Tere ållå!
Olenpa tässä ihan vaan huviksesi miettinyt, että mistä masentuneet sais kunnollista vertaistukea ja kunnollisia ystäviä (jos niitä nyt ikinä voi saada, ja kai niitä jossain jotain vertaistukiryhmiä on)?
Siis myös sellaista jossa olis jotain ohjattua toimintaa?
Tain onhan kai sellasiakin missä masentuneet voivat olla ihan keskenään. Mutta en oikein tiedä onko tämäkään hyvä, etteivät he vai ola yhdessä puuhamaan mitään joukkoitsemurhajuttua.
Saattas olla kiva jos esimerkiksi mielentetveysseura järjestäis jotain ohjattuja seuramatkoja (siis sellasia halpoja). Ite olis kiva koota joku pikkufestariporukka vaikka kesäfestareille. Mutta mistä mä yksin tähän hätään semmosen pykään?
Mistä niitä kunnollisia ystäviä yleensä löytää (ite en enää jaksa uskoa, että niitä on olemassakaan)? Ja sitten jos on joku porukka niin täytys siinä olla mukana myös ns. terveitä (jos nyt kukaan voi ikinä olla psyykkisesti terve, tälläiset tapaukset ovat todella harvassa). Mukana vois olla ns. terveitä tai sitten jotain ammattiihmisiä ohjaamassa ja pikkasen valvomassa.
Vaikka tää taitaa kyllä olla tosi hullu idea.
Mutta ei meitsi ainakaan mihinkään festareille tuu yksin lähdettyä. Ja vaikka lähtisikin niin kyllä se olis aika katkeraa kun muut bailais omien kavereidensa kanssa ympärillä. Ite ei osais nauttia tästä kaikesta sillä tavalla (ehkä). Yksin ja enskertalaisena vois olla aika orpoo. Ite saattasin olla myös vähän pihalla viimeaikaisista trendeistä (vaikka kyllä festariporukkaan kaikenlaista mahtuu, eikä sen sillä ole niin väliä), eikä sen enää muutenkaan sillä tavalla ole väliä. Sillä en ole koskaan ollut tarpeeksi trenditietoinen. Ja kaikkien kokemusteni jälkeen sillä ei ole enää paljoakaan väliä!
Olenpa tässä ihan vaan huviksesi miettinyt, että mistä masentuneet sais kunnollista vertaistukea ja kunnollisia ystäviä (jos niitä nyt ikinä voi saada, ja kai niitä jossain jotain vertaistukiryhmiä on)?
Siis myös sellaista jossa olis jotain ohjattua toimintaa?
Tain onhan kai sellasiakin missä masentuneet voivat olla ihan keskenään. Mutta en oikein tiedä onko tämäkään hyvä, etteivät he vai ola yhdessä puuhamaan mitään joukkoitsemurhajuttua.
Saattas olla kiva jos esimerkiksi mielentetveysseura järjestäis jotain ohjattuja seuramatkoja (siis sellasia halpoja). Ite olis kiva koota joku pikkufestariporukka vaikka kesäfestareille. Mutta mistä mä yksin tähän hätään semmosen pykään?
Mistä niitä kunnollisia ystäviä yleensä löytää (ite en enää jaksa uskoa, että niitä on olemassakaan)? Ja sitten jos on joku porukka niin täytys siinä olla mukana myös ns. terveitä (jos nyt kukaan voi ikinä olla psyykkisesti terve, tälläiset tapaukset ovat todella harvassa). Mukana vois olla ns. terveitä tai sitten jotain ammattiihmisiä ohjaamassa ja pikkasen valvomassa.
Vaikka tää taitaa kyllä olla tosi hullu idea.
Mutta ei meitsi ainakaan mihinkään festareille tuu yksin lähdettyä. Ja vaikka lähtisikin niin kyllä se olis aika katkeraa kun muut bailais omien kavereidensa kanssa ympärillä. Ite ei osais nauttia tästä kaikesta sillä tavalla (ehkä). Yksin ja enskertalaisena vois olla aika orpoo. Ite saattasin olla myös vähän pihalla viimeaikaisista trendeistä (vaikka kyllä festariporukkaan kaikenlaista mahtuu, eikä sen sillä ole niin väliä), eikä sen enää muutenkaan sillä tavalla ole väliä. Sillä en ole koskaan ollut tarpeeksi trenditietoinen. Ja kaikkien kokemusteni jälkeen sillä ei ole enää paljoakaan väliä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
MIXEI MUUTEN KUKAAN VASTAA TÄHÄN KYsYMYKSEEN??
KETÄÄN EI HUVITA LÄHTEE YHTÄÄN MMINHINKÄÄN??????