12v. lapseni halukas muuttamaan luokseni. Halunnut jo pitkään.
Äiti ei näin halua ja jarruttaa asiaa hokemalla lapselle: "12-vuotiaalla ei ole asiassa päätösvaltaa".
Olen hakenut apua lastenvalvojalta, sosiaalivirastosta, elatusvelvollisten liitosta jne. jne.
Ei auta mikään muu kuin käräjille, vaikka lapsi kuinka haluaa.
Ketään sossutätiä ei kiinnosta. Kellään ei ole valtuuksia jne.
No siellä kyllä lasta kuunnellaan, joten saas nähdä kuinka käy...
Äiti ei näin halua ja jarruttaa asiaa hokemalla lapselle: "12-vuotiaalla ei ole asiassa päätösvaltaa".
Olen hakenut apua lastenvalvojalta, sosiaalivirastosta, elatusvelvollisten liitosta jne. jne.
Ei auta mikään muu kuin käräjille, vaikka lapsi kuinka haluaa.
Ketään sossutätiä ei kiinnosta. Kellään ei ole valtuuksia jne.
No siellä kyllä lasta kuunnellaan, joten saas nähdä kuinka käy...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Luulisi nyt lapsen äidillä olevan sen verran älliä että lapsihan nousee äitiään vastaan kun hän kieltää muuton luoksesi. Ja toisekseen,kyllä 12 vuotiasta kuunnellaan oikeudessa kun jo 6 vuotiastakin.
Lapsi ehkä tietää, mitä tahtoo, mutta 12-vuotias, saati sitten 6-vuotias ei osaa vielä määritellä, mikä hänelle olisi kaikkein parasta.
Jos ei ole mitään syytä, miksi lapsi ei voi hyvin äitinsä luona, ei oikeus hevillä anna lapselle lupaa muuttaa toisen vanhemman luo. Varsinkaan kiukuttelevat ja uhmaavat varhaisteinit eivät aina ymmärrä on tulevaisuutensa ja hyvinvointinsa päälle. Voihan olla, ettei isän luona asumisessa mitään vikaa olisikaan, mutta jos äidin kanssa kaikki on hyvin, miksi lapsi vaikka oikeuden kautta tulisi äidiltään "riistää"? Ja syyksi ei pelkästään riitä, että lapsi tahtoo...lapsen kun tuppaavat tahtomaan vaikka mitä, vaikkeivat paljoa vielä asioista tiedäkään.
Jos alaikäinen on määrätty toiselle vanhemmalle asumaan, tämän vahemman tahto painaa aika paljon oikeudenkin silmissä, mikäli moitittavaa käytöstä ja toimintaa ei löydy.
Miksi hyvä äiti haluaisi ehdoin tahdoin luopua lapsestaan? Ei siihen mitään älliä tarvita, tyhmähän sitä olisi, jos mukisematta luopuisi rakkaasta lapsestaan.
Ja jos ei ole mitään syytä miksei lapsi voisi olla isällään,kuten lastensuojelulaki sanoo että lapsi on etusijalla ja 12 vuotias saa sanoa kummalle haluaa(tämänhän tietysti päättää loppukädessä oikeus) niin ei se niin automaattista ole että lapsi äidilleen jäisi.
Vanhemman tahto ei paina oikeudessa mitään,kumpaakin toki kuullaan mitä heillä on lapselle tarjottavanaan ja miksi lapsen pitäisi asua juuri siellä tai täällä.
Huono äitikin voi pistää hanttiin ja olla luopumatta "ehdoin tahdoin" lapsestaan. Onkohan siihen joku selvä syy miksi lapsi haluaa isänsä luokse;oikeus ottaa tämänkin huomioon ja huomaa onko tämä lapsen oikku vai onko asialle oikeat syyt.
Ulkopuolisenhan emme sitä voi tietää.
Korostan vielä, että lapsi on tosiaan halunnut muuttaa luokseni jo vuosia, mutta koska asuin eron jälkeen niin pienessä asunnossa, niin siinä ei olisi ollut mitään järkeä.
Nyt asumukseni koko on kasvamassa huomattavasti, jolloin pojallekin tulisi oma huone jne.
