Olen tällä hetkellä hyvin sekavassa tilassa siinä määrin, että jokunen aika sitten sain palaamisen armon. Uskoin, etten ikinä enää ikinä käytä alkoholia, enkä astu jalallakaan mihinkään juottolaan. Parannuksen teko kun ei ollut ihan yksinkertaista. Eli parannuksen saaminen ei ollut oma ansio, vaan se annettiin. Olen aiemminkin yrittänyt parannusta sen onnistumatta.
Nyt on kuitenkin noin kuukausi taivallettu uskovaisena ja hävettää suorastaan tunnustaa uskovaisille, että minä olen hetken mielijohteesta tarttunut taas pulloon. Onko minulla käytännössä enää tehdä parannusta tästä. Kaatuiko uskoni omaan tyhmyyteeni?
Nyt on kuitenkin noin kuukausi taivallettu uskovaisena ja hävettää suorastaan tunnustaa uskovaisille, että minä olen hetken mielijohteesta tarttunut taas pulloon. Onko minulla käytännössä enää tehdä parannusta tästä. Kaatuiko uskoni omaan tyhmyyteeni?
Vastaukset 12
Vanhimmat
mutta että jotain uuttakin lestaatiolaisuuvessa: juomaparannus! armottoman ryyppäämisen jäläkeen - varmaan vakas antaa itämeren takaa ryyppykokemuksen syvällä rintaäänellä neuvoja jahka taas herää?
panemme mitä panemme. Asia ei kuulu epäuskoisille.
olla sammuksissa koko tämän päivän. Roiskautti eilen whiskyn sekaan vähän Lasolia.
Käy vain ahkerammin seuroissa, äläkä ala tuomitsemaan itseäsi! Armahda vain itsesi ja pyytele syntejä anteeksi. "Kasva iässä , armossa ja viisaudessa", niinkuin Jeesuskin! Älä siis soimaa itseäsi liikaa juomisen tähden! Yritä löytää syy, miksi sinä käytät tuota ainetta! Suuntaa pyrkimyksesi hyvien asioiden tekemiseen, pyri työssäkäyntiin, marjastamaan, kalastamaan, kirjastossa käymään jms. niinkuin on omaa kiinnostusta. Lue alkoholin haitoistakin jostain kirjasta. Vaiva ajan mukana paranee , jos ei kerralla, kun on ihmisen mieli eteenpäin elämässä! Vaikka vastuksia olisikin, niin ne tekevät sitkeämmäksi!
"pyri työssäkäyntiin, marjastamaan, kalastamaan,"
AA-piireissä tiedetään, että retkahdukset kuuluvat asiaan alussa, mutta niihin ei jäädä kiinni. Viinasta irti pääseminen on niin hyvä asia, että sitä kannattaa yrittää, vaikka se ei heti onnistuisikaan. Pääasia on, että et ryyppää tänään. Huominen murheet ovat eri asia.
Moni ryypiskkelee salaa. Käyt vain välillä seuroissa ja uskot anteeksi julkisesta saarnasta. Ei tarvitse ripittäytyä. Monet puhujatkin varoittavat rippiopista, jossa ripistä tehdään autuuden ehto.
Sen sijaan, että pelkäät uskosi menettämistä voisit miettiä, kuinka pääsisit siitä kunnolla eroon.
Et ole ainoa. Vl-herätysliikkeessä on paljon luultua enemmän kaappijuoppoja. Puhujaveljissäkin.
Jos kompastut, niin nouset jälleen.
vastoin käymisiä ja lankeemuksia mutta ei tarvi silti uskomista jättää eikä tarvi parannusta uudestaan tehdä. kerrot vaan jollekkin uskon veljelle tai sisaralle lankeemuksestasi, ja hän saarnaa ne anteeksi,, saat taas vapain mielin jatkaa uskomista,, meistä ei kukaan ole synnitön , ja siksi meille on annettu niitä sisaria ja veljiä jotka antavan anteeksi, kun vain jaksaa pyytää.
kannattaaki aina lankeemus tunnustaa niin voipi taas keveemmin mielin jatkaa juopottelua - heleppua ku heinänteko!
jalat pestään. Eli vaelluksen liat.
Uskominen ja juominen ovat tyystin eri asioita, juotpa sitten etyylialkoholi- tai C-vitamiinipitoisia juomia tai vaikkapa tislattua vettä.