Menin armeijan lähinnä olosuhteidenpakosta, silloin asuessani kotona 2000-luvun alussa. 19vuotiaana, ei oikein muuta vaihtoehtoa ollut. Armeijan menoon vaikutti kavereiden, sekä ympäristön painostus.
Yhteiskunta ei tarjonnut muuta vaihtoehtoa, kuin intin, ylipitkän siviilipalveluksen, tai vankeustuomion.
Niin sanottuja "hullunpapereita" en viitsinyt hankkia, koska kohdallani ei koskaan ole epäilty psyykkistä sairautta, ei silloin, eikä nyt.
Tykkimiehenä olellessa 9kk palveluksessa, tuntui kuuluvansa alimpaan "armeijan" yhteiskuntaluokkaan. Silloisen komppanian päällikön mielestä "teidän varusmiesten" itsetunto on selkeästi kasvanut täällä ollessanne. Omani tosin ei.
Hierarkia oli armeijassa selvä. Varusmiesjohtajat ja kapiaiset, toinen toistaan pahempia.
Armeijan käyminen ei ole auttanut/vaikuttanut miehekkyyteeni, ammatin hankkimiseen, työpaikan saantiin, palkkaan, perheen perustamiseen.
Siis jos olisin jättänyt intin käymättä olisin yhtähyvässä jamssa kuin nyt! En ole rikollinen, en käytä huumeita, käyn töissä ja maksan veroni.
Armeijan käyminen ei lisännyt itsetuntoani! Tunsin itseni käskytettäväksi orjatyövoimaksi, jolla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa omiin oloihinsa. Sanoa mielipidettään, olla esimiehen kanssa erimieltä, tai poistua paikalta koska huvittaa.
Oli pakko totella. Ei ollut asianomaista, jolle päätöksisä valittaa, kuten pääluottamusmies työpaikoilla.
Nyt jo pitkään työelämässä ollessani olen oppinut sen, että jos työpaikka, tai työ ei maistu. Voi poistua työpaikalta ja irtisanoa itsensä. Toisin kuin armeijassa.
Jos armeijasta olisi lähtenyt "maitojunalla" kotiin, niin olisi pitänyt mennä sinne takaisin muutamanvuoden kuluttua uudestaan, hakeutua sivariin, tai joutua vankilaan.
En olisi hakenut vapautusta psyykkisiinsyihin vedoten, tai johonkin muuhun sairauteen, koska se olisi ollut periaatteitteni vastaista.
Mikäli kertausharjoituksiin käsky tulee, jätän asiaan kohteliaasti vastaamatta, ja loistan paikalta poissaolollani.
Armeijaan kulunut aika oli hukkaan heitettyä ja siitä tuli 21750€ taloudelliset tappiot!
Yhteiskunta ei tarjonnut muuta vaihtoehtoa, kuin intin, ylipitkän siviilipalveluksen, tai vankeustuomion.
Niin sanottuja "hullunpapereita" en viitsinyt hankkia, koska kohdallani ei koskaan ole epäilty psyykkistä sairautta, ei silloin, eikä nyt.
Tykkimiehenä olellessa 9kk palveluksessa, tuntui kuuluvansa alimpaan "armeijan" yhteiskuntaluokkaan. Silloisen komppanian päällikön mielestä "teidän varusmiesten" itsetunto on selkeästi kasvanut täällä ollessanne. Omani tosin ei.
Hierarkia oli armeijassa selvä. Varusmiesjohtajat ja kapiaiset, toinen toistaan pahempia.
Armeijan käyminen ei ole auttanut/vaikuttanut miehekkyyteeni, ammatin hankkimiseen, työpaikan saantiin, palkkaan, perheen perustamiseen.
Siis jos olisin jättänyt intin käymättä olisin yhtähyvässä jamssa kuin nyt! En ole rikollinen, en käytä huumeita, käyn töissä ja maksan veroni.
Armeijan käyminen ei lisännyt itsetuntoani! Tunsin itseni käskytettäväksi orjatyövoimaksi, jolla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa omiin oloihinsa. Sanoa mielipidettään, olla esimiehen kanssa erimieltä, tai poistua paikalta koska huvittaa.
Oli pakko totella. Ei ollut asianomaista, jolle päätöksisä valittaa, kuten pääluottamusmies työpaikoilla.
Nyt jo pitkään työelämässä ollessani olen oppinut sen, että jos työpaikka, tai työ ei maistu. Voi poistua työpaikalta ja irtisanoa itsensä. Toisin kuin armeijassa.
Jos armeijasta olisi lähtenyt "maitojunalla" kotiin, niin olisi pitänyt mennä sinne takaisin muutamanvuoden kuluttua uudestaan, hakeutua sivariin, tai joutua vankilaan.
En olisi hakenut vapautusta psyykkisiinsyihin vedoten, tai johonkin muuhun sairauteen, koska se olisi ollut periaatteitteni vastaista.
Mikäli kertausharjoituksiin käsky tulee, jätän asiaan kohteliaasti vastaamatta, ja loistan paikalta poissaolollani.
