Olen raskaana 8 4 (ultran mukaan). Kun kuulin raskaudestani, olin niin onnellinen!
Minulle on tehty abortti viime talvena ja se oli elämäni karmeimpia kokemuksia (henkisesti), vaikka teinkin sen pitkän harkinnan jälkeen enkä varsinaisesti ole koskaan katunut sitä. Nyt ajatuskin toisesta abortista tuntuu mahdottomalta.
Selitän tilanteen yksinkertaisesti. Tämä lapsi on ex-avomiehelleni (edellinenkin oli), joka ei missään tapauksessa halua sitä. KOko lapsiasia on lähentänyt meitä ja olemme palanneet yhteen, mitä niin hartaasti toivoin jo pidemmän aikaa. KOko miehen perhe painostaa minua aborttiin. Poikaystäväni sanoo, että jättää minut ja lapsen mikäli pidän sen.
Koko tilanne on ihan naurettava. Peruin jo yhden aborttiajan, mutta pitäisi saada uusi aika enkä oikeastaan ollenkaan halua. Olen niin uskomattoman onnellinen poikaystäväni kanssa ja on niin ihana palata yhteiseen kotiimme (no hänen kotiinsa tällä hetkellä).
Tiedän, että tuollainen mies ei ole minkään arvoinen. Minun ei pitäisi tehdä aborttia hänen takiaan, vain koska olen niin hemmetin rakastunut häneen. Pelottaa sanoa uudelleen, että en ole tekemässä aborttia. Viimeksi kun peruin sen, aiheutin lähes kolmannen maailmansodan. Ainakin siltä se tuntui. Nyt varmaankin tylysti vain sulkisin puhelimeni ettei tarvisi kuunnelle yhden suvun soittoja minulle.
On kamalan vaikeaa luopua tästä miehestä. Muuten hän on niin mahtava tyyppi ja olen aina ollut niin onnellinen hänen kanssaan. Ajatus vauvan kanssa yksin jäämisestä on pelottava. Olen 22 vuotias kun lapsi syntyy. Pitäsi juuri aloittaa opiskelut ja rahaonglemat ovat jo nyt aivan kamalia. Omista vanhemmistani ei ole avuksi (vaikka varmasti muuten ovatkin tukena), molemipien sairauksien vuoksi. Siskoni on varmasti suureksi hyödyksi ja samoin eräs ystäväni, mutta siihen se jää.
Kaikki kaverit ovat muuttaneet pois ja paras ystävänikin muutti juuri toiseen päähän Suomea. Tuntuu, että jäisin avain yksin lapsen kanssa.
Kertokaa kokemuksianne. Varsinkin, jos olettekin olleet tekemättä abortin. Tai jos olette pitäneet lapsen vastustuksesta huolimatta. Miten selviän yksin vauvan ja särkyneen sydämen kanssa? Pitäisikö tehdä abortti? Selviäisin siitäkin, mutta olisiko se loppujen lopuksi oikein? Lapsia kuitenkin rakastaa aina, mutta miehistä ei koskaan tiedä....
Minulle on tehty abortti viime talvena ja se oli elämäni karmeimpia kokemuksia (henkisesti), vaikka teinkin sen pitkän harkinnan jälkeen enkä varsinaisesti ole koskaan katunut sitä. Nyt ajatuskin toisesta abortista tuntuu mahdottomalta.
Selitän tilanteen yksinkertaisesti. Tämä lapsi on ex-avomiehelleni (edellinenkin oli), joka ei missään tapauksessa halua sitä. KOko lapsiasia on lähentänyt meitä ja olemme palanneet yhteen, mitä niin hartaasti toivoin jo pidemmän aikaa. KOko miehen perhe painostaa minua aborttiin. Poikaystäväni sanoo, että jättää minut ja lapsen mikäli pidän sen.
Koko tilanne on ihan naurettava. Peruin jo yhden aborttiajan, mutta pitäisi saada uusi aika enkä oikeastaan ollenkaan halua. Olen niin uskomattoman onnellinen poikaystäväni kanssa ja on niin ihana palata yhteiseen kotiimme (no hänen kotiinsa tällä hetkellä).
Tiedän, että tuollainen mies ei ole minkään arvoinen. Minun ei pitäisi tehdä aborttia hänen takiaan, vain koska olen niin hemmetin rakastunut häneen. Pelottaa sanoa uudelleen, että en ole tekemässä aborttia. Viimeksi kun peruin sen, aiheutin lähes kolmannen maailmansodan. Ainakin siltä se tuntui. Nyt varmaankin tylysti vain sulkisin puhelimeni ettei tarvisi kuunnelle yhden suvun soittoja minulle.
