Huomaan, että ihastun aina reilu 10 vuotta vanhempiin miehiin. Ja täälläkin on keskusteluja siitä, kuinka muut sanovat, että tämmösissä tilanteissa tyttösellä on mennyt jotain mönkään oman isäsuhteensa kanssa. No, isäni kuoli kun olin pieni lapsi ja elämässäni on ollut jonkin sortin isähahmo. Eli jotain mätää löytyy omasta isäsuhteestani.
Voisiko joku sitten kertoa, että kun ongelma niin hienosti tiedostetaan, niin miten sen saisi ratkaistua? Jos kerta nämä tunteet vanhempaan mieheen ovat väärin. Olenko jotenkin sairas ja tarvitsisin jonkun terapeutin auttamaan? Kertokaa ihmeessä.
Voisiko joku sitten kertoa, että kun ongelma niin hienosti tiedostetaan, niin miten sen saisi ratkaistua? Jos kerta nämä tunteet vanhempaan mieheen ovat väärin. Olenko jotenkin sairas ja tarvitsisin jonkun terapeutin auttamaan? Kertokaa ihmeessä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun mielestä kirjoituksesi osoittaa orastavaa itsetuntemusta, mikä on ihmiselle paras lahja elämältä. Lienee niin, että melkein aina seurustelusuhteessa miehet edustavat naiselle jonkinasteisesti 'isää', koska isältä otetaan malli siihen, millainen 'mies' on. Sama toimii toisinpäin (mies/äitisuhde), kyse on alitajuisista malleista. Ja kukaan toinen ei voi sanoa, että sinun miehen mallisi on jotenkin väärä, se tulee vain itse tiedostaa.
Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että ihastuu itseään vanhempiin miehiin. Ne voivat jäädä ihastuksiksi, ja jos suhteeseen asti etenevät, niin silloin siinä on yksi kokemus lisää ja elämänkokemus karttuu.
Mielestäni et ole sairas, mutta ehkä kannat mielessäsi isänkaipuuta. Se saattaa häiritä ihmissuhteita. Kannattaa tiedostaa, että toinen osapuoli ei tietenkään ole isäsi, ja häneen ei kannata ladata sellaisia odotuksia, kuin mitä isälleen asettaisi. Muuten asetelmasta tulee isä-tytär -tyyppinen.
Saatat ehkä sitoutua sellaiseen suhteeseen, joka ei pidemmällä aikavälillä olekaan tyydyttävä. Mutta ei kukaan (ulkopuolinen varsinkaan) voi sitä ennakolta tietää, se pitää itse kokea ja tehdä kokemuksesta omat johtopäätökset.
Jos asia häiritsee paljonkin, niin miksei siitä voisi käydä juttelemassa jollekin terapeutille? Se, että isäsi on kuollut ollessasi pieni, ei ole "mätä" asia ihmissuhteissasi. Sehän on elämäsi haava, jonka voi hoitaa kuntoon. Sinulla on varmaan siihen hyvät edellytykset.
miehen pitääkin olla 10-15 vuotta vanhempi ja kokenut. Olen itse 37 vuotias kerran naimisissa ja eronnut, pari tenavaa exän hoivissa. Nyt väitän olevani vasta tasapainoinen ja kohtuu varma siitä mitä haen. Miehen kehitys on joka tapauksessa erilainen, kuin naisten, joten pidän kakaroina niitä sanotaan 28 vuotiaita naisia, jotka hakee 25-30 vuotiasta miestä ja pitävät minua vanhana heille. Naurettavaa touhua ja kertoo vain siitä, että elävät unelmissaan ja ovat epäkypsiä. 28 vuotias nainen on vanha, mutta 37 vuotias mies on mies parhaassa iässä. TÄmän allekirjoittaa varmasti iso miehistä ja kypsät naiset myös tietää tämän....
37v miehet just niin ihanii............mullakin sen ikäinen mies ystävä(tai oikeestaan 2),muttta ei kerrota kellekkään..
Asia ei minua itseä häiritse lainkaan. Ja isän kuolema on tietenkin surullinen asia edelleen, mutta ei vaikea. Siitä ei ole jäänyt mitään solmuja, joita tarvisi käydä missään terapeutilla aukaisemassa.
Mutta tuota olen juuri miettinyt, että jos sanon jollekin ihastuksestani vanhempaan mieheen, niin aina kaikki ottavat puheeksi isäsuhteeni. Ja tottakai olen miettinyt sitä itsekin ja ymmärrän, etten voi mitään "isää" miehestä hakea.
Kaikki vain pitävät sitä jotenkin suurena ongelmana ja en voisi olla vanhemman miehen kanssa, koska isäni on kuollut. Tulee semmoinen tunne, että pitäisikö minun muuttaa itsessäni jotakin tai mennä johonkin hoitoon, jotta nämä tunteet vanhempiin miehiin kuolisivat.
Täällä on kirjoitettu paksujen kirjojen verran ikäerosta suhteessa. Olennainen havainto on se, ettei niillä, joilla on kokemusta, ole mitään ikäeroa vastaan. Suvaitsemattomat taas luulevat tietävänsä kun todellisuudessa vain luulevat. Kuinka monella on omaa kokemusta? Minulla on.
10 vuoden ikäero ei ole vielä mitään. Se voi olla tunnistettavissa, jos sinä olet 16 ja kaverisi 26. Elämä ei ole kuitenkaan vain tässä ja nyt. Kun sinä olet 30 ja hän 40 ja ikäero on olematon. Ja mitä vanhemmaksi tulette, sitä vähemmän suhteellista ikäeroa on. Tietysti tulee se päivä, kun vanhuudenvaivat ja noutaja tulee ja mitä enemmän ikäeroa on, sen todennäköisemmin se kohtaa sen vanhemman ja toinen jää yksin (aikuisten lasten ja lastenlasten kanssa). Mutta mitenkäs tämä lopulta eroaa samanikäisten suhteesta?
Väittämä siitä, että nuori nainen hakee isähahmoa on pelkkää ja puhdasta paskaa. Nainen hakee miehestä aina turvaa ja kumppanuutta iästä ja ikäerosta riippumatta. Jos vertaat 25 vuotiasta naista ja miestä, niin se mies on ihan ihan julmetun lapsellinen verrattuna naiseen. Mies on yhä innostunut lätkästä, prätkistä, juomisesta, hillumisesta, kun nainen haluaisi jo lapsia, kodin ja perheen. Mies aikuistuu vasta yleensä sen ensimmäisen lapsen myötä ja joskus vasta myöhemmin. Naisen kannalta yli 30-vuotias mies on paljon enemmän mies kuin 20-25 vuotias.
Puhu ikäerosta parisuhteesta vasta sitten, kun sitä on yli 20-25 vuotta. Siihen asti, unohda ongelma. Muut voivat katsoa vähän pitkään, jos olet 20 ja hän 30, mutta se menee ohi.
Huomaa, että suurin osa avioeroista tapahtuu 30-40 iässä. Yleensä syy on miehen uskottomuus. Mies vaihtaa nuorempaan. Se voi olla julmaa, mutta se on luonnollista elämänkulkua. Vähän vanhempi mies eikä tätä ongelmaa synny. Miehelle se suurin ongelma on se, että kun nainen on pari lasta synnyttänyt, on siitä seksikkästä rakastajattaresta tullut tylsä, nalkuttava ja pihtaava äiti. Arvaa tutneeko mies tulleensa silloin huijatuksi?
Katso elämää eteenpäin, elä nyt ja huomenna ja rakasta jos rakastat. Älä anna muiden päättää puolestasi sinulle tärkeitä asioita.
yhdessä 28v.