan tavallinen marjakiisseli, mutta kun sitä tarjotaan ja kysytään riittävästi, tulee siitä paikallinen klassikko.
Kerronpa palstalla, mitä itärajalta löysin ja millaista oli Lemin särä.vähän samallalailla kun sinun maitokiisselistä. Itsehän he puhuvat Suomen seitsemännestä ihmeestä, kuitenkaan ei sellaiseen kannata ennakkoon asennoitua, voi tulla kova pettymys.
Mutta ei särä huonoa ole, kauan miedossa lämmössä haudutettua lihaa, niin eipä veitseä leikkaamiseen tarvita. Vaan en sano asiasta enempää, kerrot varmaan kunhan palaat takaisin.
Ajattelitko missä muualla käydä? Vulgaari kirjoitti:
vähän samallalailla kun sinun maitokiisselistä. Itsehän he puhuvat Suomen seitsemännestä ihmeestä, kuitenkaan ei sellaiseen kannata ennakkoon asennoitua, voi tulla kova pettymys.
Mutta ei särä huonoa ole, kauan miedossa lämmössä haudutettua lihaa, niin eipä veitseä leikkaamiseen tarvita. Vaan en sano asiasta enempää, kerrot varmaan kunhan palaat takaisin.
Ajattelitko missä muualla käydä?Kaipa voisi käydä Lemin särän jälkeen Lappeenrannassa syömässä vedyn eli atomin torilla, sieltä Imatran kautta Valtionhotelliin yöksi: pelmenejä alkuun, stroganoffia tai Vorschmackia pääruoaksi ja syrnikkejä hillolla ja vaahdolla jälkipalaksi. Miltä kuulostaa itäsuomalainen-länsivenäläinen keittiö?
Imatrasta itärajaa seuraillen ylöspäin ja jossain täytyy saada vatruskoita - Värtsilässä? - sieltä Kuopijoon syömään paistettuja muikkuja torille ja illalla Mustan Lampaan pöytään. Seuraa kalaillallinen: alkuun maa-artisokka-soppaa, paistettua kuhaa, juustoja ja jälkimömmöksi Suonenjoen mansikoita ja mascarpone-limoncello-vaahtoa. Ja viineissä näytti olevan jopa Banyulsin viiniä.
Ei ole elämä hölmömpää Suomessa - noista oli ainoastaan tuo maa-artisokka vähän tuntemattomampi eväs, mutta lienee sekin kotimaista tekoa.
Onko asiantuntevia ehdotuksia? Savonlinnan skippaan nyt, vai pitäisikö? Mitä siellä on sellaista, mikä ei olisi Oopperajuhlien pilaamaa, omaa ja omintakeista? Vielä on mahdollisuus paikallisilla vaikuttaa!
Lieneekö Ilo- tahi Surumantsi merkittävä ruokapaikka - ainakin paikallinen Parppeinpirtti listaa läntisen ja itäisen ruokakulttuurin eroja ihan kivasti:
Läntinen, keittävä keittiö
* Ruotsalainen, katolinen vaikutus
* Ruuanvalmistus liedellä
* Ei sieniä
* Veriruuat, makkarat
* Suurleipomus
* Kova, kuivattu leipä
Itäinen, uuniruokakeittiö
* Slaavilainen, ortodoksinen vaikutus
* Uunin käyttö ruuan valmistuksessa
* Runsas sienten käyttö
* Leivottiin joka viikko
* Pehmeä leipä, piirakat, kukot
On hyvä, että katselemme omia ruokiamme avoimin silmin ja mahdollisesti niitä kehittäen.- Vanha kokki
crudo kirjoitti:
Kaipa voisi käydä Lemin särän jälkeen Lappeenrannassa syömässä vedyn eli atomin torilla, sieltä Imatran kautta Valtionhotelliin yöksi: pelmenejä alkuun, stroganoffia tai Vorschmackia pääruoaksi ja syrnikkejä hillolla ja vaahdolla jälkipalaksi. Miltä kuulostaa itäsuomalainen-länsivenäläinen keittiö?
Imatrasta itärajaa seuraillen ylöspäin ja jossain täytyy saada vatruskoita - Värtsilässä? - sieltä Kuopijoon syömään paistettuja muikkuja torille ja illalla Mustan Lampaan pöytään. Seuraa kalaillallinen: alkuun maa-artisokka-soppaa, paistettua kuhaa, juustoja ja jälkimömmöksi Suonenjoen mansikoita ja mascarpone-limoncello-vaahtoa. Ja viineissä näytti olevan jopa Banyulsin viiniä.