On kamalan vaikeaa luopua tästä miehestä. Muuten hän on niin mahtava tyyppi ja olen aina ollut niin onnellinen hänen kanssaan. Ajatus vauvan kanssa yksin jäämisestä on pelottava. Olen 22 vuotias kun lapsi syntyy. Pitäsi juuri aloittaa opiskelut ja rahaonglemat ovat jo nyt aivan kamalia. Omista vanhemmistani ei ole avuksi (vaikka varmasti muuten ovatkin tukena), molemipien sairauksien vuoksi. Siskoni on varmasti suureksi hyödyksi ja samoin eräs ystäväni, mutta siihen se jää.
Kaikki kaverit ovat muuttaneet pois ja paras ystävänikin muutti juuri toiseen päähän Suomea. Tuntuu, että jäisin avain yksin lapsen kanssa.
Kertokaa kokemuksianne. Varsinkin, jos olettekin olleet tekemättä abortin. Tai jos olette pitäneet lapsen vastustuksesta huolimatta. Miten selviän yksin vauvan ja särkyneen sydämen kanssa? Pitäisikö tehdä abortti? Selviäisin siitäkin, mutta olisiko se loppujen lopuksi oikein? Lapsia kuitenkin rakastaa aina, mutta miehistä ei koskaan tiedä....
Vastaukset 27
Vanhimmat
Niin älä ihmeessä abortoi sitä!!!
Älä miehesi, äläkä hänen sukunsa vuoksi. Miehesi ei voi olla niin mahtava tyyppi jos vaatii sinua tekemään abortin suhteenne kustannuksella.
Jos suhteenne ei kestä lapsen syntymistä, miten se kestää aborttiakaan?
Minä olin tavallaan samassa tilanteessa muutama kuukausi sitten.
Kerroin miehelleni että olen raskaana ja aion pitää lapsen, siitäkin huolimatta vaikka hän ei haluaisi.
Jos olisin tehnyt abortin sen vuoksi ettei mies lasta halunnut, en olisi voinut antaa itselleni anteeksi sitä ja olisin jäänyt kantamaan kaunaa miehelleni.
Minäkin olen joskus päätynyt aborttiin, koska oli pakko ja sen jälkeen päätin etten sitä toiste tee. Edelliselläkin kerralla tahdoin niin kovasti lapsen, mutta oma sairauteni esti sen.
Jos kuitenkin abortin teet, niin toivon että päätökseesi vaikuttavat muut syyt kuin miehesi ja tämän sukulaiset...
Tämä on sinun elämäsi. Sinä päätät siitä, eivät muut henkilöt.
enkä onneksi tappanut ainutta lastani typerän exän mieliksi. Kun ilmoitin suorin sanoin että siitä nyt vaan tulee jonkun biologinen isä, mutta ei oo pakko olla tekemisissä jollei halua, niin aborttipainostus loppui siihen. Muutettiin yhteen vaikka oli aiemmin uhannut jättää. Vaikka myöhemmin tulikin ero, olisin aina katunut aborttia! Lapseni on elämäni suurin saavutus, ja kannattaa muistaa myös se ettet koskaan tiedä tuleeko enää toista tilaisuutta saadakaan lasta..
Elämä yksinhuoltajana ei välttämättä ole kovinkaan mukavaa. Miehesi ei missään tapauksessa lasta halua, ja minusta olisi reilua, että kuuntelisit hänen selityksensä asiasta. Miksi hän ei halua, haluaako hän olla minkäänlaisissa tekemisissä mahdollisesti tulevan lapsen kanssa? Älä pakota häntä osallistumaan millään tavalla lapsen elämään, jos hän ei halua. Kaikki eivät tahdo lapsia, ja suhteen molemmilla osapuolilla on oikeus päättää lisääntymisestään.
Mies todennäköisesti rakastaa sinua, mutta hän ei halua lapsia. Mieti nyt tarkkaan. Sinäkin rakastat miestäsi, ja menetät hänet, jos pidät lapsen. Jos raha-asiat ovat huonosti, lapsen pitäminen ei ole ehkä kovin fiksua. Elämästäsi on todennäköisesti tulossa hyvin vaikeaa, ja et välttämättä saa pidettyä lapsestasi niin hyvää huolta, kuin hän ansaitsisi.
yritä estää.
harhojesi luomat sivupersoonatkin..? XDD
sulla oli?
abortin vastustajathan täällä ovat viimeaikoina olleet huolissaan miesten vähäisestä vaikutusvallasta abortin suhteen... Äkkiäpä se vaade sukupuolten välisestä tasa-arvosta loppuikin, kun mies ei olekaan abortin vastustajien kanssa samaa mieltä ;D
sen puolella joka puolustaa lapsen elämää.
me olemme sen puolella, joka puolustaa naisen omaa valintaa, eikä salli naisten pakottamista mihinkään suuntaan - ei aborttiin eikä raskauden jatkamiseen.
