Tervehdys kaikki.
Koitan pitää viestin lyhyenä ja ytimekkäänä. (edit: eipä tää hirveen lyhyeksi näemmä jäänyt, koittakaa jaksaa)
Olen kärsinyt oudoista kohtauksista noin ala-asteikäisestä lähtien. Sain tietyistä aistiärsykkeistä "paniikkikohtauksia" eli tuli poissaoleva ja outo olo tietyissä paikoissa tietyistä ärsykkeistä. Aluksi nämä muuttuneet tajunnantilat olivat jänniä ja jopa kivoja (koska nämä tapahtuivat ennen mitään alkoholikokeiluita yms.) koska sain ne "lietsottua" esille tietyissä paikoissa ja tilanteissa ja esim katsomalla tiettyjä objekteja.
Noh kuitenkin, siinä vaiheessa kun nämä kohtaukset eivät enää tulleet tietyissä paikoissa lietsomalla vaan JOKA kerta vaikka en enää halunnut, tämä alkoi häiritä.
Välillä meni useita kuukausia ettei tapahtunut mitään, mutta silloin tällöin esim ulkona tai koulussa kesken tuntien sain näitä "paniikkikohtauksia"
Sitten yläasteen loppuaikoina kohtaukset vaan katosivat itsestään. Unohdin nämä käytännössä kokonaan ja elämä jatkui. Kunnes yhtenä aurinkoisena päivänä vuonna 2003 olin keittiössäni tekemässä ruokaa ja katsoin ikkunasta ulos ja tunsin jonkin etäisesti tutun tunteen. Siinä meni ehkä noin 10 sekuntia ja sain paniikkikohtauksen. Tämän jälkeen kohtauksia alkoi tulla useemmin, välillä kerran päivässä-parissa, mutta pahimmillaan noin kymmenen kertaa vuorokaudessa. Nämä kohtaukset väsyttivät ja saivat psyykeeni oudoksi. Minä olen kärsinyt depressiosta noin peruskoulun lopusta lähtien, joka varmasti lisäsi tätä ahdistuneisuutta.
Noh, sain näitä kohtauksia kausittain. Välillä oli usean kuukauden, jopa lähemmäs vuoden taukoja, mutta sitten kun sain kohtauksen, niin nämä kaudet kestivät viikoista kuukausiin.
Noh, suurin edistysaskel tämän asian kanssa tapahtui muutama kuukausi sitten. Olin puhumassa ystäväni kanssa kuin tunsin tämän tutun tunteen taas tulevan. Tunsin mieleni menevän poissaolevaksi ja tajuntani "katoavan" takaraivooni. Ehdinkin sanoa ystävälleni että paniikkikohtaus tulee. Seuraava asia mitä tajusin oli se että ystäväni katsoi minua silmiin ja sanoi "kaikki on ihan hyvin, ambulanssi on tulossa" johon itse olin vaan "mitää?". Sitten minulle selvitettiin että katseeni oli lasittunut, en ollut reagoinut puhutteluun ja olin kattunut tuolilta lattialle ja alkanut kouristella. Sairaalassa minulla todettiin verikokeiden ja CT-kuvauksen perusteella että olin saanut kouristelukohtauksen.
*pikakelausta* sain 2 viikon päästä tuosta kohtauksesta toisen tajuttomuuskohtauksen jonka aikana löin pääni lavuaariin niin että oli kunnon ruhjeet ja silmäkulma auki. Testeistä ei taaskaan löytynyt mitään erikoista.
*pikakelausta* Nyt olen triptal lääkityksessä 1200mg/vuorokausi ja minulla on diagnosoitu paikallisalkuinen, toissijaisesti yleistynyt (temporaali) epilepsia, kohtauksieni ja EEG:n perusteella. MRI on tulossa muutaman kuukauden päästä. Olen töissä asiakaspalvelussa kaupan kassalla (ei mikään alepa tai valintatalo vaan pienempi erikoistavarakauppa jossa olen kassalla aina yksin) ja minut ollaan erottamassa nyt taloudellisista ja tuotannollisista syistä, vaikka aivan selvästi syy on epilepsiassani (pomo on sanonut suoraan että ei minua voi pitää kassalla yksin kun on mahis että menetän tajuntani).
Itse en koe olevani lähelläkään työkykyistä. Olen ollut nyt yli kuukauden sairaslomalla ja oloni on edelleen todella kehno.
