Tiivistelmä:
Monen ihmisen pelastusnäkemys vääristyy sen tähden, ettei hän ymmärrä oikein ihmisen syntisyyttä ja perisyntiä. Vain perisynnin ja ihmisen syntisyyden näkeminen avaa ihmisen ymmärryksen käsittämään evankeliumin.
Jeesus on asettanut Raamatussa pelastukselle kaksi edellytystä / ehtoa. Ne ovat kaste ja usko (Mk 16:16).
Kumpikaan näistä ei ole mikään ehdonvallan asia, josta voidaan puhua tai olla puhumatta, jos mielii neuvoa taivastien oikein.
Mainitut kaksi pelastuksen ehtoa, kaste ja usko, ovat sitä paitsi kaikille samat, sekä lapsille että aikuisille.
Jos näin ei olisi, se olisi Raamatussa meille ilmoitettu.
Ne, jotka kieltävät lapsikasteen, lukevat Jeesuksen lähetyskäskyä ikään kuin kasteen kohdalla olisi alaviite, jossa sanottaisiin, että tämä Jeesuksen sana ei koske lapsia.
Vastaavasti ne, jotka kieltävät pienen lapsen uskon, lukevat ikään kuin uskon kohdalla olisi alaviite, jossa sanottaisiin, että tämä sana koskee vain aikuisia.
Virheellisen pelastus- eli kaste- ja uskokäsityksen neljä lähtökohtaa siellä täällä kirkossamme ja sen hengellisissä liikkeissä ovat:
1. Pinnallinen syntikäsitys, joka estää evankeliumin ymmärtämisen.
1. Uudestisyntymisen teologian rakentaminen Apt:n kahden poikkeuksen varaan eli väärä raamatuntulkinta.
1. Pienen lapsen uskon kieltäminen eli rationalismi ja liberaaliteologia.
1. Elävän Pyhän Hengen synnyttämän uskon korvaaminen ihmisen luontaisella uskonnollisuudella eli muotojumalisuudella.
Evankelioiminen ei ole mahdollista puhumatta mitään kasteesta ja uskosta.
Kasteen ja uskon ymmärtämisellä on myös erittäin syvät sielunhoidolliset seuraukset.
Jumala on luvannut "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu" (Mk 16:16). - Jumalaan voi luottaa. Hän pitää lupauksensa. Ylistetty olkoon Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki!
Monen ihmisen pelastusnäkemys vääristyy sen tähden, ettei hän ymmärrä oikein ihmisen syntisyyttä ja perisyntiä. Vain perisynnin ja ihmisen syntisyyden näkeminen avaa ihmisen ymmärryksen käsittämään evankeliumin.
Jeesus on asettanut Raamatussa pelastukselle kaksi edellytystä / ehtoa. Ne ovat kaste ja usko (Mk 16:16).
Kumpikaan näistä ei ole mikään ehdonvallan asia, josta voidaan puhua tai olla puhumatta, jos mielii neuvoa taivastien oikein.
Mainitut kaksi pelastuksen ehtoa, kaste ja usko, ovat sitä paitsi kaikille samat, sekä lapsille että aikuisille.
Jos näin ei olisi, se olisi Raamatussa meille ilmoitettu.
Ne, jotka kieltävät lapsikasteen, lukevat Jeesuksen lähetyskäskyä ikään kuin kasteen kohdalla olisi alaviite, jossa sanottaisiin, että tämä Jeesuksen sana ei koske lapsia.
Vastaavasti ne, jotka kieltävät pienen lapsen uskon, lukevat ikään kuin uskon kohdalla olisi alaviite, jossa sanottaisiin, että tämä sana koskee vain aikuisia.
Virheellisen pelastus- eli kaste- ja uskokäsityksen neljä lähtökohtaa siellä täällä kirkossamme ja sen hengellisissä liikkeissä ovat:
1. Pinnallinen syntikäsitys, joka estää evankeliumin ymmärtämisen.
1. Uudestisyntymisen teologian rakentaminen Apt:n kahden poikkeuksen varaan eli väärä raamatuntulkinta.
1. Pienen lapsen uskon kieltäminen eli rationalismi ja liberaaliteologia.
1. Elävän Pyhän Hengen synnyttämän uskon korvaaminen ihmisen luontaisella uskonnollisuudella eli muotojumalisuudella.
Evankelioiminen ei ole mahdollista puhumatta mitään kasteesta ja uskosta.
Kasteen ja uskon ymmärtämisellä on myös erittäin syvät sielunhoidolliset seuraukset.
