Lääkäriltä vaadittavat ominaisuudet?

lääkikseen pyrkivä

Olen punninnut omaan luonnettani ja kiinnostuksia, ja olen kallistunut lääkiksen puolelle. Nyt haluaisin kysyä teiltä jotka jo opiskelettä lääkiksessä/ olette lääkäreitä, että minkä luonteinen pitää olla jotta pärjää lääkärin ammatissa? Varmasti lääkäreitäkin on eriluonteisia?
Itsestäni voin sanoa, että olen tunnollinen ja pitäisin sellaisesta lääkärin erikoistumisalasta, jossa on sopivasti itsenäistä työskentelyä ja toisaalta tiimityöskentelyä ja ihmisten kanssa oloa. Ja sitten ehdottomasti pidä asioden pohtimisesta ja ongelmien ratkaisusta ja rakastan uusien asioiden oppimista ja toisaalta myös käsillä tekemistä. En ole superulospäinsuuntautunut, mutta yritän tulla toimeen kaikkien kanssa ja opetella olemaan parempi sosiaalisissa tilanteissa vieraiden ihmisten kanssa (kai tämänkin oppii luonnollisesti ajan kanssa?!). Ovatko lääkärit yleisesti tosi ulospäinsuuntautuneita? Rakastan lääketiedettä ja tahdon ehdottomasti siitä ammatin, joten mitä erikoistumisalaa lääketieteestä suosittelisitte minunlaiselleni (eli kaipaan itsenäistä työskentelyä päivästä n. puolet ja puolet potilastyötä)?
Loppuun vielä: mikä on oman kokemuksenne mukaan paras erikoistumisala( perustelut)? (siis haen ihan mielipiteitä.. eri ihmisillähän on erilaisia mielipiteitä jne.)

11

2154

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yleislääkäriltä

      Terveyskeskustyö voi olla sinua varten. Työ on suht itsenäistä ja pohtia saa! Lääkäreitä on monenluonteisia. Älä siitä huoli. Paikka löytyy kyllä kaikille. On ulospäinsuuntautuneita ja on hissukoita. Aivan kuten kaikissa ammateissa. Monenlaista tarvittavaa ominaisuutta voi oppia.

    • Denttari

      Vaikea sanoa näin lyhyen viestin perusteella varmaan kenenkään, mikä nyt sitten olisi juuri se sinun suuntautumisesi lääkiksessä. Kuitenkin meitä lääkisläisiä ja lääkäreitäkin on moneen junaan ja todella monenlaisia, on aika mahdotonta piirtää mitään lääkärin "perushahmoa" tiettyine piirteineen. Kyky loogiseen päättelyyn, taito yhdistää eri asioita, "johtolankoja" ja kyky ymmärtää ihmistä kokonaisuutena voisivat olla sellaisia suht kattavia piirteitä, mutta niitäkään ei saa ylikorostaa.

      Lyhyesti esimerkkinä: terveyskeskuksen yleislääkärin, radiologin, hammaslääkärin, lastenlääkärin, psykiatrin, oikojahammaslääkärin ja neurologin toimenkuvat ja työpäivät ovat kaikesta samankaltaisuudestaan huolimatta huomattavan erilaisia ja vaativat eri tavalla erilaista osaamista.

      Jos olet kiinnostunut ihmisestä, enemmän tai vähemmän ihmisläheisestä työstä ja koet pärjääväsi luonnotieteissä, löytänet varmaan myös oman suuntasi lääketieteen alalla opiskeluvuosien aikana.

      • ammattia

        "Lyhyesti esimerkkinä: terveyskeskuksen yleislääkärin, radiologin, hammaslääkärin, lastenlääkärin, psykiatrin, oikojahammaslääkärin ja neurologin toimenkuvat ja työpäivät ovat kaikesta samankaltaisuudestaan huolimatta huomattavan erilaisia ja vaativat eri tavalla erilaista osaamista."

        Hammaslääkäri ei ole lääkäri. Kyseessä on kaksi eri ammattia.


      • Denttari
        ammattia kirjoitti:

        "Lyhyesti esimerkkinä: terveyskeskuksen yleislääkärin, radiologin, hammaslääkärin, lastenlääkärin, psykiatrin, oikojahammaslääkärin ja neurologin toimenkuvat ja työpäivät ovat kaikesta samankaltaisuudestaan huolimatta huomattavan erilaisia ja vaativat eri tavalla erilaista osaamista."

        Hammaslääkäri ei ole lääkäri. Kyseessä on kaksi eri ammattia.