Ei ole elämä hölmömpää Suomessa - noista oli ainoastaan tuo maa-artisokka vähän tuntemattomampi eväs, mutta lienee sekin kotimaista tekoa.
Onko asiantuntevia ehdotuksia? Savonlinnan skippaan nyt, vai pitäisikö? Mitä siellä on sellaista, mikä ei olisi Oopperajuhlien pilaamaa, omaa ja omintakeista? Vielä on mahdollisuus paikallisilla vaikuttaa!
Lieneekö Ilo- tahi Surumantsi merkittävä ruokapaikka - ainakin paikallinen Parppeinpirtti listaa läntisen ja itäisen ruokakulttuurin eroja ihan kivasti:
Läntinen, keittävä keittiö
* Ruotsalainen, katolinen vaikutus
* Ruuanvalmistus liedellä
* Ei sieniä
* Veriruuat, makkarat
* Suurleipomus
* Kova, kuivattu leipä
Itäinen, uuniruokakeittiö
* Slaavilainen, ortodoksinen vaikutus
* Uunin käyttö ruuan valmistuksessa
* Runsas sienten käyttö
* Leivottiin joka viikko
* Pehmeä leipä, piirakat, kukot
On hyvä, että katselemme omia ruokiamme avoimin silmin ja mahdollisesti niitä kehittäen.Perinteisenä itseään mainostava paikka, nimittäin Bomba-talo nurmeksessa.
Jos matkasi sivuaa sitä, käyhän vilkaisemassa ovatko parantaneet tasoaan.
Talon parasta antia olivat aikoinaan tönkkösuolatut kitkan muikut.
Samaisessa talossa söin elämäni karmeimman karjalan paistin, seuranaan vetinen perunamuusi. En vieläkään jaksa käsittää rosmariinia karjalanpaistissa.
Muuten ihan kaunista seutua. Vanha kokki kirjoitti:
Perinteisenä itseään mainostava paikka, nimittäin Bomba-talo nurmeksessa.
Jos matkasi sivuaa sitä, käyhän vilkaisemassa ovatko parantaneet tasoaan.
Talon parasta antia olivat aikoinaan tönkkösuolatut kitkan muikut.
Samaisessa talossa söin elämäni karmeimman karjalan paistin, seuranaan vetinen perunamuusi. En vieläkään jaksa käsittää rosmariinia karjalanpaistissa.
Muuten ihan kaunista seutua.Jaan kokemuksesi. Ilmeisesti siellä käy niin paljon erilaisia seurueita lounasaikaan, että tasoa ei pidetä yllä ja kun se on vielä lomaosakekeskuksen yhteydessä on alkuperäinen ajatus kadonnut kauas. Ruoka on lähinnä lapsiperheille ja maaseudun eläkeläisporukoille.
Luulin, että homma olisi mennyt tolkun suuntaan, mutta vilkaisepa menu
http://holidayclubspahotels.xetnet.com/fileadmin/Toimipaikan_kuvat/bomba/hc_menu2_400x400_web_08.pdf
Jotenkin minusta tuntuu, että tähän on laitettu väärän ravintolan antimet, mutta koitin tsekata useamman kerran eikä parempaa löydy.
"Ravintolan kuuluisassa noutopöydässä on tarjolla karjalaista ruokaa päivittäin klo 11–19 ympäri vuoden. Bomban ravintolassa saa myös karjalaisia erikoisuuksia monipuoliselta á la carte -ruokalistalta."
Kun klikkaa tuota á la cartea saa yo.listan. "Sinihomejuustolla gratinoitua härkää", tunnettu karjalainen perinneruoka, eikö totta?- Vulgaari
crudo kirjoitti:
Kaipa voisi käydä Lemin särän jälkeen Lappeenrannassa syömässä vedyn eli atomin torilla, sieltä Imatran kautta Valtionhotelliin yöksi: pelmenejä alkuun, stroganoffia tai Vorschmackia pääruoaksi ja syrnikkejä hillolla ja vaahdolla jälkipalaksi. Miltä kuulostaa itäsuomalainen-länsivenäläinen keittiö?