Joten miksi sitten tekopyhästi vaaditte miehillekin päätösvaltaa ja hurskastelette kuinka sukupuolen välistä tasa-arvoa rikotaan törkeällä tavalla ja kouhkaatte kuinka nykyinen käytäntö sortaa lapsen isää? Tuohan on täysin tekopyhää lätinää, kun ei teitä oikeasti kiinnosta lisätä miesten oikeuksia tai muuttaa aborttikäytäntöä vähemmän lapsen isää sortavaksi. Te haluatte vain kieltää oikeuden aborttiin, ette te mistään tasa-arvojutuista ole kiinnostuneet.
Tuntuu jokseenkin tekopyhältä lässyttää jostain 2000-luvun eriarvoistamisista ja isien suojaamisesta raakojen naisten päätösvaltaa vastaan, kun ei teitä kiinnosta lisätä miesten päätösvaltaa. Se mitä te haluatte on viedä sen päätösvallan pois kummaltakin vanhemmalta.
päätelmän taas onnistuitkaan tekemään? Sanoinko jossain kannattavani abortteja ja haluavani kerjätä niille hyväksyntää?
ettei toisen tappaminen ole koskaan mikään 'oma valinta'!!
Saa, ja on suorastaan jokaisen kunnollisen kansalaisen velvollisuus pakottaa olemaan tappamatta muita!
kansalaisia se velvollisuus kiinnostavan.
Ja kyllä, abortti on kuin onkin oma valinta :)
pysty samanlaisiin suorituksiin kuin alkuperäinen haukkuja. Tarvitset vielä lisää harjoittelua :)
sitten vaan niin :)
Joo eli siis murhaaminen on murhaajan oma valinta eikä kenenkään muun vaikka koskee mitä suuremmassa määrin sitä uhriakin..
kuvittelen, niin kerrot varmasti miten nämä maamme "kunnolliset kansalaiset toteuttaa velvollisuutensa pakottaa olemaan tappamatta muita!" ?
joka kirjoittaa paremmin kuin sinä. Kyöpelivuorijuttuja jne. Ei kannata yrittää samaa, menee aika noloksi...
yrittää :) vaikka eipä niitä murhia lakikaan estä..
sun mielipitees ja kirjotan miten ja mitä vaan lystään :)
yrittävät ja miten?
täällä (eihän estämisyrityksen tarvi aina fyysistä olla?), ja veikkaampa että aika monilla jotkut asiasta tietävät läheisetkin sitä yrittää :)
harmittaa että muutkin omaksuu oivallisen osuvia ja kiusallisen kuvaavia termejä (liian) hyviltä kirjottajilta ;D
itselläni oli tilanne, että tulin raskaaksi miehelle (ehkäisy ei aina toimi vaikka kuinka oikein käyttäisi), jonka kanssa suhde meni poikki. Miehessä oli paljon hyviä puolia ja itse olisin halunnut yrittää uudestaan (vaikka vauvaa ei olisi ollut tulossakaan). Rakastin miestä valtavasti ja välitän toki vieläkin ihmisenä, mutta olen päässyt erostamme yli ja seurustelen onnellisesti.
Mies näki ainoana vaihtoehtona abortin eikä halunnut kertoa tulevasta vauvasta edes omille vanhemmilleen. Olin ensin aivan romuna ja ekassa neuvolassakin (n. rv 8) sanoin että haluan abortin. Kuitenkin jo ennen ekaa ultraa (tasan rv 12) tiesin että pidän tämän lapsen.
Mies oli raivona, ihmetteli että miten voin pitää lapsen jota molemmat ei halua ja joka ei kuulemma ole rakkaudesta (hänen puoleltaan) saanut alkuaan. Mutta miehen reaktio vauvaa kohtaan muutti minun tuntemuksiani pikkuiseen; halusin suojella sitä kaikelta pahalta, eri toten siltä pahimmalta, abortilta, joka veisi omalta lapseltani mahdollisuuden elämään. Nousin ns. miestä vastaan ja nykyään ei voi sietää minua silmissään - voin kertoa ettei ollut alkuun helppoa kun vielä rakasti ja toinen sanoo että meidän pienokaisemme pitäisi tappaa ja ettei se ole minkään arvoinen koskaan.