Triptalin sivuvaikutukset ovat aika voimakkaat. Olen jatkuvasti väsynyt ja voimaton, päätäni särkee aamusta iltaan, mutta hauskana yksityiskohtana minua ei väsymyksestä huolimatta nukuta. Valvon aamuun asti ja nukun iltapäivään. Myöskin oloni on jatkuvasti humalainen ja tasapainoni ja muistini on heikentynyt huomattavasti.
Kysynkin nyt, miten minun pitäisi toimia. En kuulu mihinkään liittoon tai vastaavaan. Voinko saada tukea tai apua mistään tai voinko mahdollisesti yrittää hakea työkyvyttömyyseläkettä tai jotain kuntoutusta? Oletan että työnantajani tekee tässä asiassa väärin, mutta tiedän myös että tuo "taloudellisista ja tuotannollisista syistä" etenkin näin laman aikaan on aika nerokas kikka hihasta vedettäväksi tämmösissä tilanteissa.
Onko minulla MITÄÄN mahdollisuuksia päästä työkyvyttömyyseläkkeelle vai pistääkö kela/työvoimatoimisto minut johonkin pitsinnypläyskurssille väkisin?
Kiitos sinulle joka jaksoit lukea näin pitkälle, ja vielä suurempi kiitos kaikille niille jotka jaksavat vastata tähän tai antaa neuvoja. Olen todella pihalla nyt siitä miten pitäisi toimia tai suhtautua tähän kohta parin kk sisällä tulevaan irtisanomiseen/työsuhteen lopetukseen.
Koitan pitää viestin lyhyenä ja ytimekkäänä. (edit: eipä tää hirveen lyhyeksi näemmä jäänyt, koittakaa jaksaa)
Olen kärsinyt oudoista kohtauksista noin ala-asteikäisestä lähtien. Sain tietyistä aistiärsykkeistä "paniikkikohtauksia" eli tuli poissaoleva ja outo olo tietyissä paikoissa tietyistä ärsykkeistä. Aluksi nämä muuttuneet tajunnantilat olivat jänniä ja jopa kivoja (koska nämä tapahtuivat ennen mitään alkoholikokeiluita yms.) koska sain ne "lietsottua" esille tietyissä paikoissa ja tilanteissa ja esim katsomalla tiettyjä objekteja.
Noh kuitenkin, siinä vaiheessa kun nämä kohtaukset eivät enää tulleet tietyissä paikoissa lietsomalla vaan JOKA kerta vaikka en enää halunnut, tämä alkoi häiritä.
Välillä meni useita kuukausia ettei tapahtunut mitään, mutta silloin tällöin esim ulkona tai koulussa kesken tuntien sain näitä "paniikkikohtauksia"
Sitten yläasteen loppuaikoina kohtaukset vaan katosivat itsestään. Unohdin nämä käytännössä kokonaan ja elämä jatkui. Kunnes yhtenä aurinkoisena päivänä vuonna 2003 olin keittiössäni tekemässä ruokaa ja katsoin ikkunasta ulos ja tunsin jonkin etäisesti tutun tunteen. Siinä meni ehkä noin 10 sekuntia ja sain paniikkikohtauksen. Tämän jälkeen kohtauksia alkoi tulla useemmin, välillä kerran päivässä-parissa, mutta pahimmillaan noin kymmenen kertaa vuorokaudessa. Nämä kohtaukset väsyttivät ja saivat psyykeeni oudoksi. Minä olen kärsinyt depressiosta noin peruskoulun lopusta lähtien, joka varmasti lisäsi tätä ahdistuneisuutta.
Noh, sain näitä kohtauksia kausittain. Välillä oli usean kuukauden, jopa lähemmäs vuoden taukoja, mutta sitten kun sain kohtauksen, niin nämä kaudet kestivät viikoista kuukausiin.
Noh, suurin edistysaskel tämän asian kanssa tapahtui muutama kuukausi sitten. Olin puhumassa ystäväni kanssa kuin tunsin tämän tutun tunteen taas tulevan. Tunsin mieleni menevän poissaolevaksi ja tajuntani "katoavan" takaraivooni. Ehdinkin sanoa ystävälleni että paniikkikohtaus tulee. Seuraava asia mitä tajusin oli se että ystäväni katsoi minua silmiin ja sanoi "kaikki on ihan hyvin, ambulanssi on tulossa" johon itse olin vaan "mitää?". Sitten minulle selvitettiin että katseeni oli lasittunut, en ollut reagoinut puhutteluun ja olin kattunut tuolilta lattialle ja alkanut kouristella. Sairaalassa minulla todettiin verikokeiden ja CT-kuvauksen perusteella että olin saanut kouristelukohtauksen.
