Olen kahden lapsen äiti, jonka molemmat ovat syntyneet hätäsektiolla. Toisessa synnytyksessä kohtu repesi jossakin vaiheessa, havaittiin vasta leikkaussalissa. Kohtu oli revennyt niin, että vauvan hartia ja käsi olivat "väärällä puolella". Synnytyksen jälkeen oli lääkärin arvio, että kyllä vielä yhden lapsen voi saada, mutta täysiaikainen raskaus ei ole mahdollinen (molemmat aikaisemmat syntyneet 42 1 viikolla, eikä raskausaikoina ollut mitään isoja ongelmia.) Olin siis hyvässä uskossa, ja onnellinen huomatessanio olevani raskaana taas. Sain kuitenkin keskenmenon viikolla 8. Naistentautien polilla lääkäri oli kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että ei ole mahdollisuutta saada enää yhtään lasta. Ei antanut edes kohtua tyhjentävää lääkitystä riskin vuoksi, ja kaavintakin on suoritettava kuulemma varovaisesti.
Ongelma onkin nyt se, että näiden kahden lääkärin tulkinnat olivat niin ristiriitaiset. Molemmat olivat kyllä vakuuttavia, mutta jokin mättää, kun samojen papereiden perusteella on tulkinta näin erilainen... Kohdun repeämä on harvinainen komplikaatio, ja siitä on vaikea löytää tietoja. Jos siis tunnette ketään kohtalotoveriani, niin pyytäkää vastaamaan minulle ja kertomaan omista kokemuksistaan. Tiedän, että niitä on jonkin verran myös täällä tapahtunut. Itselläni lopputulos oli sikäli onnelline, että oma poikani näyttäisi olevan melko terve, vaikka oli vaikea hapenpuute ja hengittämättömyys syntyessään. Aivomuutoksia on todettu ultrassa, mutta vielä on kaikki taidot kehittyneet ikätasoisina. Ensimmäisiä askeleita ja syntymäpäiviä odotellaan. On kuulema ollut todella onnekas, koska vauvan eloonjäämismahdollisuudet ovat pienet näissä tapauksissa.
Jos tiedätte myös paikan, mistä tietoa löytyy kansantajuisesti, olisin kiitollinen vinkistä.
Ongelma onkin nyt se, että näiden kahden lääkärin tulkinnat olivat niin ristiriitaiset. Molemmat olivat kyllä vakuuttavia, mutta jokin mättää, kun samojen papereiden perusteella on tulkinta näin erilainen... Kohdun repeämä on harvinainen komplikaatio, ja siitä on vaikea löytää tietoja. Jos siis tunnette ketään kohtalotoveriani, niin pyytäkää vastaamaan minulle ja kertomaan omista kokemuksistaan. Tiedän, että niitä on jonkin verran myös täällä tapahtunut. Itselläni lopputulos oli sikäli onnelline, että oma poikani näyttäisi olevan melko terve, vaikka oli vaikea hapenpuute ja hengittämättömyys syntyessään. Aivomuutoksia on todettu ultrassa, mutta vielä on kaikki taidot kehittyneet ikätasoisina. Ensimmäisiä askeleita ja syntymäpäiviä odotellaan. On kuulema ollut todella onnekas, koska vauvan eloonjäämismahdollisuudet ovat pienet näissä tapauksissa.
Jos tiedätte myös paikan, mistä tietoa löytyy kansantajuisesti, olisin kiitollinen vinkistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
en ottaisi riskiä. Kukaanhan ei voi sinulle taata, että kohtusi kestää.
miten olisi kolmas mielipide??
Olen kysellyt lääkäreitä, joilla voisi olla tietämystä. Aion pyytää kaikki paperit sairaalasta, ja luettaa ne ainakin kahdella lääkärillä, kunhan ehtivät nämä keskenmeno ja kaavinta sanelutkin valmistua. ongelma on vain löytää ne lääkärit, jotka uskaltavat ottaa kantaa. Kun olen asiaa kysellyt, ovat olleet sitä mieltä, että keskussairaalasta pitäisi löytyä se paras osaaminen. Yritän selvittää asiaa. Jos se totuus jostain väliltä löytyisi. (jos on edes yksiselitteistä totuutta olemassa)
Olen nähnyt varmaan tuhat synnytystä, mutta en muista olleeni mukana koskaan tilanteessa, jossa kohtu olisi revennyt. Toisaalta keisarileikkauksessa tavallaan kohtu repeää kun se revitään. Tehdään siis pieni haava, ja repimällä venytetään se reikä siihen, josta vauva mahtuu. Tämähän voidaan hyvin neuloa.
Kohtu voidaan ommella ihan hyvin ja kun vatsanpeitteet on avattuna, ompeleminen on aika yksinkertaistakin. Jos sinulle ei ole vaadittu mitään sterilisaatiotakaan, kyllä lääkärit ovat olettaneet, että vielä synnytät. Tarkkaa seurantaa se kyllä vaatii. Onko mahdotonta päästä neuvottelemaan sen lääkärin kanssa, joka oli leikkauksessa.
Tässä asiassa kolme neljä näkemystä ei ole pahitteeksi.Ollenkaan täössä ei käy selväksi, miksi kohtu repesi. Yleensähän se joustaa. Oliko lapsi iso, oliko sen asento epänormaali? Yritettiinkö sikiötä kääntää, oliko vettä paljon, oliko raskausmyrkytystä jne. Ratkaistavia kysymyksiä on paljon.
Kiitos kätilölle vastauksestasi!
