Hei!
Viimeaikoin mielessäni on pyörinyt jonkin sortin fantasioita siitä, kuinka joskus kun olen tarpeeksi laiha ostan itselleni kokonaisen daimkakun, purkillisen ben&jerrysiä, paljon suklaata ja karkkia ja muuta makeaa ja hyvää ja syön kaiken samana päivänä yksin ja nauttien.
Ajatteletteko te joskus näin, että kun olette tarpeeksi laihoja saatte 'palkita' itsenne kunnolla ja syödä kaiken mikä on jäänyt välistä?
Viimeaikoin mielessäni on pyörinyt jonkin sortin fantasioita siitä, kuinka joskus kun olen tarpeeksi laiha ostan itselleni kokonaisen daimkakun, purkillisen ben&jerrysiä, paljon suklaata ja karkkia ja muuta makeaa ja hyvää ja syön kaiken samana päivänä yksin ja nauttien.
Ajatteletteko te joskus näin, että kun olette tarpeeksi laihoja saatte 'palkita' itsenne kunnolla ja syödä kaiken mikä on jäänyt välistä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No joskus kieltämättä on tullut hetkellinen mielenhäiriö tyyliin: "no voinhan mä nyt ton syödä kun olin laihtunut yli tavoitteen, en mä tuosta liho. Voin mä tonki vielä, ja tuon ja tuon kans." Mopo riistäytyy käsistä, jos alkasin itteeni ruualla "palkitsemaan".
On vaikeaa määritellä mikä on 'normaalia', mutta vastaan nyt kuitenkin. Itse en ajattele noin, en halua ahmia niin paljoa herkkuja. Jotenkin kaikki herkut oksettavat.
Tai korkeintaan joskus tulee tollasia ajatuksia, mutta ne menevät nopeasti ohi.
Mä mietin kyllä välillä vähän samoin. Haaveilen siitä, että olisin niin laiha, että kehtaisin hyvällä omallatunnolla(?) syödä esim. kahvilassa jättiannoksen jäätelöä ja kaikki katselisivat kateellisina, että hyvähän tuon on kun on niin laiha.
Ongelma onkin se että, milloin on "tarpeeksi laiha" tekemään niin? Itse odotan mielenkiinnolla sitä hetkeä kun voin ilman omantunnontuskia syödä jotain ja etenkin jotain epäterveellistä. Jotenkin vaan tuntuu ettei sellaista hetkeä lopulta koskaan tuu...