Minä olen sotilas

Hajoo aamuihis paska!

Minä olen reserviläinen.
Valmis tappamaan ihmisen, jos oma eloonjäänti sitä vaatii. Minä olen tavallinen suomalainen kaveri joka vapaasta tahdostaan vailla propagandaa tai harhakuvitelmia haluaa puolustaa maataan. Ylimpiäni tottelen vain sen takia, että homma menee muuten sähläämiseksi. En sano itseäni sotilaaksi, mutta jos tarve on, niin aseeseen voin tarttua. Vaikka sitä vehjettä olen oppinutkin inhoamaan, on se kuitenkin verraton työkalu sodan töissä. Kun katson kasvojani peilistä, näen ehjän ihmisen: olen itse hyväksynyt omat velvollisuuteni. En intoile, vaan en myöskään pakene niitä. Jotta sorto, riistovalta ja vääryys eivät koskaan voisi kansaani voittaa, on minun oltava olemassa - toivottavasti pelkkä olemassaoloni riittää puolustukseksemme. Jos sota tulee, ja kaadun taistelukentällä, voin (toivottavasti) kuolla rauhallisin mielin: minulta ei ainakaan enempää voinut vaatia, ja sen minkä annoin, valitsin antaa. Valitsin, koska tiesin verisen työn olevan välttämätöntä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden säilyttämiseksi. Jos ei olisi ollut näin, en olisi siihen ryhtynytkään. Sellainen reserviläinen minä olen.

Okei, ensinnäkin a) jos on varusmies ja hajoaa sotaleikkeihin, niin muistakaa: reserviläiset sinne sotaan lähtee eikä varusmiehet.
b)jos ei sotaväkeen mene,(niin kuin et sinä ilmeisesti mennyt) niin mikäs siinä - mutta älä pilkkaa/syyllistä niitä jotka katsoivat sen velvollisuudekseen. Olen varma että jos tänne joku vihollinen yrittäisi hyökätä, et sinä olisi ketään syyllistämässä siitä että haluavat maatamme puolustaa. Suomen puolustusvoimilla nyt ei vaan ole perinteitä a)alkuperäiskansojen riistossa b)sotilasvallankaappausten teossa c)heikompien valtioiden alistamisessa. (nämähän sinulla päässäsi pyörivät kun mietit armeijoita ja niiden saatanallisuutta, eikös vaan?)