Armeijaan kulunut aika oli hukkaan heitettyä ja siitä tuli 21750€ taloudelliset tappiot!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suomen armeija on pelkkä vitsi ja suomi ei tarvitse armeijaa. Kovasti kyllä ihmetyttää, että miten tämmöisessä modernissa hyvinvointivaltiossa, jolla ei ole mitään uhkia on pakko käydä armeija/sivari. Ja siihen venäjään on ihan turha vedota, suomella ja venäjällä on hyvät välit ja, jos venäjä jostain syystä päättää hyökätä niin siinä ei nykypäivänä paljoa suomen "armeija" auta.
Muutama kaverini käyny armeijan ja sanoivat, että ihan pelleilyä koko homma. Yksi kaveri keskeytti heti ekana päivänä ja toinen joutui ottamaan lääkkeitä, että kesti sen.
On törkeää pakottaa ihminen johonkin vankilan uhalla.
Samantapaisia lienee enemmistön kokemukset.
Katsoessani nyt kaksivuotiasta poikaani huokaisen helpotuksesta: olen varsin varma, että hänen aikanaan nykyisenkaltainen asevelvollisuusjärjestelmä on jo lakkautettu.
Ilmaista työvoimaa valtiolle.
Varusmiehet eli 18-30-vuotiaat miehet värvätään määräaikaiseksi työvoimaksi Suomen asevoimien palvelukseen.
Ylläpito on kyllä ilmainen ja pienen päivärahankn saa, mutta se on PAKKO käydä.
Joko armeija, sivari, vankila, tai vapautus.
Voitaisiinko koittaa niin, että sivarista ja vankila käytännöistä luovuttaisiin. Ja armeijaan meno olisi vapaaehtoista.
Kyllä sille silti menijöitäkin olisi.
Voitaisiin testata tuota vapaaehtoiskäytäntöä edes 5v ajan ja katsoa sitten mihin suuntaan ollaan menossa.
Juuri näin!
Tämähän on yksi orjuuden räikeimmin esiintyvistä muodoista.
Että sodan aikainen sijoituksenne tulee olemaan Ahvenamaalla. Mit Vit?
Eihän Ahvenanmaalaiset edes joudu käymään armeijaa.
Miksi täältä Manner-Soumesta, pitää mennä puolusatamaan aluetta, jonka "kansalaiset" ovat ilman perusteita vapautettu armeijasta. Ja eikös Ahvenanmaa ole muutenkin demilitarisoitualue?
Miks ihmeessä kaikki haukkuu armeijan. Pääsee rämpii metässä ja muuta nastaa. Ite ainakin tavallaan odotan innolla armeijaa (menen vuoden päästä)
ilmeisesti jotain 5000 euroa kuussa. Ja se jo 19 kesäisenä lapsena!
"Armeijaan kulunut aika oli hukkaan heitettyä ja siitä tuli 21750€ taloudelliset tappiot! "
Eli 21750/9 on runsas 2400/kk sitten ei ole tarvinnut maksaa ruoasta, vaatetuksesta eikä asumisesta eikä mistään muustakaan elintärkeästä mitään niin summa nouseekin jo lähemmäs viittä tonnia siihen vielä se vähäinen päiväraha, joka maksetaan sillähän nyt tupakeissa pysyy tai ainakin sotkun munkkikahveissa.
Eli siis 19 vuotiaana lapsena 5000 kuukaudessa palkkatöissä, en ihan heti usko ellet ole joku superhyper poliitikko, liikemies tai joku vastaava.
Pitäiskö toi ansion menetys laskea uudestaan. On toki totta, että ansion menetystä usein tapahtuu mutta toi summa ei nyt oikien natsaa.
Vuositulot 29000€. Jaa se se kahdellatoista ja kerro yhdeksällä!
Puhun siis bruttotuloista!
En puhunutkaan siitä, etteikö armeijassa ollut ylläpitoa.
Kyllä olisin mielummiin sen 9kk ollut siviilissä, käynyt töissä ja hoitaa itse taloudelliset asiani.
Sitä senttiä voi venyyttää niin kuin haluaa. Vaatetuksesta ja asumisesta voi tinkiä. Voi myöskin päättää mitä syö ja kuinka kallista ruokaa ostaa.
Ja, siviilissä "kukaan" ei käske sinua tekemään mitään.
Siviliissä voi valita seuransa, ja työpaikalta voi irtisanoutua. Armeijassa joutuu olemaan epämielyttävienkin tyyppien seurassa, sellaisten, joiden kanssa ei muuten olisi missään tekemisissä.
Armeija oli PAKKO käydä! Joko armeija, ylipitkäsivari, vankila, tai vapautus epämääräisin perustein.
Käyty mikä käyty! TJ0.
Armeija oli myös kokemuksena NOLLA!
MUISTUTTAA ARMEIJAA. KENELTÄKÄÄN EI KYSYTTY MITÄÄN, KUN TÄMÄ UUDISTUS TULI! SAMOIN KUTEN ARMEIJASSAKAAN EI KYSYTTY MITÄÄN MISTÄÄN!
Otas poika asento tätä palstaa lukiessa ja ollessas itseäs paremmassa seurassa. Lue vasta, kun annetaan lupa. Noin, nyt voit jatkaa. Joo - olet ihan oikeassa: on niin mukavaa jatkaa tykin ruoan kyykytystä myös täällä palstoilla.