        Jos haluaa saivarrella, hammaslääkäri ja lääkärihän toden totta (ihme ja kumma!) ovat kaksi eri ammattia, tämä nyt tuskin yllättää ketää. Ketjun aloittaja kuitenkin kysyi "lääkiksessä opiskelevilta/lääkäreiltä" itselleen sopivaa erikoistumisalaa. Hammaslääketiede on suun ja leukojen sairauksiin keskittyvä lääketieteen erikoisala, jonka ammattilaiset (=hammaslääkärit ja suuhygienistit) osittain historiallisista ja vielä enemmän käytännöllisistä syistä koulutetaan alusta alkaen eri koulutusohjelmissa kuin yleislääkärit ja sairaanhoitajat. Ketjun aloittaja kaipasi pohdintaa lääketieteen eri suuntauksista, eikä olettaakseni niinkään viisastelua ammattinimikkeistä.

        Lisäksi haluaisinkin kysyä, onko esimerkiksi suu- ja leukakirurgin työ lääkärin vai hammaslääkärin työtä, kun siihen vaaditaan molempien perusopinnot pohjaksi? Ja radiologian EL:n ja hammasradiologian EHL:nkin päivää varmasti helpottaa tieto, että he harjoittavat sentään IHAN_ERI_AMMATTIA.


    • kandipaatti

      Siitä, millainen lääkärin tulisi olla, on väännetty peistä vuosisadat. Ei ole onneksi mitään muottia, mihin lääkärin pitäisi itsensä tunkea. Erikoisaloja on kymmeniä, niistä varmasti löytyy jokaisen luonteelle sopivin. Ja ne suorastaan ihmisvihaiset voivat sulkeutua sinne tutkijankammioihinsa.

      Ulospäinsuuntautuneisuuttakin on niin erilaista. Jos on egomaanikkohenkinen lärpättäjä joka ei kuuntele muita, eivät potilaat tykkää. Hiljainen ja kohtelias kuuntelija voi olla huippuhyvä lääkäri. Hymyttömästä töksäyttelijästäkään ei kukaan tykkää.

      Lääkärikoulu kestää 6 vuotta. Siinä ajassa näkee monenlaista käytösmallia eri kollegoilta. Puhutaan lääkäriksi kasvamisesta, mikä erilaisten tietojen ja taitojen ohella tarkoittaa asennekasvatusta ja tiettyjen työmallien oppimista.

      Neuvoni on, että unohtakaa erikoisalan valinta kunnes olette valmiita lisensiaatteja. Mistään erikoisalasta ei voi oikeasti tajuta mitään, ennenkuin on vähintään käynyt ko. alan pakollisen peruskurssin lääkiksessä, ja sittenkin käsitykset työn arjesta ja plus/miinuspuolista ovat aika hataria.

      Erikoisalaa ei voi valita ennenkuin on lisensiaatin tutkinnon suorittanut, moni odottaa vielä vuosia sen jälkeenkin ennenkuin ilmoittautuu mihinkään erikoistumaan. Eikä erikoistuminen ole edes pakollista.

      Jos haluat itsenäistä työtä potilastyötä, lienee kliinisen tutkijan ura aika osuva vaihtoehto. Onhan toki potilastyöstäkin iso osa väistämättä muuta kuin potilaiden kanssa olemista, ja toisaalta kaikki lääkärintyö on pohjimmiltaan tosi itsenäistä.

      • sfdfs

        Tuskin kukaan sitä varsinaisesti valitsee jo ennen lääkistä/sen aikana (ainakaan heti alussa), että mille erikosalalle aikoisi lähteä. Mutta kyllä siihenkin kuitenkin täytyy löytyä se kiinnostus, eli sen pohjalta se päätös tullaan varmasti joskus kutenkin tekemään. Esim. itseäni ei juurikaan kiinnosta ihosairaudet, enkä usko, että se opiskeluaikana missään vaiheessa tulisi edes vaihtoehdoksi erikoistumisalaa miettiessä. Mutta muuten kyllä ihan totta, että ei sitä kannata liian aikasin alkaa valita, mutta ainahan voi vaihtoehtoja pyöritellä...

        Mutta aiheeseen: omasta mielestäni hyvä lääkäri on sellainen, jota oikeasti kiinnostaa lääketieteessä se potilaiden auttaminen ja ajatteleminen ihmisinä, eikä vain kylmästi pidä kaikkia objekteina ja "kiinnostavina tapauksina". Ja sitten tietenkinse, että osaa kuunnella (ja tämä tarkoittaas sitä, että kykenee myös uskomaan potilaiden kertomia kertomia tuntemuksia heidän omasta kehostaan). Myös yksi tärkeä ominaisuus olisi se, että osaa miettiä erialaisia hoitomuotoja, eikä esim. määrää aina antibiootteja virustauteihin (entisessä tk:ssä oli tällainen lääkäri, "no ei siellä bakteeritartuntaa ollut, mutta laitetaan varmuuden vuoksi tällainen laajakirjoinen antibioottikuuri kuitenkin - ja sitten ollaan maha sekaisin ja kipeenä seuraavat pari kk kun niitä turhaan joutui syömään)....