Imatrasta itärajaa seuraillen ylöspäin ja jossain täytyy saada vatruskoita - Värtsilässä? - sieltä Kuopijoon syömään paistettuja muikkuja torille ja illalla Mustan Lampaan pöytään. Seuraa kalaillallinen: alkuun maa-artisokka-soppaa, paistettua kuhaa, juustoja ja jälkimömmöksi Suonenjoen mansikoita ja mascarpone-limoncello-vaahtoa. Ja viineissä näytti olevan jopa Banyulsin viiniä.
Ei ole elämä hölmömpää Suomessa - noista oli ainoastaan tuo maa-artisokka vähän tuntemattomampi eväs, mutta lienee sekin kotimaista tekoa.
Onko asiantuntevia ehdotuksia? Savonlinnan skippaan nyt, vai pitäisikö? Mitä siellä on sellaista, mikä ei olisi Oopperajuhlien pilaamaa, omaa ja omintakeista? Vielä on mahdollisuus paikallisilla vaikuttaa!
Lieneekö Ilo- tahi Surumantsi merkittävä ruokapaikka - ainakin paikallinen Parppeinpirtti listaa läntisen ja itäisen ruokakulttuurin eroja ihan kivasti:
Läntinen, keittävä keittiö
* Ruotsalainen, katolinen vaikutus
* Ruuanvalmistus liedellä
* Ei sieniä
* Veriruuat, makkarat
* Suurleipomus
* Kova, kuivattu leipä
Itäinen, uuniruokakeittiö
* Slaavilainen, ortodoksinen vaikutus
* Uunin käyttö ruuan valmistuksessa
* Runsas sienten käyttö
* Leivottiin joka viikko
* Pehmeä leipä, piirakat, kukot
On hyvä, että katselemme omia ruokiamme avoimin silmin ja mahdollisesti niitä kehittäen.tuo kuulostaa, ei siinä tosiaankaan kannata mennä Savonlinnaan lörtsyjä syömään. Tuo Ilomantsin pirtti on minulle aivan outo. Siellä suunnalla ei sitten muuta olekaan, joten aika koukkaus tulisi sen takia. Ei sen väliä jos kokemus olisi antoisa, mutta jotenkin tuntuu että riski voi olla aikas iso. Lieksan lähellä oli aikanaan Jongunjoen Eräpirtti (muistaakseni nimi oli tuo) jossa sai tilaamalla karjalaisia eräruokia. Söin siellä majavaa joka oli suolasta päätellen tehty keskiaikaiseen tyyliin. juomaa kului sen jälkeen, vaan se ei ollut ongelma, koska juomanlaskija poika elinkumppanineen teki baarimestarin töitä Karibian risteilijöillä talviaikaan. Liekö tuo paikka enää voimissaan, koska vanha rouva joka keittiössä emännöi oli jo 15 vuotta sitten aika iäkäs ihminen.
Varmaan kuulemme turneen jälkeen huippuhetket ja kenties flopitkin. - Vety eli atomi
Vulgaari kirjoitti:
tuo kuulostaa, ei siinä tosiaankaan kannata mennä Savonlinnaan lörtsyjä syömään. Tuo Ilomantsin pirtti on minulle aivan outo. Siellä suunnalla ei sitten muuta olekaan, joten aika koukkaus tulisi sen takia. Ei sen väliä jos kokemus olisi antoisa, mutta jotenkin tuntuu että riski voi olla aikas iso. Lieksan lähellä oli aikanaan Jongunjoen Eräpirtti (muistaakseni nimi oli tuo) jossa sai tilaamalla karjalaisia eräruokia. Söin siellä majavaa joka oli suolasta päätellen tehty keskiaikaiseen tyyliin. juomaa kului sen jälkeen, vaan se ei ollut ongelma, koska juomanlaskija poika elinkumppanineen teki baarimestarin töitä Karibian risteilijöillä talviaikaan. Liekö tuo paikka enää voimissaan, koska vanha rouva joka keittiössä emännöi oli jo 15 vuotta sitten aika iäkäs ihminen.
Varmaan kuulemme turneen jälkeen huippuhetket ja kenties flopitkin.EI niin,vaan,VETY tai ATOMI.Niissä poikkeaa täyte! Vety onkii meije ylpyes,pakko saaha ku menee toril. Nii ja oha meil syyskuus sit muikku ja pottu markkinat,sielhä niit herkkuja vast saakii. Terveisiä vaan täält Lappeelt.
crudo kirjoitti:
Kaipa voisi käydä Lemin särän jälkeen Lappeenrannassa syömässä vedyn eli atomin torilla, sieltä Imatran kautta Valtionhotelliin yöksi: pelmenejä alkuun, stroganoffia tai Vorschmackia pääruoaksi ja syrnikkejä hillolla ja vaahdolla jälkipalaksi. Miltä kuulostaa itäsuomalainen-länsivenäläinen keittiö?
