kaduttaako teitä kun olette pyöräyttaneet muksun jo niin nuorena?tekeeko yhtään mieli kääntää kelloa taaksepäin ja nauttia elämästä?
KYSYMYS TEINIÄIDEILLE!
Elävä
222347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
kääntää kelloa,vaikka esikoinen syntyi,kun olin 17-vuotias ja toinen,kun olin 20.En ole jäänyt nuoruutta "paitsi",en ole menettänyt biletysiltoja ym. nuoruuteen olennaisesti kuuluvaa.Ammattikin on hankittu,ja elämä ihan mallillaan.Sitähän ei voi tietää,miten se olisi mennyt ilman lapsia-nuoruus siis-mutta olen tyytyväinen.
Minulle elämän nautintoja ovat ulkoilu perheen kanssa,lukeminen ja käsityöt.
Miten kellon taaksepäin kääntäminen ja elämästä nauttiminen liittyvät toisiinsa? Olen nauttinut elämästäni täysillä tähänkin asti ja olen onnellinen juuri näin.
Saa nähdä miten minuun sitten suhtaudutaan, kun lapseni asuvat omillaan ja minä vietän "vapaata" elämää alle nelikymppisenä. (keskiverto suomalainen nainen on silloin jo synnyttänyt ja viettää aikaansa yrittäen sopeutua suureen elämänmuutokseen).
Just näin! Meillä on vielä elämää edessä.. =) Ja ihanaa elämää jo takanapäinkin..
En ole pyöräyttänyt mitään,vaan synnyttänyt lapsen,18-vuotiaana,en siis ihan teininä.Mitä pitäsi katua???
Kaduttaako sinua jokin?Nautin elämästä nyt kolmevuotiaani kanssa,avopuolisolla on onneksi työpaikka,ja itse suoritan ammattiopistoa,opiskelen lähihoitajaksi.Tytär on tarhassa ja perhe koossa.Elämä on mukavaa iloineen (ja suruineenkin).
sain esikoiseni ollessani 17.v ja kuopukseni ollessani 21.v olen naimisissa lasteni isän kassa,ja paremmin ei voisi olla.
Kysymys oli tosi tyhmä?Itseäni ei ole kaduttanut päivääkään,vaika esikoiseni raskaus ei ollutkaan niin sanottu "odotettu raskaus".
Lapset on nyt jo senverran isoja että jos ja kun tekee mieli päästä ulos baariin, niin ei oo mikään ongelma jättää lapsia yökylään isovanhemmille.Molemmat isovanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla.
Eikä nyt edes ne baari jutut jaksa oikeen kiinnosaa.
"kaduttaako teitä kun olette pyöräyttaneet muksun jo niin nuorena?"
Monisyinen juttu... Mitenhän sen vääntäisi rautalangasta tähän niin, ettei kukaan vedä hernepussia nenukkiinsa?
En kadu lastani, en ole katkera, en sure elämääni tai mitään sellaista. Päinvastoin, olen erittäin onnellinen ja ylpeä esikoululaisen äiti. Lapseni on minulle kaikkein rakkain ihminen, tietenkin. Nautin elämästäni äitinä, ikävöin lastani jos joudumme jostain syystä olemaan erossa esimerkiksi kokonaisen päivän. Eli en sinänsä kadu lastani. Miksi katuisin? Hän on antanut minun elämääni paljon enemmän iloa ja tapahtumia kuin mistä olen joutunut luopumaan.
Mutta kuitenkin, jos nyt pääsisin sen 16-vuotiaan itseni omatunnoksi, joka silloin aikoinaan käytti ehkäisyä hieman vastuuttomasti, sanoisin hänelle, että käytä sitä kortsua. Minulle olisi ollut helpompaa saada lapsi vaikka parikin vuotta myöhemmin opiskeluiden ja oman henkisen kehitykseni kannalta. Teiniäitiys vaatii ehkä vielä enemmän voimia äidiltä kuin normaali-ikäisen äitiys, koska joutuu itse aikuistumaan yhtäkkiä, joutuu sietämään ulkopuolisten arvostelua ja yhdistämään rahahuolet/työssäkäynnin, opiskelun ja lapsenhoidon.