*pikakelausta* sain 2 viikon päästä tuosta kohtauksesta toisen tajuttomuuskohtauksen jonka aikana löin pääni lavuaariin niin että oli kunnon ruhjeet ja silmäkulma auki. Testeistä ei taaskaan löytynyt mitään erikoista.
*pikakelausta* Nyt olen triptal lääkityksessä 1200mg/vuorokausi ja minulla on diagnosoitu paikallisalkuinen, toissijaisesti yleistynyt (temporaali) epilepsia, kohtauksieni ja EEG:n perusteella. MRI on tulossa muutaman kuukauden päästä. Olen töissä asiakaspalvelussa kaupan kassalla (ei mikään alepa tai valintatalo vaan pienempi erikoistavarakauppa jossa olen kassalla aina yksin) ja minut ollaan erottamassa nyt taloudellisista ja tuotannollisista syistä, vaikka aivan selvästi syy on epilepsiassani (pomo on sanonut suoraan että ei minua voi pitää kassalla yksin kun on mahis että menetän tajuntani).
Itse en koe olevani lähelläkään työkykyistä. Olen ollut nyt yli kuukauden sairaslomalla ja oloni on edelleen todella kehno.
Triptalin sivuvaikutukset ovat aika voimakkaat. Olen jatkuvasti väsynyt ja voimaton, päätäni särkee aamusta iltaan, mutta hauskana yksityiskohtana minua ei väsymyksestä huolimatta nukuta. Valvon aamuun asti ja nukun iltapäivään. Myöskin oloni on jatkuvasti humalainen ja tasapainoni ja muistini on heikentynyt huomattavasti.
Kysynkin nyt, miten minun pitäisi toimia. En kuulu mihinkään liittoon tai vastaavaan. Voinko saada tukea tai apua mistään tai voinko mahdollisesti yrittää hakea työkyvyttömyyseläkettä tai jotain kuntoutusta? Oletan että työnantajani tekee tässä asiassa väärin, mutta tiedän myös että tuo "taloudellisista ja tuotannollisista syistä" etenkin näin laman aikaan on aika nerokas kikka hihasta vedettäväksi tämmösissä tilanteissa.
Onko minulla MITÄÄN mahdollisuuksia päästä työkyvyttömyyseläkkeelle vai pistääkö kela/työvoimatoimisto minut johonkin pitsinnypläyskurssille väkisin?
Kiitos sinulle joka jaksoit lukea näin pitkälle, ja vielä suurempi kiitos kaikille niille jotka jaksavat vastata tähän tai antaa neuvoja. Olen todella pihalla nyt siitä miten pitäisi toimia tai suhtautua tähän kohta parin kk sisällä tulevaan irtisanomiseen/työsuhteen lopetukseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
päästä eläkkeelle tuossa vaiheessa=) Jos et ole kunnossa, hae lisää sairaslomaa.
Juu, en uskonutkaan tai odottanut että mihinkään eläkkeelle helposti pääsisi. Eikä se nyt mikään päämäärä tässä olekkaan, mutta onko sen ainoa vaihtoehto sitten vaan sairasloma, vaikka olisi työtönkin?
Tarkoitus siis olikin kartoittaa mitä tässä voisi tehdä tai mitkä minun vaihtoehtoni nyt on.
Voin toki hakea lisää sairaslomaa, mutta mitä se hyödyttää kun irtisanominen on edessä kuitenkin parin kuukauden sisällä. Mitä sitten kun olen työtön? Onko järkeä hakea samanlaiseen työhön mihin minut on juuri sairauteni takia irtisanottu? Entä jos en ole työkykyinen? Onko se sitten automaattisesti sitten lisää sairaslomaa (työttömänäkin?)
Kuinka pitkään jotain sairaslomaakin voi saada jollain "huimaa, väsyttää, tuntuu ku ois kännissä"-syillä (jotka siis oikeasti häiritsevät jokapäiväistä elämääni) Tuntuu että ei lääkärit hirveästi anna painoarvoa moiselle. Kai tässä pitää ensin käydä päivystyksessä taas parin kohtauksen takia ennenkuin ketään alkaa kiinnostaa edes etäisesti :/
Tässä lääkkeessäkin (kuten lääkäri sairaalassa) painotti kovasti että heti jos tulee tiettyjä sivuoireita (esim tuo kutiava ja punottava ihottuma) niin HETI pitäisi ottaa yhteys lääkäriin. Noh, minäpäs yritin ottaa. Meni 3 vuorokautta (viikonlopun takia) ennenkuin sain yhteyden sairaanhoitajaan. Selitin tilanteen ja oireeni, hän luki jostain ohjekirjasta robottina samoja lauseita. Vaikka sanoin että lääkäri nimenomaan painotti sitä että ota heti yhtys sivuoirein ilmestyttyä, niin tällä ei ollut mitään vaikutusta. Hoitaja hoki samoja lauseita kuten "ei ole terapeuttinen annostus vielä saavutettu, odota vähänaikaa" toistolla. Vihdoin hän sanoi että välittää viestini lääkärilleni.