Imatrasta itärajaa seuraillen ylöspäin ja jossain täytyy saada vatruskoita - Värtsilässä? - sieltä Kuopijoon syömään paistettuja muikkuja torille ja illalla Mustan Lampaan pöytään. Seuraa kalaillallinen: alkuun maa-artisokka-soppaa, paistettua kuhaa, juustoja ja jälkimömmöksi Suonenjoen mansikoita ja mascarpone-limoncello-vaahtoa. Ja viineissä näytti olevan jopa Banyulsin viiniä.
Ei ole elämä hölmömpää Suomessa - noista oli ainoastaan tuo maa-artisokka vähän tuntemattomampi eväs, mutta lienee sekin kotimaista tekoa.
Onko asiantuntevia ehdotuksia? Savonlinnan skippaan nyt, vai pitäisikö? Mitä siellä on sellaista, mikä ei olisi Oopperajuhlien pilaamaa, omaa ja omintakeista? Vielä on mahdollisuus paikallisilla vaikuttaa!
Lieneekö Ilo- tahi Surumantsi merkittävä ruokapaikka - ainakin paikallinen Parppeinpirtti listaa läntisen ja itäisen ruokakulttuurin eroja ihan kivasti:
Läntinen, keittävä keittiö
* Ruotsalainen, katolinen vaikutus
* Ruuanvalmistus liedellä
* Ei sieniä
* Veriruuat, makkarat
* Suurleipomus
* Kova, kuivattu leipä
Itäinen, uuniruokakeittiö
* Slaavilainen, ortodoksinen vaikutus
* Uunin käyttö ruuan valmistuksessa
* Runsas sienten käyttö
* Leivottiin joka viikko
* Pehmeä leipä, piirakat, kukot
On hyvä, että katselemme omia ruokiamme avoimin silmin ja mahdollisesti niitä kehittäen.Tuli tehtyä tämä kulinaarinen kierros - ei ihan suunnitelman mukaisesti, mutta sinnepäin kuitenkin.
Lemin särä oli maineensa mukainen - hyvä ja täyttävä. Taitaa olla niitä ainoita ruokia Suomessa, jonka vuoksi kannattaa tehdä erikseen matka syöntipaikalle. Ravintoloitsija kertoi rehellisesti, että lammas oli kahdeksankuista uusiseelantilaista elukkaa. Hyvä niin - jos ei kotimaasta saa riittävän laadukasta riittävää määrää, niin tuodahan sitä silloin täytyy.
Uunissa viitisen tuntia - lihan pystyis syömään pikkulusikalla. Rieskaa, kotikaljaa ja makiaavelliä. Rahansa väärtti eväs.
Lappeessa meni sekä vety että atomi. Joissain murteissa tuo "eli" tarkoittaa vähän samaa kuin "ja/tai". Vaan hyvää pikaruokaahan nuo ovat molemmat.
Jäi Valtionhotellin anti haaveeksi - särän jälkeen ei enää maistunut!
Vatruskoita ei löytynyt eikä sultsinoitakaan vaan enpä niitä erityisemmin etsinytkään. Muuta hyvää kyllä kosolti. Hersryynipuuroa sain, voiköntsällä ja mehukeitolla - maitoon tehtyä.
Kuopiossa kukkoa - Irene Partasen - ja paistettuja muikkuja torilla seisten. Kukaan ei ampunut.
Suosittelen kaikille pientä turnetta kansallisruokien pariin.Vety eli atomi kirjoitti:
EI niin,vaan,VETY tai ATOMI.Niissä poikkeaa täyte! Vety onkii meije ylpyes,pakko saaha ku menee toril. Nii ja oha meil syyskuus sit muikku ja pottu markkinat,sielhä niit herkkuja vast saakii. Terveisiä vaan täält Lappeelt.
Viitaten tuohon alempaan vedystä ja atomista. Eri täytteet on lihiksillä ja melkoisia kasoja olivatkin - kaikilla mausteilla Laakon mammalta.
Muikkuja oli tarjolla joka paikassa ja eri tavoin. Ilmeisesti saaliit ovat olleet hyviä. Käsittelyssä näytti kyllä olevan vähän toivomisen varaa - jotkut olivat kalatiskissä melko matkustaneen näköisiä.crudo kirjoitti:
Tuli tehtyä tämä kulinaarinen kierros - ei ihan suunnitelman mukaisesti, mutta sinnepäin kuitenkin.