Tämän tiedon myötä paine luokseni muuttoon on kasvanut huomattavasti ja olen pojalle luvannut tehdä kaikkeni, jotta homma onnistuisi ja koska neuvottelut äidin kanssa eivät johda mihinkään - olen pakotettu käräjille.
Itsekin haluaisin tietenkin asian selvittää muutoin, mutta kun tämä yhteiskunta ei etäisälle anna muuta mahdollisuutta.
Ymmärrän toki senkin puolen, ettei äiti ole halukas lapsesta luopumaan, mutta eikö minulla ole sitten koskaan oikeutta lähivanhemmuuteen, vaikka on yhteishuoltajuus ja poika niin haluaa ?
Lastenvalvoja, sekä sosiaaliviranomaiset sanoivat, että 12-vuotiaan oma tahto painaa eniten oikeudessa. Lastenvalvoja jopa sanoi, että äiti on hullu jos lähtee käräjille koska tämähän on "läpihuutojuttu".
Vaikka 12-vuotias ei saa päättää asioita niin hän saa päättää vaikka tapaamisen yhteydessä jäävänsä isälle.
Ei tarvii oikeuskäsittelyä jos vaan lapsi todella niin haluaa.
Lapsi ei palaa tapaamiselta äidille. Asut lapsen kanssa ja käyt ulkona, tutustut naapureihin tarpeeksi usein, jopa päivittäin useita kertoja. Jos saat näin todistajia siitä että lapsi todella asuu vakituisesti luonasi niin menet maistraattiin siirtämään lapsesi kirjat. Siinä yhteydessä on hyvä jos sinulla on paperi jossa tutut naapurit todistavat että lapsesi asuu kanssasi, koska ovat nähneet hänen olevan siinä jatkuvasti.
Maistraatti laittaa selvityspyynnön lapsen kirjojen muuttamisesta äidille, mutta jos lapsi tosiasiallisesti on isänsä luona niin kirjat siirtyvät maistraatin päätöksellä.
Sorry en jaksa enää kirjoittaa mutta yritän jatkaa juttua myöhemmin....
Mikäli näin toimisin ja antaisin lapsen vaan kylmästi muuttaa luokseni, niin mites menisi nämä asiat:
- Koulun vaihto. Vaaditaanko molempien vanhempien suostumus ?
- Elatusmaksut. Ymmärtääkseni niiden muuttamiseksi on joka tapauksessa mentävä käräjille.
En jaksa kuitenkaan kauaa tätä näin, kun poika soittaa mieli maassa päivittäin ja kysyy, että enkö isi jo voisi muuttaa sinne. Pakkohan mun on se ottaa, vaikka sosiaalitädit sanois mitä.
On se kumma, ettei tähän maahan saada oikeuksia isille ja lapsille tipan vertaa.
Ei tarvii ihmetellä syrjäytymistä, nuorten masennusta ja huostaanottoja.
Niin sekaisin nää sosiaalitantat on perheasiat pyörittäny.
Onko syynä se että äiti pitää kotona kuria, iskä ei pidä kun ollaan hänen luonaan ja muutenkin on erivapauksia ym. Eli edelleen miksi lapsi sitä noin kovasti haluaa?
Ihmetyttää sekin että lapsi haluaa jättää kaverinsa noinkin vapaaehtoisesti, eli olisikohan kavereiden kanssa silloin ongelmia, eli kyse ei olekaan loppujen lopuksi isästä?
Mielestäni se on huono juttu ton ikäistä lähteä riepottamaan ja kääntää kasvatusvastuu ja mahd. kasvatuskin ympäri!? Mikähän on lopputulos?
Aina ikävää jokaiselle osapuolelle jos joudutaan asioista käräjöimään. Siinä sitten voi mennä välit huonoiksi kokonaan ja kukakohan siitä eniten kärsii: LAPSI.
12 vuotias varmasti osaa ilmaista toiveensa ja haluta yhtä sun toista. Mutta mikä on oikeasti järkevää järjestelyä, sitä on vaikea ulkopuolisten sanoa. Varsinkaan kun kukaan täällä ei tunne tapauksen yksityiskohtia.
Joskushan tuon ikäinen lapsi yrittää tehdä vaikka mitä että vanhemmilla olisi hyvä olla. Ja voihan se olla että lapsi yrittää toteuttaa isänsä toivetta haluamalla sitä mitä isä haluaa?
