kuvastaa Aaamulehden heikkoa kunnallispoliitiikan tuntemusta, mikä Aamulehden lukijalle ei toki ole uusi asia. Luottamushenkilömaksun rinnastaminen franchising-maksuun ontuu. Toisin kuin Aamulehti väittää, kyse ei ole lisenssimaksu, vaan joukkuemaksu.
Kunnallisvaaliehdokas ilmoittaa kannattavansa valitsemansa puolueen yhteiskunnallisia ja yleispoliittisia näkemyksiä ja tavoitteita sekä sitoutuu toimimaan kunnassaan luottamushenkilönä osana sitä joukkuetta, joka on tehnyt samanlaisen ilmoituksen ja antanut vastaavanlaisen sitoumuksen. Joukkueena toimiminen antaa luottamushenkilölle tiettyjä oikeuksia sekä etuja ja edellyttää tiettyjä velvoitteita, mm. osallistumista joukkuepelin kustannuksiin. Toisin kuin Aamulehti haluaa tiedottaa, puolueiden johto tai piiritaso ei ohjaa yksittäisen kunnan yksittäisiä kunnallispoliittisia ratkaisuja. Yksittäisiä kunnallispoliittisia ratkaisuja ei siis tehdä valtakunnallisten "ananaspizzareseptien" pohjalta, vaikka yhteiskunnalliset yleisnäkemykset niitäkin ohjaavat.
Virkakunta kunnassa huolehtii päätösvalmisteluista. Päätöksentekoon ja -valmisteluun osallistuvat johto- , lautakunta-, kunnanhallitus- ja valtuustotasoilla samalla useat poliittiset joukkueet. Ne määrittelevät kaikilla tasoilla valmistelu- ja päätösprosesseissa kantansa ratkaistaviin asioihin. Avainasemassa ovat ratkaisun tekevät luottamushenkilöt, mutta ratkaisuja on tarkasteltava myös kunnan yleispoliittista tilannetta ajatellen. Joukkueen on siis kyettävä muodostamaan sisäisesti kantansa yksittäisiin ratkaisuihin. Se ei useinkaan ole aivan helppoa eikä yksinkertaista. Joukkueilta edellytetään myös kykyä neuvotella asioista toisten kunnallispolitiikan joukkueiden kesken, sillä harvoin yksi joukkue voi kaikesta määrätä.
Näiden joukkueiden on siis organisoiduttava. Senkin vuoksi, jotta niiden sisäinen demokratia jotenkin toimisi. Pienemmissä kunnissa muutamat aktivistit voivat hoitaa vastuutehtäviä muun työnsä ohella, ehkäpä kustannuksellaankin. Kun joukkue laajenee kymmeniin tai jopa satoihin, työmäärä ja kustannukset edellyttävät palkattua työvoimaa, toimistoa, kokusjärjestelyjä, tietojen hankintaa yms. Jotkin kunnat myöntävät näihin kustannuksiin avustuksia ja näitä kustannuksia katetaan myös luottamushenkilöiltä kerätättävillä luottamushenkilömaksuilla.
Huvittavia ovat vihjailut, että maksu johtaisi puolueiden haluun kahmia luottamuspaikkoja kunnallishallinnossa. Käytännössä paikkajako määräytyy kunnallisvaalien tuloksesta matemaattisesti. Sellaista puoluetta ei kannata äänestää, joka ei ota sitä, mikä sille kuuluu. Sellaista puoluetta ei kannata äänestää eikä luottamushenkillöksi tarjoutua, jossa sisäinen joukkuepeli on huonosti organisoitu, toimii vailla kohtuullista sisäistä demkratiaa ja tehottomasti.
Kunnallisvaaliehdokas ilmoittaa kannattavansa valitsemansa puolueen yhteiskunnallisia ja yleispoliittisia näkemyksiä ja tavoitteita sekä sitoutuu toimimaan kunnassaan luottamushenkilönä osana sitä joukkuetta, joka on tehnyt samanlaisen ilmoituksen ja antanut vastaavanlaisen sitoumuksen. Joukkueena toimiminen antaa luottamushenkilölle tiettyjä oikeuksia sekä etuja ja edellyttää tiettyjä velvoitteita, mm. osallistumista joukkuepelin kustannuksiin. Toisin kuin Aamulehti haluaa tiedottaa, puolueiden johto tai piiritaso ei ohjaa yksittäisen kunnan yksittäisiä kunnallispoliittisia ratkaisuja. Yksittäisiä kunnallispoliittisia ratkaisuja ei siis tehdä valtakunnallisten "ananaspizzareseptien" pohjalta, vaikka yhteiskunnalliset yleisnäkemykset niitäkin ohjaavat.