Siksi olisi ollut parempi, jos olisin saanut tuon saman rakkaan lapseni edes sen pari vuotta myöhemmin.
"tekeeko yhtään mieli kääntää kelloa taaksepäin ja nauttia elämästä?"
Äitikö ei nauti elämästään? Millä perusteella näin? Mikä sitten on elämästä nauttimista? Huoleton nuoruusko? Toki sekin, ymmärrän. Mutta minä nautin elämästä eniten silloin, kun uninen poikani kömpii yöllä kainalooni jatkamaan uniaan, tai kun lasken pojan ja hänen kavereidensa kanssa pulkalla mäkea kauniina aurinkoisena päivänä. Tai kun höpöttelemme pöydän ääressä niitä näitä koko perheen voimin kylmää maitoa ja lämmintä pullaa nautiskellen. Perhe-elämä on minulle se, mistä otan voimani jaksaa töissä.
Sitä paitsi, minä en olisi minä jos en olisi äiti. Olisin erilainen, joku muu. Olen koko aikuisikäni ollut äiti, ja näin on hyvä.
varmasti moni muukin ajattelee. Onnea ja iloa sinun ja poikasi elämään :)
sinä olisit sinä, olisit sitten äiti tai et...
Arvasin, että joku tykkää pilkuista erityisen paljon. :D
Minä en olisi Minä jos en olisi äiti. Olisin todellakin erilainen ihminen. Elämäni olisi erilaista, arvoni olisivat erilaiset, asuisin aivan toisessa paikassa, liikkuisin erilaisten ihmisten seurassa... Noin esimerkiksi. Olisinhan minä minä, mutta erilainen, enkä välttämättä positiivisella tavalla. Nyt tunnen olevani kokonainen ja onnellinen Minä, mitä en tuntenut olevani vielä silloin, kun minulla ei ollut lastani. Ja jos ottaa huomioon sen elämäntilanteen, missä olin tullessani raskaaksi, en usko, että olisin siitä aikuistunut näin ehjäksi ilman sitä pakollista muutosta, minkä lapsi aiheutti.
Anteeksi, jos kirjoitustyylini ei miellytä. ;) Sitä nimittäin kannattaa lukea myös rivien välistä eikä niin kirjaimellisesti.
just noin...
Ei kaduta, ei :) Olen saanut opiskeltua lapsen kanssa. Ja kun on isovanhemmat ja toinen vanhempi saan myös omaa aikaa. Nuoruus ei jäänyt kesken. Ennemmin tuntuu että aikuisuus tuli aikaisin ;) jos tosta mitään ymmärrettävää ajtuksen juurta saa.
Iloista kevättä kaikille ja pidetään me (nuoret)äidit ja lippu korkeella, vaikka lynkkaajia riittää!
mulla on vaan tullut vastaan niin paljon teini äitejä jotka ei ole oikeasti onnellisia, näin halusin katsoa miten muilla sujuu.täytyy myöntää että vahvoja nuoria ihmisiä olette kaikki ja kiitos kommenteista! =)
Ei kaduta. Kaduttaako sua, että olet noin dorka ja vihdoin tajuat, että sä tosissaan kirjottelet suomi24:n TeiniÄidit-osioon?
a) EN "pyöräyttänyt" lastani, vaan SAIN lapsen.
b) EN TODELLAKAAN kadu.
Sain lapseni 18v. 3kk. ikäisenä, asuin kotona vanhempieni kanssa, muutin 2kk:n ikäisen lapsen ja 24v. isosiskoni kanssa pois kotoa kauemmas, opiskelin, hoidin tyttöäni, sain kirjoittaa lehteen jne.
Elämäni oli täydellistä. Poikaystävää ei ollut ja en sellaista silloin osannut edes kaivata.
Nyt on (21v:nä) minulla poikaystävä, yhteinen lapsi suunnitteilla ja elämä todella hyvin.
