Nyt taitaa olla se vaihe, että ollaan nousemassa masennuksen pahimmasta suosta. Masennuksen syvin vaihe oli tietysti tuskaista, ahdistunutta mutta pää oli tyhjä ajatuksista. Nyt kun vähän heräilee, tulee ajatus mukaan. Ne ikäväkseni pyörivät vain ikävien asioiden ympärillä: elämä täynnä vääriä ratkaisuja, tulevaisuuden tilaisuudet on menetetty jne. Haluaisin tyhjentää pään näistä mietteistä mutta se kun ei teitenkään onnistu, pitäisikö toivoa aivovauriota.
Kaiken voisi tietenkin aloittaa alusta ja nollata aikaisempi elämä, mutta kun se ei onnistu koska ikää on jo tullut, perhe ja työelämä siinä pisteessä ettei paluuta oikein ole. Olo on kuin umpikujassa. Rakkaita mielikuvia: ajelen autolla pitkää suoraa tietä ja auto katoaa mäen taakse, seilaan rauhallisella merellä ja laiva katoaa horisontin taakse jne.
Haluttaisi mennä nukkumaan (pois näistä ajatuksista) mutta jotenkin herääminen pelottaa, jos on taas niitä ajatuksia.
niin edelleen....tuttua kaikille, piti vaan saada vähän purkaa mieltä.
Kaiken voisi tietenkin aloittaa alusta ja nollata aikaisempi elämä, mutta kun se ei onnistu koska ikää on jo tullut, perhe ja työelämä siinä pisteessä ettei paluuta oikein ole. Olo on kuin umpikujassa. Rakkaita mielikuvia: ajelen autolla pitkää suoraa tietä ja auto katoaa mäen taakse, seilaan rauhallisella merellä ja laiva katoaa horisontin taakse jne.
Haluttaisi mennä nukkumaan (pois näistä ajatuksista) mutta jotenkin herääminen pelottaa, jos on taas niitä ajatuksia.
niin edelleen....tuttua kaikille, piti vaan saada vähän purkaa mieltä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.