Tämä on tietenkin arvailua kun en tunne tapausta enkä tiedä taustoja miksi lapsi haluaa isän luo asumaan.
Jos äiti on huono äiti ja kelvoton kantamaan vastuunsa vanhempana, sinulla voi ollakin mahdollisuuksia saada lapsi käräjäoikeuden päätöksellä asumaan vakituisesti luoksesi. Mutta pitää olla kyllä aika painavat syyt siihen miksi järjestelyä muutettaisiin yhtäkkiä jos se on ennen toiminut toisin. Lasta varmaan myös kuullaan mutta kokonaisuus kuitenkin on se joka ratkaisee.
Jos minä olisin vastaavassa tilanteessa ja JOS lapsen äiti olisi edes jossain määrin täyspäinen ja hyvä äiti, voisin ehdottaa vaikka vuoroviikkoista asumista lapselle. Eiköhän sellaiset voi sopia ihan sovussakin, ilman oikeuden päätöksiä.
on monen sosiaaliviranomaisen ym mielestäkin vihoviimeinen vaihtoehto;ehkä se tässä toimisi jos asuvat samalla paikkakunnalla kun lapsi käy kuitenkin koulua. Pienen lapsen kohdalla sitä ei suositella laisinkaan koska lapsella tulisi olla yksi pysyvä koti.
Juttuhan on niin, että jos 12 vuotta täyttänyt lapsi muuttaa toisen vanhempansa (joka on myös huoltaja) luokse, niin ei häntä sieltä kukaan poiskaan hae. Tietenkin välit äitiin menevät hyvin huonoiksi, mikä ei tee lapselle hyvää.
Eli juttu vähän niin, että sopimus lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta jäävät voimaan, mutta sitä ei vaan toimeenpanna. Pollari ei ragoi.
murkku tahtoo takaisin äidin luo! Siksi sosiaaliviranomaiset eivät tue tuollaisia muuttoja, kun kerran lapsella on ihan hyvät olot äitinsä luona. Jos lapsi olisi jo nuoruusikäinen yli 16 v ja muuttoon olisi käytännölliset syyt esim opiskelu, niin silloin lähihuoltajuuden muuttaminen olisi paikallaan.
Ystäväni tytär halusi muuttaa äitinsä luokse jossain vaiheessa n. 13 vuotiaana. Äiti oli psyykkisesti epävakaa. Isä oli lapsen yksinhuoltaja. Vanhemmat kuitenkin kuuntelivat tytärtä. Kunnes tytär löytyi huoneestaan huonossa kunnossa, oli syönyt äidin unilääkkeitä purkillisen. Luojan kiitos ei kuollut! Sosiaaliviranomaiset suosittelivat että tytär muuttaa takaisin isän luokse koska äidin seura ja äidin ongelmien näkeminen(vaikka äippä olikin ihan hyvä äiti) ei tehnyt hyvää kasvavalle tyttärelle.
Nää on vaikeita juttuja. Tärkeää olisi että vanhemmat vetäisivät yhtä köyttä. Mutta aika harvoin taitaa toteutua.
Käräjätuomari kyllä kuuntekee jo 12 vuotiasta
omasta päätöksestään.
Mummolla asunto 44 m2 isovillakoira ja oma isänsä samassa asunnossa.
Mummo sai lapsenlapsilisän, ei kummaltakaan vanhemmalta mitään muuta.
No lapsi muutti omaan asuntoon heti täytettyään 18v.
*
Olisi kyse rahasta, jos lapsen äiti vastustaa muutttoa? Se on valitettavan usein kyseessä.
Menettäisihän äiti lapsilisän ja elatusmaksut. Kyse ei ole kuitenkaan tavalliselle ihmiselle pienistä summista.
Näistä vain ei kukaan koskaan ääneen kehtaa puhua.
Kyllä 12 vuotiaan tahto painaa todella paljon jos käräjille päädytte. Silloin vain muutoksen mielekkyyden pitää voittaa koulun vaihdon. Ja olisi osoitettava, että lapsi kärsii asumisestaan äitinsä luona.
Onko mitään tälläistä?
Sinulla on oltava vahvat perusteet huoltajuuden ja asumisen muuttamiseen, jotta asiasi menestyisi oikeudessa.
Onko teillä ongelmia tapaamisten suhteen? Estääkö äiti näiden toteutumista?