Lemin särä oli maineensa mukainen - hyvä ja täyttävä. Taitaa olla niitä ainoita ruokia Suomessa, jonka vuoksi kannattaa tehdä erikseen matka syöntipaikalle. Ravintoloitsija kertoi rehellisesti, että lammas oli kahdeksankuista uusiseelantilaista elukkaa. Hyvä niin - jos ei kotimaasta saa riittävän laadukasta riittävää määrää, niin tuodahan sitä silloin täytyy.
Uunissa viitisen tuntia - lihan pystyis syömään pikkulusikalla. Rieskaa, kotikaljaa ja makiaavelliä. Rahansa väärtti eväs.
Lappeessa meni sekä vety että atomi. Joissain murteissa tuo "eli" tarkoittaa vähän samaa kuin "ja/tai". Vaan hyvää pikaruokaahan nuo ovat molemmat.
Jäi Valtionhotellin anti haaveeksi - särän jälkeen ei enää maistunut!
Vatruskoita ei löytynyt eikä sultsinoitakaan vaan enpä niitä erityisemmin etsinytkään. Muuta hyvää kyllä kosolti. Hersryynipuuroa sain, voiköntsällä ja mehukeitolla - maitoon tehtyä.
Kuopiossa kukkoa - Irene Partasen - ja paistettuja muikkuja torilla seisten. Kukaan ei ampunut.
Suosittelen kaikille pientä turnetta kansallisruokien pariin.Olet sitten meikäläisen ohi ajellut... no voi kun nyt vasta ennätän lukemaan näitä viestejä täältä.
Ehdottomasti oisin suositellut sinulle / teille Kaivoskeittoa, elikkäs paikallista
lihasoppaa jossa lihat paistetaan ensin uunissa ja sitten valmistetaan
sopaksi perunan ja porkkanan kanssa pitkään hauduttaen.
Tämän oisit vielä voinut käydä naatiskelemassa maan alla.
ja hyvässä lykyssä oisi voitu vaikkapa törmätäkkin :o)- Perinne tuolla
porkkanapää kirjoitti:
Olet sitten meikäläisen ohi ajellut... no voi kun nyt vasta ennätän lukemaan näitä viestejä täältä.
Ehdottomasti oisin suositellut sinulle / teille Kaivoskeittoa, elikkäs paikallista
lihasoppaa jossa lihat paistetaan ensin uunissa ja sitten valmistetaan
sopaksi perunan ja porkkanan kanssa pitkään hauduttaen.
Tämän oisit vielä voinut käydä naatiskelemassa maan alla.
ja hyvässä lykyssä oisi voitu vaikkapa törmätäkkin :o)Keitolla mahtanee olla, voitko kertoa meille muillekin?
porkkanapää kirjoitti:
Olet sitten meikäläisen ohi ajellut... no voi kun nyt vasta ennätän lukemaan näitä viestejä täältä.
Ehdottomasti oisin suositellut sinulle / teille Kaivoskeittoa, elikkäs paikallista
lihasoppaa jossa lihat paistetaan ensin uunissa ja sitten valmistetaan
sopaksi perunan ja porkkanan kanssa pitkään hauduttaen.
Tämän oisit vielä voinut käydä naatiskelemassa maan alla.
ja hyvässä lykyssä oisi voitu vaikkapa törmätäkkin :o)Siellähän minä - kaivoksen kupeeessa lähes käväisin. Valamossa olin yötä ja järvien lävitse ja välitse puikkelehdin pohjoista kohti. Olisihan tuohon mahtunut yksi kaivossoppakin ennen Kuopijon muikkuja.
Komeat on maisemassa sinulla.crudo kirjoitti:
Siellähän minä - kaivoksen kupeeessa lähes käväisin. Valamossa olin yötä ja järvien lävitse ja välitse puikkelehdin pohjoista kohti. Olisihan tuohon mahtunut yksi kaivossoppakin ennen Kuopijon muikkuja.
Komeat on maisemassa sinulla.No voihan hitsi. Mulla ei oisi ollut kun puikata tuohon työmaille niin
oltasiin voitu käydä yhdessä sopalla.