Noh, viikko tämän jälkeen tuli lappu sairaalasta että lääkärin 3kk (!!!) päästä tapahtuva kommunikaatio kanssani on vaihdettu kirjeestä puhelinajaksi.
Tässä siis oli koko toimenpide tämän sivuvaikutuksen hoitoon tai lääkeannostuksen tarkistukseen. Joudun siis nyt syömään vielä yli 2kk tätä lääkettä ja kärsimään näistä (ohjeiden mukaan mahdollisesti vaarallisista) sivuvaikutuksista.
Ei ole hirveän korkealla luotto näihin lääkäreihin jos nyt pitää rehellinen olla :/
Minullakin on paikallisalkuinen ohimoepilepsia. Sairaanhoitopiirini olisi ajanut minut väkisin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta en suostunut enkä suostu ennen 65-vuotispäivääni. Ihmettelen meidän saamaa erilaista kohtelua samassa asiassa.
Samoin minulla on ollut samoja sivuvaikutuksia trileptalista. En silti ole edes ottanut yhteyttä sairaanhoitopiiriin.
Epilepsialiiton kuntoutus (sopeutumisvalmennuskurssit) on yksi vaihtoehto. Tosin siellä ei ole neurologia, vain hoitajia. Kysy terveyskeskuslääkäriltäsi työkyvyttömyyseläkettä, jos sinulla on työkokemusta vähintään kahdelta vuodelta. Asiassa ei kannata odottaa neurologin puhelua, saati sitten seuraavaa vastaanottoa!
Jos et pääse työkyvyttömyyseläkkeelle, joudut työttömyyskortistoon ja työvoimapoliittiseen koulutukseen. En usko, että työvoimapol. koulutuksessa nypläystä opetettaisiin 40 tuntia viikossa, vaikka se onkin ainoa kädentaitoni. Tosin työvoimapoliittinen koulutus on pakollista, jos meinaa saada työttömyyspäivärahaa.
syntynyt, siis sinä nimimerkki "eläkkeelle väkisin"? Oletan että aloittaja on laittanut nimimerkkiinsä syntymävuoden.
Eli eläke ei todellakaan ole ensisijainen hänen kohdallaan, ei todellakaan.
Ensin sairaslomalla 300 vrk, sitten kuntoutustuen anontaa jne.
Uudelleenkoulutusta jne.
Työvoimatoimistoon vajaakuntoiseksi työnhakijaksi jne.
Ns. suositukset työkyvyttömyyseläkkeelle tulivat minulle 21-vuotiaana, eivät tänä vuonna. Syntymävuottani en silti paljasta yksityisyyden suojaamiseksi.
No, kertoisitko edes vuosikymmenen? Eräs tuttuni, joka nyt on n. 67 v. päätyi eläkkeelle suoraan diagnoosin saatuaan parikymppisenä. Minulla, 46 v., ei ole tullut kysymykseenkään missän vaiheessa, vaikka kohtauksia oli paljon. Nyt, lama-aikana, on vaikea saada töitä vaikka työkykyä onkin.
Eläkkeelle pääsy on vaikeutunut, aina joku virkamies uskoo löytyvän ammatin, jossa kohtaukset ei haittaa eikä pomoilla ole ennakkoluuloja.
Kannattaa opetella, että ihmisellä kuuluu olla yksityisyydensuoja. Sain diagnoosin 10 kk:n ikäisenä, mutta "suosituksen" siis 21-vuotiaana. Myös vuosikymmenen paljastaminen vie yksityisyyden.
minäkin sain näköjään kenkää epilepsian takia asiakaspalvelusta vaikkei sitä kukaan suoraan sanonut. Lääkityksellä pitäisi kuitenkin saada toimia asiakaspalvelussa vai kuinkas se nyt onkaan... Eipä kannata kertoa sairauksista työpaikoilla kun aletaan syrjimään.