Raha on aivan takuulla painavin motiivi.
Lapsi tuskin suoranaisesti kärsii asumisestaan äidin luona ( poislukien muuton väkisin estäminen ), mutta hänen tahtonsa asua luonani on vaan erittäin voimakas. Voimistunut vuosien ajan.
Tapaamisten suhteen on ollut jonkin verran ongelmia ja kuljetukset ovat 100 %: sti muinun harteillani. Jos lapsi olisi luonani, niin saataisiin tämäkin puoli tasapainoon.
Mene ja tiedä, olen ollut yhteydessä lukemattomiin instansseihin asian tiimoilta, mutta käräjille mennään varmasti. Kävi miten kävi.
Ja siellä asti kun aikanaan ollaan, niin lapsi asuu luonani kuitenkin.
12 v. täyttäneeseen ei voi pakkokeinoja käyttää - eli kukaan häntä ei väkisin luotani tule hakemaan, mutta elarit sovittava uudelleen käräjillä.
Yksinkertainen kysymys, miksi?
Miksi se lapsi haluaa muuttaa luoksesi? Onko se lapsen edun mukaista? Syyksi ei riitä, että luonasi löysempi kuri. Onko kiva tuhota lapsen suhde omaan äitiinsä? Sinun pitäisi tukea äitiä kasvatuksessa eikä mennä väliin ja kääntää lapsi äitiään vastaan.
on yleensä tällainen, kun puhutaan isästä lähivanhempana? Mikä tekee isästä automaattisesti äitiä huonomman kasvattajan? Minun mielestäni ei yhtään mikään!
Omasta puolestani oma mieheni saa jäädä jopa koti-isäksi niin halutessaan, sillä tiedän, että minun on yrittäjänä palattava melko nopeasti töihin, jos saamme lapsen. En halua noudattaa meidän elämässämme mitään yleisiä typeriä stereotypioita, vaan elää niinkuin meille parhaiten sopii! Isälläkin on yhtälainen oikeus lapseen kuin äidilläkin. Taitaa olla monissa tapauksissa vain niin, että kyse on enemmänkin äidin kuin lapsen eduista......
kriittisessä iässä kodista toiseen, joka ei aina ole fiksua, vaikka lapsi sitä haluaisikin, jos syyt ovat väärät!
voivat ja saavat antaa lausuntonsa asiasta. Vähän kuin sen 13 v tytön kohdalla, joka on lähdössä yksinpurjehtimaan peräti kahdeksi vuodeksi ja vanhemmat luottavat...ei nyt aivan sama asia sentään mutta voi kai verrata.
Jos molemmat vanhemmat ovat yhtä kykeneviä kasvattajia ja huoltajia, niin lapsi päättää. Siinä punnitaan plussat ja miinukset. Oliko harrastuksia, vaihtuuko koulu jne...? Isän malli merkitsee paljon pojan kehitykseen. Äidin tyttäreen.
Siinä voi käydä huonosti, jos poika on päättänyt että menee isän luokse ja ei pääsekään. Alkaa alamäki ja oireilut käytöksessä. Koulunkäynti ja koko elämä ei kiinnosta... Itse valitsisin suosiolla sen, että poika muuttaa isän luo.
12 v. haluaa muuttaa isälleen, niin silloin en rupeaisi valitsemaan suosiolla mitään, varsinkaan kun aloittajakaan ei halua asiaa sen enempää valoittaa, niin taustalla on todennäköisesti paljon muutakin, ei taida olla noin yksioikoista....
mikä tai mitä, mutta jos lapsi on vakaasti päättänyt muuttaa, niin sen torpedointi ei lupaa hyvää määrätietoiselle lapselle. Miksi äiti vastustaa? Jos isä on yhtä kunnollinen huoltaja kuin äiti niin miksi ei voi kokeilla, ilman että asiasta täytyy mennä käräjille?
voi koskaan tietää täysin muiden ihmisten syitä ja tilanteita. Millainen äidin ja lapsen suhde on? Entä isän ja lapsen? Miten äiti itse käyttäytyy? Jne. Ei voida automaattisesti vain väittää äidin olevan isää parempi kasvattaja!
Murrosikäinen lapsi voi olla hyvinkin oikeassa iässä itse päättämään kumman luona haluaa asua.