--------
edelliselle kysyjälle- se kaivoskeitto:
Luista naudan lihaa, vaikkapa lapaa , paahdetaan uunissa
ja paloitellaan
perunoita
porkkanoita
sipulia
vettä
suolaa
kokonaisia maustepippureita
(laakerinlehtiä)
Soppa saa kiehua hellalla luineen päivineen mielellään tunnin-pari, riippuen
annoskoosta. Jos se menee koko vuorolle niin kuljetetaan tonkalla , nykyisellään
se tarjoillaan ihan kattilasta.
Kaivoslain tultua voimaan 1947 tätä kuljetettiin junalla maan alla vuoromiehille,
lisukkeena eväspalaset ja kylmää maitoa.
Keitto siinä osin soseentui kuljetuksen aikana ja jälkiruoaksi hörpättiin
pannukahvia lasipullosta joka oli kuivan villasukan sisällä, jossa se pysyy
kuumana. Maito pysyy kylmänä märässä villasukassa.
Tällä eväällä pärjäsi sen 12 tunnin työvuoron, mutta ei ollut ylipaino-ongelmia !
-----------
Valamossa on muuten tosi hyvä seisova pöytä, siellä viljellään kaikki itse
mitä pystytään ja osin tuodaan esim juurekset ja omenat Lintulasta.
Maisemiahan täällä riittä, kävittekö Kolilla ?porkkanapää kirjoitti:
No voihan hitsi. Mulla ei oisi ollut kun puikata tuohon työmaille niin
oltasiin voitu käydä yhdessä sopalla.
--------
edelliselle kysyjälle- se kaivoskeitto:
Luista naudan lihaa, vaikkapa lapaa , paahdetaan uunissa
ja paloitellaan
perunoita
porkkanoita
sipulia
vettä
suolaa
kokonaisia maustepippureita
(laakerinlehtiä)
Soppa saa kiehua hellalla luineen päivineen mielellään tunnin-pari, riippuen
annoskoosta. Jos se menee koko vuorolle niin kuljetetaan tonkalla , nykyisellään
se tarjoillaan ihan kattilasta.
Kaivoslain tultua voimaan 1947 tätä kuljetettiin junalla maan alla vuoromiehille,
lisukkeena eväspalaset ja kylmää maitoa.
Keitto siinä osin soseentui kuljetuksen aikana ja jälkiruoaksi hörpättiin
pannukahvia lasipullosta joka oli kuivan villasukan sisällä, jossa se pysyy
kuumana. Maito pysyy kylmänä märässä villasukassa.
Tällä eväällä pärjäsi sen 12 tunnin työvuoron, mutta ei ollut ylipaino-ongelmia !
-----------
Valamossa on muuten tosi hyvä seisova pöytä, siellä viljellään kaikki itse
mitä pystytään ja osin tuodaan esim juurekset ja omenat Lintulasta.
Maisemiahan täällä riittä, kävittekö Kolilla ?Ei mahtunut Koli tällä haavaa reissuun - liikaa sivussa. Tietysti riippuen, mistä päin katsoo.
crudo kirjoitti:
Ei mahtunut Koli tällä haavaa reissuun - liikaa sivussa. Tietysti riippuen, mistä päin katsoo.
No kenties seuraavalla kerralla sitten.
Sieltä saa maan mainioita Pielisen neulamuikkuja, jo niiden takia
kannattaa tehdä pieni mutka matkasuunnitelmaan :o)
Jos erämessujen aikaan sattuu sinne niin saa ne mualiman parhaat
muurinpohjaletut vaapukka- tai lakkahillolla.
Partasen kukoista ollaan kahta eri mieltä, itse kun tekkee niin
saattaa vaikka tulla parempaa ja ainaskin sitten saa siihen sopivan rasvaprosentin eli ihan kunnolla pitää olla sitä sian kylkeä ja voiteluun
ehtaa voita !- Vanha kokki
crudo kirjoitti:
Tuli tehtyä tämä kulinaarinen kierros - ei ihan suunnitelman mukaisesti, mutta sinnepäin kuitenkin.
Lemin särä oli maineensa mukainen - hyvä ja täyttävä. Taitaa olla niitä ainoita ruokia Suomessa, jonka vuoksi kannattaa tehdä erikseen matka syöntipaikalle. Ravintoloitsija kertoi rehellisesti, että lammas oli kahdeksankuista uusiseelantilaista elukkaa. Hyvä niin - jos ei kotimaasta saa riittävän laadukasta riittävää määrää, niin tuodahan sitä silloin täytyy.
Uunissa viitisen tuntia - lihan pystyis syömään pikkulusikalla. Rieskaa, kotikaljaa ja makiaavelliä. Rahansa väärtti eväs.