Jumala on luvannut "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu" (Mk 16:16). - Jumalaan voi luottaa. Hän pitää lupauksensa. Ylistetty olkoon Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysymys on sellaisesta käsityksestä jonka mukaan ihminen tulisi syntiseksi vasta sen jälkeen, kun hän on tietoisesti taikka tiedostamatta tehnyt teon taikka tekoja, jotka ovat Jumalan sanan mukaan syntiä.
PERISYNTI
Tässä meidän täytyy tunnustaa, että, niinkuin pyhä Paavali Roomalaiskirjeen 5. luvussa sanoo, synti on tullut yhden ainoan ihmisen, Aadamin kautta, ja kaikki ihmiset tämän tottelemattomuuden kautta ovat joutuneet syntisiksi, kuoleman ja perkeleen alaisiksi. Tätä sanotaan perisynniksi eli pääsynniksi.
Tämän synnin hedelminä ovat sitten ne pahat teot, jotka Kymmenessä käskyssä ovat kielletyt, esimerkiksi epäusko, väärä usko, epäjumalisuus, jumalanpelon puuttuminen, ylimielisyys, epätoivo, sokeus, kaiken kaikkiaan se, ettei tunneta Jumalaa eikä hänestä välitetä; edelleen valhetteleminen, Jumalan nimen turhaan lausuminen, rukouksen ja avuksihuutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, murha, epäsiveellisyys, varkaus, petos jne.
Perisynti on niin äärettömän syvä ja vaikea luonnossamme oleva turmelus, ettei mikään järki pysty sitä tuntemaan; se täytyy uskoa Raamatun ilmoituksen perusteella: Ps. 50; Room. 5; 2. Moos. 33; 1. Moos. 3. WA 50, 221.
Sillä kukaan ei ole ollut niin pyhä, että hän ei olisi tuntenut itsessään pahoja haluja, erittäinkin milloin on ollut olemassa jokin niihin kiihottava syy. Sillä perisynti on meissä synnynnäinen, ja sitä tosin voi lannistaa, mutta se ei kokonaan häviä ennen kuin ruumiillisessa kuolemassa, joka siitä syystä onkin hyödyllinen ja toivottava. — Jumala meitä auttakoon, Amen. WA 6, 276.
Sanat uskoo ja Kasteaan ovat kumpikin ,aoristissa aika muodossa , ja sana
pelastuu futurissa , Tarkempi käännos on : JOKA EI OLE TULLUT USKOON JA
SAANUT KASTEEN ON PELASTUVA , MUTTA JOKA EI OLE TULLUT USKOON , SE
TULLAAN TUOMITSEMAAN KADOTUKSEEN , Jeesus ei tässä säädä uskoon tulemisen ja kasteen aikajärjestystä , sillä Joh. 3:5 .järjestys on päinvastainen
" Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä (saa kastetta ja tule Pyhän Hengen vaikuttamaan uskoon ) ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan "
Rakaisevaa ei ole näiden kahden aikajärjestys, vaan se, että henkilö on kastettu
ja tullut uskoon ; tullut uskoon ja kastettu .
on alkuperaiset osat olleet kateissa , Mark. 16:9. -20 . kateissa 325-359.
vaiheilla jäljennetyistä käsikirjoituksista , mutta siitä kristtittyin kirjailijain
teoksista lainaiauksia n. vv. 150-190. (justinus Marttyyri , Tatianoksen
Diatessaron , Irenaeus.) eli ajalta n. 140-180 vuotta ennen mainittuja käsikirjoitusten laatimista . Tämä osoittaa sen kuuluneen Markuksen
evankeliumiin ainakin 2. vuosisadan alkupuolelta asti .
Ei siis Markuksen evankeliumista.
oli kuitenkin rakennettu Mark 16. varaan, joten sen kohdan analysointi ei liene väärin.
Synnin palkka on kuolema ja synnin seuraus iankaikkinen ero jumalasta.
Minusta siinä on riittävä ymmärrys synnistä. Ei liene pinnallista olla ikuisesti erossa Jumalasta.
Jeesus on vastaus syntiongelmaan:
2.kor 5:14. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä,
15. Että me sen niin pidämme, että jos yksi on kuollut kaikkein edestä, niin he kaikki ovat kuolleet, ja hän on sentähden kaikkein edestä kuollut, että ne, jotka elävät, ei nyt enään eläisi itsellensä, vaan hänelle, joka heidän edestänsä kuollut ja noussut on ylös.
Hänelle eläminen on ilmeisesti eri tutkinnon aihe. emme kuitenkaan saa enää harjoittaa itsekästä elämistä, jos uskomme perusta on ylösnoussut Vapahtaja.