On sitäpaitsi tyhmää kysyä, katuuko joku lapsen saamista! Jokainen äiti tekee päätöksen lapsen suhteen, oli sitten 15, 18, 25 tai 40-vuotias äidiksi tullessaan!!!
Ei pelkästään teini-ikäiset äidit kadu!!! Oma äitini on joskus katunut, kun sai minut 33-vuotiaana ja ei mahd. parhaaseen aikaan oman elämänsä kannalta!
JOS OLET 14 TAI 15 TAI JOPA NUOREMPI OLET SILLOIN VIELÄ KAKARA ITSKKIN SE MUA HUOLESTUTTAA KUN NIIN PIENET LAPSET TEKEE MUKSUJA JA SITTEN ANNETAAN SE ÄITIN HOITOON JA BAILATAAN JA UNOHDETAAN KOKO LAPSI KOKONAAN JA NÄIN ON KÄYNYT MONESTI!!!!!!!!!!!!
oon kyllä samaa mieltä, mutta tottakai se riippuu ihmisestä. ei se itse ikä ole niin ratkaisevaa, vaan henkinen ikä. tunnen yhden 17-vuotiaan joka odottaa lasta, isä täyttää 18. ei kuulosta pahalta, mutta äiti on henkisesti 13-vuotiaan tasolla.
Minä sain esikoiseni 17-vuotiaana (vähän ajan päästä siitä täytin 18), eli melko nuorena, ja lapsi oli vahinko. Silti miehen kanssa toivotimme hänet tervetulleeksi, enkä ole päätöstämme katunut. Nykyään mieskin on aviomieheni joten lapsi ei kaatanut suhdettamme, toki syntymä on aina pieni kriisi parisuhteelle. Nyt ihana poikamme on 6-vuotias, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Pikkusisko-tai veli olisi kullanmurullemme haaveissa, mutta käyn nyt kouluni loppuun ensin (puoli vuotta AMK:ta jäljellä).
Ei todellakaan kaduta.Poika on tuonut "sisältöä ja tarkoituksen" elämäämme.Ja nautin elämästä lapsen kanssa! Siis jos et ole tiennyt et elämästä voi nauttia vaikka vanhempi onkin.Sanoisin oikeastaan et se on henkisesti paljon rikkaampaa.
Minä ainakin nautin elämästä nyt. Jos minulla ei olisi lapsia niin hilluisin varmasti viikonloppuisin kaupungilla kännäämässä tai jotain muuta. Ei se ole elämästä nauttimista.
Ei kaduta.
Vaikka Julia olikin "vahinko", jossa kondomi hajosi ja e-pillerit petti (todellakin molemmat pettivät) niin ei todellakaan kaduttanut tai kaduta Julia. Oli hienoa, että poikaystäväni 17vuotiaana halusi isäksi. Hän kyllä mietti pitkään ja juttelimme useasti. Mutta suostui kuitenkin. Abortti siis ei tullut enää mieleenkään. Poikaystäväni oli mukana Julian synnytyksessä. Se oli mahtava tunne, kun hän piti kädestä ja jutteli...
Jukan ja juuson syntymä oli enemmän mietitty. Jätimme tarkoituksella ehkäisyn pois. 4kk päästä tärppäsi. Poikaystäväni oli myös poikien synnytyksessä mukana :)
Vaikka olenkin vasta 18v ja jo kolmen lapsen äiti, en koe, että olisin menettänyt nuoruuteni. Olen ylpeä lapsistani ja en vaihtaisi niitä edes "menetettyyn" nuoruuteeni. Lapset ovat olleet osa nuoruuttani. En tunne muunlaista nuoruutta, joten en voi sanoa menettäneeni mitään.
EI todellakaan kadut hetkeäkään!! Rakastan lastani ja enkä luopuisi hänestä mistään hinnasta!!! :D
Ei kaduta, ei ollenkaan. En koe jääneeni mistään paitsi. Uskon nauttivani elämästä lapsen kanssa paljon enemmän.