Lappeessa meni sekä vety että atomi. Joissain murteissa tuo "eli" tarkoittaa vähän samaa kuin "ja/tai". Vaan hyvää pikaruokaahan nuo ovat molemmat.
Jäi Valtionhotellin anti haaveeksi - särän jälkeen ei enää maistunut!
Vatruskoita ei löytynyt eikä sultsinoitakaan vaan enpä niitä erityisemmin etsinytkään. Muuta hyvää kyllä kosolti. Hersryynipuuroa sain, voiköntsällä ja mehukeitolla - maitoon tehtyä.
Kuopiossa kukkoa - Irene Partasen - ja paistettuja muikkuja torilla seisten. Kukaan ei ampunut.
Suosittelen kaikille pientä turnetta kansallisruokien pariin.Lueskelin reissustasi, voipa olla että joskus teemme emännän kanssa samansuuntaisen toiviomatkan, saa nähdä.
Tuosta särästä sen verran, että uskoakseni se on lähinnä kustannuskysymys ravintoloitsijalle.
Kotimainen karitsan paisti täällä meilläpäin kustantaa 19,90/kg, kun vastaavaa uusiseelantilaista saa 8 euron pintaan/kg.
Valmiin särän hinta saattaisi nousta sellaiseksi, että sitä voisi olla vaikea markkinoida. Toisaalta kukapa noiden lihojen kanssa keskustelisikaan, sama kai se on mistä maasta ovat kotoisin, nimittäin ravinloitsijakin katsoo katetuottoon koska on pakko!
Silti on hienoa, että pidetään yllä tuollaista perinnettä, vaikkakin raaka-aine on toiselta pallonpuoliskolta, niin että tuskin voidaan ihan lähiruokanakaan tuollaista särää mainostaa. Vanha kokki kirjoitti:
Lueskelin reissustasi, voipa olla että joskus teemme emännän kanssa samansuuntaisen toiviomatkan, saa nähdä.
Tuosta särästä sen verran, että uskoakseni se on lähinnä kustannuskysymys ravintoloitsijalle.
Kotimainen karitsan paisti täällä meilläpäin kustantaa 19,90/kg, kun vastaavaa uusiseelantilaista saa 8 euron pintaan/kg.
Valmiin särän hinta saattaisi nousta sellaiseksi, että sitä voisi olla vaikea markkinoida. Toisaalta kukapa noiden lihojen kanssa keskustelisikaan, sama kai se on mistä maasta ovat kotoisin, nimittäin ravinloitsijakin katsoo katetuottoon koska on pakko!
Silti on hienoa, että pidetään yllä tuollaista perinnettä, vaikkakin raaka-aine on toiselta pallonpuoliskolta, niin että tuskin voidaan ihan lähiruokanakaan tuollaista särää mainostaa.Aivan varmaan tämä on myös hintakysymys ja uusiseelantilainen on halvempaa panna säräkaukaloon kuten sanot. Tärkeintä tässä lieneekin se, että minkälaista ja - ikäistä lihaa uuniin pannaan. Tuollainen kahdeksan kuukauden ikäinen lammas on vielä parahultaista maistuakseen vain mainiolta.
Ja tuleehan annokseen mukaan noita Lemin omia perunoita: Lemin punaisia. Väittivät kyllä ravintolassa, että paras säräperuna olisi Nicole riittävän kiinteänä lajikkeena. Säräperuna ei saa hajota pitkässäkään kypsytyksessä vaan muuttua kullankeltaiseksi ja makeaksi haudukkaaksi uidessaan lammasliemessä.- oisin tiennää
crudo kirjoitti:
Aivan varmaan tämä on myös hintakysymys ja uusiseelantilainen on halvempaa panna säräkaukaloon kuten sanot. Tärkeintä tässä lieneekin se, että minkälaista ja - ikäistä lihaa uuniin pannaan. Tuollainen kahdeksan kuukauden ikäinen lammas on vielä parahultaista maistuakseen vain mainiolta.
Ja tuleehan annokseen mukaan noita Lemin omia perunoita: Lemin punaisia. Väittivät kyllä ravintolassa, että paras säräperuna olisi Nicole riittävän kiinteänä lajikkeena. Säräperuna ei saa hajota pitkässäkään kypsytyksessä vaan muuttua kullankeltaiseksi ja makeaksi haudukkaaksi uidessaan lammasliemessä.et millo seä käit lemill,oisiha meä antant siul mukaa matkaeveäks,ja kotii viemiseeks lemi punasii (siit ei enää potoaatti parane). ja oisha miul olt antaa muutakii pelloilt ja pensaist.