Kukaan ei ole osannut sanoa syytä, miksi kohtuni repesi, vain sen, että jossain vaiheessa synnytystä se on tapahtunut. (Minulla oli kyllä klassisia oireita: Synnytys pysähtyi 3 cm:n, kivunlevitys ei tehonnut, eteni sitten seitsemään cm:n, mutta pysähtyi siihen. Lapsi ei ollut suuri, syntymäpaino oli joko 3380 tai 3880 ja pituus 54 cm.(Punnituksessa on tullut sekaannus, eikä painosta ole varmuutta. Papereihin kirjattiin tiedot myöhemmin 3380, koska paino tehohoidosta huolimatta oli 1 vrk:n iässä 3240g. Lapsi vettä on ollut normaalisti. Lapsi oli normaalissa tarjonnassa, joten mitään erikoista ei ollut. Oksitosiini tippa oli supistuksia tehostamassa, koska tulivat kovina ja tiuhaan, mutta olivat ajaltaan lyhytkestoisia. Lääkäri sanoi kuitenkin annoksen olleen niin pieni, ettei se ole ollut aiheuttajana.
Tilasin paperini sairaalasta, yritän löytää jonkun, joka ne osaa tulkita, ja mietin sitten toimenpiteitä. On kuulemma mahdollisuus tavata leikannut lääkäri, mutta potilasasiamies sanoi, että näitä tulkintaeroja on aina lääkäreiden väleillä. Olen kuitenkin nyt päässyt shokkivaiheen yli, ja jaksan jo asioita ajatella järkevästi. Annan ajan kulua, ja yritän vähän kerrallaan asiaa selvittää. Tosin mieheni säikähti niin paljon, että tuli varmaan toisiin ajatuksiin lisälapsista. Hänkin tarvitsee tietoa ja aikaa selvitellä ajatuksiaa. Yritämme sitten päästä yhdessä sinne lääkäriin ja katsomme asiaa uudestaan.
Kiitos vastauksestasi!
Laskettu aika ylittyi 15 päivällä. Jouduin sairaalaan jo monta päivää ennen synnytystä, koska pojalla havaittiin sydämen sivuääni yliaikaseurannassa. Osastolla synnytystä alettiin käynnistää kun l.a. oli mennyt yli 14 päivää ja käynnistystä jatkettiin kaksi päivää, kunnes supistukset olivat jo tuskallisen kivuliaita ja pääsin saliin.
Salissa ehdin olla puolisen tuntia, kun vatsaa viilsi räjähtävä kipu. Huusin toiset puolituntia suoraa huutoa, kärsin kahden kätilön ja kahden lääkärin alatutkimukset, vaadin leikkausta koska vaistosin että kaikki ei ole hyvin. Lopulta minulle asennettiin anturit, jolla henk.kunta tavoitteli pojan sydänääniä, havaitsivat ne vaarallisen hitaiksi ja saliin kiidätettiin kiireesti ultraäänilaite jolla todettiin, että sydämen syke oli alle 40. Tehtiin hätäsektiopäätös, ja salissa huomattiin, että kohtu oli revennyt esikoisen sektioarven kohdalta.
Pojan pää oli syntynyt vatsaonteloon. Syy oli ilmeisesti se, että kohdunsuuni ei toimi, se ei aukea, enter only. ;-) Käynnistyslääkket tekevät supistukset jokatapauksessa ja supistukset taas olivat niin rajuja, ettei alle 2 vuotta vanha sektioarpi kestänyt niitä. Poika on nyt nelivuotias ja täysin terve vilkas pojankoltiainen. :-)
Sain kuitenkin luvan tehdä lisää lapsia, yhden kerrallaan ja raskauden puolivälin jälkeen äitiyspoliklinikan tarkassa valvonnassa. Ja lisäksi sektio on tehtävä vähintään kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Ja aikaa edellisestä raskaudesta olisi oltava ehdottomasti yli kaksi vuotta, mielellään enemmänkin. Tämä on varmasti tieto, josta on hyötyä, mutta ratkaisu on tosiaan henkilökohtainen, koska riskit ovat ehdottomasti suuret.
Nyt olen raskaana ja viikkoja on 13 5. Olen hieman huolissani sektioarpien synnyttämien kiinnikkeiden kipuilusta. Muuten mennyt ihan normaalisti, mutta luulen että seuranta aloitetaan aiemmin kuin puolivälissä, koska kipuja on aika usein. Riskin olen kuitenkin jo ottanut, ja aion lapseni synnyttää.
Minulla on kaksi lasta. Ensimmäinen lapsi syntyi sektiolla, pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Toinen lapseni syntyi viikolla 36 hätäsektiolla kohdun repeämän vuoksi. kohtu repesi ensimmäisen lapseni sektiohaavasta. Uusia raskauksia pyydettiin lääkärien puolesta miettimään tarkasti. Olisi kuulemma varauduttava sairaalassa oloon ja lapsen syntymään sektiolla. Me emme mieheni kanssa halunneet enää lapsia henkeni kaupalla. molemmat lapset ovat kehittyneet normaalisti. esikoinen nyt 8v ja kuopus 5v.
Minulla on kaksi poikaa.Ensimmäinen syntyi40 0 hätäsectiolla,pysähtyneen synnytyksen ja sydänäänien laskun vuoksi.Toisen kohdalla 40 1 kohtu repesi vanhan arven kohdalta ja pojan peppu ja jalat olivat vatsaontelossa.Virtsarakkoni repesi siinä samassa rytäkässä.Kolmannelle raskaudelle ei olisi kuulemma estettä,olisin tarkemmassa seurannassa.Olen onnellinen kahdesta terveestä pojasta 13v ja 9v ja olemme päättäneet että lapsiluku on täynnä.En uskalla riskeerata.Vauvakuumetta helpottavat meidän kohdalla sisarusteni lapset ja kohta tuleva koiranpentu.