Kärsin helvetillisestä sairaudesta nimeltä OCD. Se aiheuttaa massiivisia pelkotiloja vähintään muutaman kerran kuussa, muulloinkin lieviä, taustalla olevia mutta esim. päätöksenteko kärsii niistä.
Miltä kuulostaa saada päähän yhtäkkiä ajatus, että "mitä jos olen tappanut jonkun unissani?" ja vielä uskot siihen täysillä ja menet paniikkiin? Tragikoomista, mutta totta. Ei auta järkeilyt vaikka tuo vitun sairaus väittää vaikka mitä naurettavaa. Sitten pari viikkoa tai jopa kuukausia menee tuon pakkoajatuksen kourissa, että onkohan oikeasti tehnyt jotain tuollaista vaikka ei ole mitään todisteita ja mietit, jos jäät kiinni ja joudut vankilaan loppuiäksesi, mutta valitettavasti tälle sairaudelle riittää pieninkin epävarmuus jostain asiasta. Voit vain kuvitella mitä on puhdas kauhu jolloin ympärillä pyörii ainoastaan nuo ajatukset eikä millään muulla ole väliä.
Jos jollain asialla on 0.000000001% mahdollisuutta tapahtua, se myös tapahtuu tämän sairauden mielestä. Ulkoisesti ocd:ta ei voi huomata muuten, paitsi sillä että näyttäisi olevan peloissaan/paniikissa, kuinkas muutenkaan. Joten OCD-ihmiset eivät ole mitään vaarallisia.
Lääkkeet ovat yhtä turhia (=hyödyllisiä) kuin kaverit. Sairauttahan ei voi parantaa joten vain oireita voi lievittää. Kavereista tai muusta seurasta on aivan sama vaikutus kuin lääkkeistä. Jos vähänkin masentuu yksin kotona niin voi olla varma, että sairaat oireet tunkevat aivoihin saman tien. Jos on seuraa, niin pystyy elämään ihan normaalisti ilman oksettavia pakkoajatuksia. Älkää sanoko että "syö lääkkeitä", ennemmin valitsen kaverit kuin yksin kotona lääkkeiden kanssa. Lääkkeet voivat jossain tapauksissa vain pahentaa oireita yms.
Olisi vain kiva saada niitä kavereita jostain, mutta ei epäsosiaaliset suomalaiset vaan kiinnostu ihan muuten mukavasta tyypistä.
Oikea lottovoitto syntyä tänne kuralaan varsinkin on joku sairaus.
Miltä kuulostaa saada päähän yhtäkkiä ajatus, että "mitä jos olen tappanut jonkun unissani?" ja vielä uskot siihen täysillä ja menet paniikkiin? Tragikoomista, mutta totta. Ei auta järkeilyt vaikka tuo vitun sairaus väittää vaikka mitä naurettavaa. Sitten pari viikkoa tai jopa kuukausia menee tuon pakkoajatuksen kourissa, että onkohan oikeasti tehnyt jotain tuollaista vaikka ei ole mitään todisteita ja mietit, jos jäät kiinni ja joudut vankilaan loppuiäksesi, mutta valitettavasti tälle sairaudelle riittää pieninkin epävarmuus jostain asiasta. Voit vain kuvitella mitä on puhdas kauhu jolloin ympärillä pyörii ainoastaan nuo ajatukset eikä millään muulla ole väliä.
Jos jollain asialla on 0.000000001% mahdollisuutta tapahtua, se myös tapahtuu tämän sairauden mielestä. Ulkoisesti ocd:ta ei voi huomata muuten, paitsi sillä että näyttäisi olevan peloissaan/paniikissa, kuinkas muutenkaan. Joten OCD-ihmiset eivät ole mitään vaarallisia.
Lääkkeet ovat yhtä turhia (=hyödyllisiä) kuin kaverit. Sairauttahan ei voi parantaa joten vain oireita voi lievittää. Kavereista tai muusta seurasta on aivan sama vaikutus kuin lääkkeistä. Jos vähänkin masentuu yksin kotona niin voi olla varma, että sairaat oireet tunkevat aivoihin saman tien. Jos on seuraa, niin pystyy elämään ihan normaalisti ilman oksettavia pakkoajatuksia. Älkää sanoko että "syö lääkkeitä", ennemmin valitsen kaverit kuin yksin kotona lääkkeiden kanssa. Lääkkeet voivat jossain tapauksissa vain pahentaa oireita yms.
Olisi vain kiva saada niitä kavereita jostain, mutta ei epäsosiaaliset suomalaiset vaan kiinnostu ihan muuten mukavasta tyypistä.
Oikea lottovoitto syntyä tänne kuralaan varsinkin on joku sairaus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.