Virkakunta kunnassa huolehtii päätösvalmisteluista. Päätöksentekoon ja -valmisteluun osallistuvat johto- , lautakunta-, kunnanhallitus- ja valtuustotasoilla samalla useat poliittiset joukkueet. Ne määrittelevät kaikilla tasoilla valmistelu- ja päätösprosesseissa kantansa ratkaistaviin asioihin. Avainasemassa ovat ratkaisun tekevät luottamushenkilöt, mutta ratkaisuja on tarkasteltava myös kunnan yleispoliittista tilannetta ajatellen. Joukkueen on siis kyettävä muodostamaan sisäisesti kantansa yksittäisiin ratkaisuihin. Se ei useinkaan ole aivan helppoa eikä yksinkertaista. Joukkueilta edellytetään myös kykyä neuvotella asioista toisten kunnallispolitiikan joukkueiden kesken, sillä harvoin yksi joukkue voi kaikesta määrätä.
Näiden joukkueiden on siis organisoiduttava. Senkin vuoksi, jotta niiden sisäinen demokratia jotenkin toimisi. Pienemmissä kunnissa muutamat aktivistit voivat hoitaa vastuutehtäviä muun työnsä ohella, ehkäpä kustannuksellaankin. Kun joukkue laajenee kymmeniin tai jopa satoihin, työmäärä ja kustannukset edellyttävät palkattua työvoimaa, toimistoa, kokusjärjestelyjä, tietojen hankintaa yms. Jotkin kunnat myöntävät näihin kustannuksiin avustuksia ja näitä kustannuksia katetaan myös luottamushenkilöiltä kerätättävillä luottamushenkilömaksuilla.
Huvittavia ovat vihjailut, että maksu johtaisi puolueiden haluun kahmia luottamuspaikkoja kunnallishallinnossa. Käytännössä paikkajako määräytyy kunnallisvaalien tuloksesta matemaattisesti. Sellaista puoluetta ei kannata äänestää, joka ei ota sitä, mikä sille kuuluu. Sellaista puoluetta ei kannata äänestää eikä luottamushenkillöksi tarjoutua, jossa sisäinen joukkuepeli on huonosti organisoitu, toimii vailla kohtuullista sisäistä demkratiaa ja tehottomasti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämähän oli täyttä asiaa. Julkisuus rakastaa yksilödramatiikkaa, yksilöiden keskinäistä valtapeliä jne. Joukkuepelissäkin on jokaisella oma yksilöllinen roolinsa ja tehtävänsä. Kuitenkin vain hyvä joukkuepeli tuottaa tuloksen. Luttamushenkilömaksun kautta eniten ja vastuullisemmat tehtävät saaneet joukkueen jäsenet osallistuvat myös eniten joukkuepelin kustannuksiin.
Aamulehden "lisenssimaksu - mielleyhtymä" perustuu todellakin todellisuudelle vieraaseen näkemykseen. Kunnat ovat erilaisia ja kunnallispolitiikka joutuu etsimään itse kuntakohtaiset ratkaisunsa. Näitä ratkaisuja ohjaavat lainsäädännön lisäksi valtion lakiin perustuvat määräykset ja sitovat ohjeet. Puolueet ovat ryhmittyneet erilaisten yhteiskuntanäkemysten perusteella. Se tietysti vaikuttaa omalla painollaan kunnissa tehtäviin kunnallispoliittisiin ratkaisuihin.
Eivätkös luottamushenkilöt ja valtuutetut ole kuntalaisten asialla eivätkä puolueiden asialla ? Kumman etu onkaan tärkeämpi ?
Sitähän varten kokouspalkkiot maksetaan että työ tulisi tehtyä objektiivisesti mahdollisimman hyvin kuntalaisten hyväksi.
No näinhän ei tietenkään ole, vaan oma etu on tärkein ja sitten puolueen etu. Sitten vasta kuntalaisten etu. Näin se "demokratia" toimii oikeasti isommilla puolueilla, jotka ovat monikymmenvuotisen valtakauden sokaisemina entistä härskimpiä käyttämässä veronmaksajien rahoja oman etunsa edistamiseen.
Aamulehti on viimeaikoina kunnostautunut kiitettävästi tämän mätäpaiseen puhkaisemisessa. Saa nähdä kauanko näin jatkuu ennen kuin joku isoa puoluetta lähellä oleva taho pistää stopin aamulehden avoimelle linjalle (ostamalla lehden pois ja pistämällä toimittajat ruotuun).