    • erikoistuva

      Lääkärin koulutuksella voi sijoittua niin monenlaisiin työtehtäviin, että mielestäni ei voi sanoa mitään välttämättömiä luonteenpiirteitä, jotka hyvällä lääkärillä pitäisi olla. Saman erikoisalan sisälläkin toiset voivat olla operatiivisemmin suuntautuneita. Aika moneen alaan kuitenkin pätee se, että työssään kehittyy mikäli on siitä kiinnostunut ja jaksaa tehdä töitä (opiskella) kehittymisen eteen.

      Jos hyöty-panos suhdetta miettii niin parhaat erikoisalat ovat mielestäni silmätaudit, radiologia ja työterveyshuolto. Vähän kunnianhimoisemmalle varteenotettavia vaihtoehtoja myös ortopedia ja neurokirurgia.

    • suddenly

      Heh, pohdin just itsekin aika lailla samoja kysymyksiä kuin ketjun aloittaja :) mukava lukea näitä vastauksia, en oikein osaa päättää ottaisinko riskin ja hakisin lääkikseen, mikä olis tällä hetkellä älyttömän kiinnostava vaihtoehto, vai pitäiskö tavallaan "luovuttaa" ja hakea opiskeleen esim. kemiaa tai farmasiaa... Lähinnä kanssa mietin tuota luonnejuttua, millaisia lääkäreiden pitäisi luonteeltaan olla, kun en itse ole sellainen ylisosiaalinen joka on mukana kaikessa... Tällä hetkellä tuntuu vaan siltä, että olisi niin älyttömän kiinnostavaa opiskella ihmisen toiminta perin pohjin ja myös auttaa ihmisiä... Mietin just itse sitä, että kasvaako opiskelun ohella "luonteeltaan lääkäriksi", vai pitäiskö nyt olla jo täysin varma siitä että haluaa siihen ammattiin...

      • kannattaaaaa

        Tutkijana 8-16 mukavia päivätöitä kovalla lääkärin palkalla ja olemattomalla vastuulla.


      • prag maatikko
        kannattaaaaa kirjoitti:

        Tutkijana 8-16 mukavia päivätöitä kovalla lääkärin palkalla ja olemattomalla vastuulla.

        ... se, joka odottaa kovaa palkkaa tutkijan mukavista hommista. Tutkimustyö on kannatettavaa ja tärkeää, mutta huonosti siitä yleensä maksetaan. Kuukausipalkkaisia assistentin tai apulaisopettajan virkoja/toimia pätkätöinä tai apurahavetoisia projekteja.
        Perhettä lisäävät naislääkäritutkijat sanoivat ainakin parikymmentä vuotta sitten äitiyspäivärahaa "KELAn stipendiksi".

        Tutkimustyöhön pannulla vaivalla palkitaan ehkä myöhemmin parempi urakehitys. Saataapa joskus kehittyä rahaksikin muuttuvaa tietoa.

        Ne isot palkat tulevat kliinisestä työstä eli vastaanoton pitämisestä ( paljon / usein/ epämukavina työaikoina ). Volyymin pitää olla iso, muuten ei palkkakaan ole. Kateellisia lohduttanee se, että verottaja tasaa nettopuolta melko demokraattiseksi. Ei toki onneksi niin pahoin kuin 1992, jolloin muistan ns. lisäprosentin verokortissa olleen ennätykselliset 67,5 %.


    • suddenly

      Keskustelun aloittaja kuulostaa muuten luonteeltaan aika samanlaiselta kuin minä, eli ehkä voisin kanssa harkita lääkistä...?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ajattelen sinua nyt

      Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu
      Ikävä
      64
      5592
    2. Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin

      Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti
      Ikävä
      20
      4207
    3. Yritys Kannus

      Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett
      Kannus
      17
      2906
    4. Oletko täällä mies?

      Mitä mietit? ❤️ varmistan vielä, että onhan kaikki ok meidän välillä?
      Ikävä
      152
      2170
    5. Mies kadonnut

      Kukas siellä kolarissa on kadonnut
      Kolari
      17
      1906
    6. Työkyvyttömienkin on jatkossa haettava työtä

      Riikalla ja Petterillä on hyviä uutisia Suomen työttömille: ”Toimeentulotuen uudistus velvoittaa työttömäksi ilmoittaut
      Perussuomalaiset
      124
      1728
    7. Eikö ole jo ihan sama luovuttaa

      Meidän suhde ei ikinä toimisi.
      Ikävä
      95
      1377
    8. Kerro jotakin kaivatustasi.

      Vaikka synkimmät salaisuudet jos tiedät. :) m
      Ikävä
      68
      1154
    9. Harmi, se on

      Mutta mä tulkitsen asian sitten niin. Olen yrittänyt, oman osani tehnyt, ja saa olla mun puolesta nyt loppuun käsitelty
      Tunteet
      17
      1126
    10. Maailma pysähtyy aina kun sut nään

      Voi mies kuinka söpö sä oot❤️ Olisin halunnut jutella syvällisempää kuin vaan niitä näitä. Se pieni heti sut tavatessa o
      Ikävä
      77
      978
    Aihe