- Lemi punaseet
oisin tiennää kirjoitti:
et millo seä käit lemill,oisiha meä antant siul mukaa matkaeveäks,ja kotii viemiseeks lemi punasii (siit ei enää potoaatti parane). ja oisha miul olt antaa muutakii pelloilt ja pensaist.
Potoaatit oikiaste ova? Nei ova jauhosii, ei kovvii.
Oikiaan särään potoatit keitetään ensiksi ja sitten jauhoset perunat nostellaan särään ja lihat niihe peälle. Oikia lajike ei oo nicola, voan jauhone potoaatti! Lemi punaseet kirjoitti:
Potoaatit oikiaste ova? Nei ova jauhosii, ei kovvii.
Oikiaan särään potoatit keitetään ensiksi ja sitten jauhoset perunat nostellaan särään ja lihat niihe peälle. Oikia lajike ei oo nicola, voan jauhone potoaatti!Tokihan Lemin särässä Lemin "potoatteja". Ja niinhän se ohje kulkee, että perunat keitetään puolipehmeiksi ja loppuvoitelu tehdään sitten säräkaukalossa.
Tuo Nicola tuli siltä talon isännältä ja olisikohan ollut, että Nicola säilyy paremmin ehjänä kuin "Lemin punaseet". Ei minusta ole lemiläisiä ohjeistamaan säräasioissa vaan aika hyviltä maistuivat ne perunat - maku oli vähän kuin naurishaudukkailla, makeahko ja päältä kauniin kullankeltainen, sisältä jauhoisen pehmeä.
Sanottakoon vielä lemiläisten kunniaksi, että tuo säräpaikka oli aivan täynnä vaikka oli elokuun arkitorstai. Hinta oli 25€/ruokailija - ei mikään hölmö hinta koko ateriasta leipineen, juomineen.
Parasta jatkoa vain säräpaikalle - ja lemiläisille kiitos. Teillä on asia, josta sopii olla ylpeä.
Torilta ostimme kaksi luutaa - myyjä oli Kankaanpäästä ja varvut kerätty Rymättylästä. Ottakaahan tämäkin omiin käsiinne - rahaa silläkin köyhä kunta tekee.
Mainio teema tuollainen makumatka halki Suomen et sillei hei! Teppo taitaa ensi keväänä Lapin matkojensa yhteydessä suunnitella jotain samankaltaista, eli reittiytyä kulinarististen kohteiden mukaan. Mikseipä Rukalle voisi mennä Lemin kautta, sillä nettisivujen mukaan särää on saatavilla ympäri vuoden et sillei hei! Toisaalta Tepolla on nytkin ollut ehdottomana mennä Kuopioon ravintola Sampoon nauttimaan muikkuja. Toisaalta Stadin kundia raivostuttaa ajatus siitä, että Sampo kuuluu demareiden Resteliin et sillei hei!
Tuota Sampoahan meille suositeltiin, mutta autenttisen tunnelman saavuttamiseksi söimme muikut torilla, tuttujen viisaamina. Ja aivan hyviä ne olivat - voissa paistettuja ja "jonniinlaisissa jauhoissa" pyöriteltyjä.
Sanovat Savossa, että jos muikku ei ole tuoretta, tulee siitä silakka. Näytti olevan näin ollen enemmän "silakkaa" tarjolla torin tiskillä ja hallissa kuin muikkuja. Pitäkäähän huolta muikun maineesta, immeiset, muutenkin kuin loukuttamalla savolaisia leukaperiä!
Ettei olisi niin, että päivänvanhasta silakasta tulee savolainen muikku?
- ottakaaasioistaselvää
Lemin särä ja yleensäkin muutkin ns. suomalaiset perinneruoat, eivät ole suomalaisia ruokia. Melkein kaikki on ulkomaalaista perua. Peruna yleistyi Suomessa vasta 1900-luvulla ja tämä on tosi. Myöskin lampaankasvatus tuli Suomeen vasta myöhäiskeskiajalla. Mutta jos joku haluaa pitää särää suomalaisena ruokana, niin pitsa, sushi, wokkiruuat, mustekala jne. ovat myöskin suomalaisia perinneruokia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1682941Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha232065- 232024
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891845Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?691567Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191323Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371222- 101221
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91181