Mutta kuten aloittaja sanoi, lapsia rakastaa aina, mutta miehistä ei koskaan tiedä. Niinpä. Lapsi on jotain pysyvää, jos hoitaa suhteet siihen oikein, on se läsnä koko loppuelämäsi. Mies ei välttämättä ole. Miehen takia ei minun mielestä kannata aborttia tehdä. Varsinkaan, jos itse haluaa lapsen pitää.
Tekstistäsi, aloittaja, huomaan monia asioita, joiden avulla minun on helppo arvostaa sinua ja ymmärrän täysin pohdintasi. Nämä eivät ole helppoja asioita ja sydän on toisinaan... oikutteleva ja omapäinen, ei mene aina muiden ajatusten kanssa samaa polkua.
22 on kuitenkin sellainen ikä, että siinä on jo enemmän aikuinen kuin teini ja sinulla tuntuu olevan realismi hallussa, uskon että pärjäät ja osaat ottaa varmasti monia sellaisia asioita huomioon, joita joku muu ei osaa. Kannustan sinua pitämään lapsesi, uskon että tulee vielä paljon hetkiä jolloin me molemmat kiitämme itseämme elämämme parhaasta päätöksestä.
Ja, opiskelu on mahdollista lapsenkin kanssa, vaikka sitten vähän pidemmällä kaavalla ja mahd. paljon etäopintoja jne. Tuet on onneksi Suomessa sikäli hyvät että niiden avulla on mahdollista elää myös pienen lapsen kanssa opiskeluajan (ystäväni tekee niin) kunnes valmistuu ja pääsee työelämään.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää, jaksamista ja voimia ja mikäli aiot pienen pitää niin onnea odotusajallesi! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat syliisi terveen pienokaisen.
avo-mies sinulla on? Jos on sama tyyppi, minkä tunnen, niin hän on 48v.:)
Mutta sinulle haluaisin sanoa, että tee ihmeessä tämä lapsi, voihan olla niinkin jos teet abortin niin kolmatta kertaa tuskin lasta saat vaikka kuinka yrittäisit..sit toinen juttu, mies joutuu maksamaan lapsestanne seuraavat 18v...se jo yksi syy miksi mies ei halua tätä lasta..(jos sama mies)..särkyneestä sydämestä selviää mutta selviääkö lapsen tappamisesta?
Ehei, ei ihan noin vanha sentää ole, ei taida olla sama mies. Eikä elatusapu ole miehen syynä aborttiin vaan hän puhuu, että lapsen voi hankkia sitten kun on oikea hetki. Sitten kun raha-asiat ovat paremmin, sitten kun suhteemme on vakaammalla pohjalla, sitten kun hän kokee olevansa valmis isäksi. Mies myöntää haluavansa lapsia, mutta ei nyt. Tiedän, että hän on niin iään lapsirakas ihminen ja tosi hyvä sukulaislapsiensakin kanssa. Ymmärrän toisaalta hänen kantansa, kun tunnen hänen elämäntilannettaan (yrittäjä, jne).
En ole vieläkään saanut päätöstä aikaiseksi. Toisaalta poikaystäväni on oikeassa, että lapsia voi tehdä myöhemminkin kun on parempi hetki kaikille (myös lapselle). Aiemmin tekemämme abortti perustui juuri näihin seikkoihin ja koin ne oikeiksi. Elämäntilanteeni on ihan sama kuin silloinkin, joten miksi en voi tehdä aborttia uudelleen?
JOku mainitsi, että ehkä uutta lasta ei enää suodakaan. Se on mahdollista. Joskin pidän sitä epätodennäköisenä, koska olen jo kahdesti tullut vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Ainahan voi tulla jokin komplikaatio abortin jälkeen ja sitten ei ehkä saakaan enää lasta.
Ennen kaikkea kaikki tulevat lapset ovat toisia lapsia. Ne eivät ole tämä lapsi. Ja silti tämä alkio sisälläni on vielä kehittyvä alkio, ei persoona, vain jotain jolla olisi potentiaalia olla Joku.
Tilanne alkaa käydä yhä tukalammaksi minulle. Aika vähenee ja olisi päätettävä. Kiitos kaikille kommentoineille. Lisää saa sanoa. Kaipaan vain rohkaisua suuntaan tai toiseen.
helppo raskaaksi tuleminen mitään takaa että niin käy myöhemminkin. Pelkästään jo ikä vaikuttaa hedelmällisyyteen vaikkei muuten mitään komplikaatioita tms. selitystä löytyisikään. Eiköhän lapsettomuusklinikat ole pullollaan noita 'sitten kun sitä ja tätä' -ajattelijoita..
se ei tunnu oikealta ratkaisulta! Eikä se kirjoituksesi perusteella taida olla oikea.
Lapsen kanssa varmasti pärjäät kun vain niin päätät :)