Minäkin olen eronnut narsistista. Ja diagnoosi ei ollut minun tekemä vaan ihan psykiatrin :-) Ex-mieheni oli ja on yhä varsin manipuloiva ja eräässä vaiheessa tosiaan suostui jopa psykiatriakin tapailemaan, koska muuten ero olisi ollut edessä todennäköisesti jo silloin. Toki exäni tiesi jo melko vähäisten tapaamisten jälkeen paljon enemmän asiasta kuin hänen psykiatrinsa... mikä tietty oli ihan ymmärrettävää kun on niin paljon älykkäämpi kuin tavalliset kuolevaiset.
Se, mistä alunperin olin kirjoittamassa, oli narsistin vaikutus lapsiin. Olen aika huolissani vanhemman lapseni huonosta itsetunnosta (10 v. poika) ja empatian puutteesta. Hän on tietysti vielä kovin nuori, mutta ihailee isäänsä suunnattomasti. Mielestäni hän alistaa ja vähättelee pienempiä sisaruksiaan ja mielellään kavereitaankin, iloitsee toisten epäonnistumisista ikään kuin se nostaisi hänen omaa arvoaan jne. Yritän puuttua tähän dissaukseen ja kaikenlaiseen lällättelyyn parhaani mukaan mutta hän on yllättävän epäempaattinen ja itsekäs. Yritän myös kovasti keksiä, millä saada hänen itsetuntoaan paremmaksi, jotta hänen ei tarvitsisi moista kiusantekoa harrastaa. Ideoita? Poikani on joka toisen viikon isänsä kanssa. Ex-mieheni ei voi koskaan antaa lasten esim. voittaa missään pelissä, hän antaa tehtäviä heille ja haukkuu idiootiksi, jos ei heti ymmärrä, mitä tehdä jne. Mietin eroa todella pitkään (vuosia ja vuosia) jos senkin takia, että miten voin jättää lapset narsistin kanssa ilman, että olen heitä puolustamassa. Meillä piti aina kulkea varpaillaan, kun ei tiennyt, mitä teki taas väärin. Mikään ei ole koskaan kyllin hyvää, aina pitäisi hypätä vähän korkeammalle. Miten ihmeessä saan lapsistani normaalin itsetunnon omaavia? Exäni ei esimerkiksi tervehdi henkilöitä, jotka eivät ole hänen "tasollaan". Poikani ihailee hänen mielipuolista ajotyyliään - häntähän ei tavallisten ihmisten säännöt ja lait koske. Ja tätä rataa...
Narsistin vaikutus lapsiin
22
3348
Vastaukset
- -hullu-
näin olen antanut itseni asian ymmärtää ... eli toki, jos olette vasta eronneet, pojan itsetunto-ongelmat voivat osittain selittyä sillä.
silloin kun lapset ovat isällä, hän välittää heille myöskin omaa sisäistä naiskuvaansa, oman äitikuvansa, ja mitätöimällä lapsia, aiheuttaa heille vammoja, joita sinä et välttämättä kykene korjaamaan.
Ehkä pojalle, ja miksei nuoremmallekin lapselle, pitäisi saada elämään muita miesmalleja. Esim. setiä, isovanhempia jne. Miesopettaja koulussa voisi olla kova juttu. Hänhän olisi joka päivä vaikuttamassa lasten elämään. Riippumatta siitä kummalla vanhemmalla ovat yötä.
Perhe tai yksilöterapia voisi auttaa? Ehkä kannattaa käydä omassa terveyskeskuksessa (tai psykiatrisella poliklinikalla) kertomassa tilanteesta ... poika on kuitenkin vielä niin nuori, että hänen kasvuunsa ja kehitykseensä on mahdollista vaikuttaa ..- Mirri57
uskomattoman tehokkaasti estämään äitiä luomasta itsetuntoa pojalle olemalla itse lapsi, joka tarvitsee jatkuvasti 'äitiä' pönkittämään hänen heikkoa itsetuntoaan.
Niin tässäkin tapauksessa. Perheen isä käyttää toisia ihmisiä, niin äitiä kuin lapsia oman itsetuntonsa pönkittämiseen. Kyllä silloin äidillä on keinot vähissä pojan itsetunnon luomisessa. Narsistinen isä loputtomine tarpeineen vie itselleen lapsilta kaiken mitä äiti yrittää luoda. Perheen isä on valjastanut niin hänet kuin lapset kokonaan omaan käyttöönsä - oman olemattoman itsetuntonsa ylläpitämiseen.
Äiti tarvitsisi tuekseen psyykkisesti terveen isän, jotta pystyisi luomaan lapsilleen vahvan itsetunnon. Narsistinen isä on kuin 'musta aukko': hän imee muiden voimat ja itsetunnon itseensä - loputtomastti.
- mun omalta isältä!
Mun isä on juuri tuollainen. Ikävä kyllä äitini ei osaa hänestä erota ja on tämän vuoden puolella nyt neljättä kertaa katkolla, kun ryyppää vaan. Ei ilmeisesti muuten kestä tilannetta. Että semmoista. Yritän olla vanhempiini väleissä ihan jo siksi etten halua jäädä pois esim. siskon lasten juhlista jne. mutta en ole heidän kanssaan tekeminissä ellei ole pakko. Harmittaa että omiksi vanhemmiksi sattui tuollaiset. Ei todellakaan tehnyt hyvää itsetunnolle. Ja se etten koskaan heidän kotonaan ollut kotonani. Se oli aina heidän kotinsa, heidän säännöillään. Nyt asun onneksi omassa kodissa ja täällä ei hyväksy muiden kaltoinkohtelua. Lapsille ei todellakaan tee hyvää narsistivanhemmat. Sekä minulla että siskollani on ollut syömishäiriöitä, pahin on kuitenkin se että mulle puhkesi skitsofrenia kotiolojen takia. Mieti siis tarkkaan haluatko antaa exäsi vaikuttaa lapsiinne. Sinuna hakisin tilanteeseen sellaisen ratkaisunmettä exäsi olisi lasten kanssa vain jonkun toisen aikuisen läsnäollessa, että lapset eivät jäisi hänen narsisminsa alleen. Tulet luultavasti katumaan rankasti jos lastesi lapsuus menee pilalle siksi ettet ole heitä suojellut vaikka olisit voinut tehdä edes jotain.
- Kärlek-72
Olen eronnut vähän yli vuosi sitten. Olin odotellut hetkeä, jolloin mulla olisi tarpeeksi voimia. Pienten lasten yövalvomiset olivat aiheuttaneet aikalailla univajetta ja toisaalta unihäiriötäkin (jos lapset jatkoivat uniaan ääntelyjensä jälkeen niin minä jäin hereille enkä pystynyt nukkumaan). Olin jo palannut äitiysloman jälkeen töihin ja saanut aika vaativan projektin hoidettavaksi. Tietysti ex-mieheni työ oli paljon tärkeämpää; ulkomaanmatkoineen ja edustustehtävineen. Jos lapset olivat esimerkiksi sairaina, niin toki kotiinjääjä olin minä. Ylitöihin minulla ei ollut aikaa jäädä, koska lapset oli haettava päiväkodista. Mulla ja mun exällä on sama koulutus, mutta en ole koskaan ollut kovin urasuuntautunut ja tietysti lapset ovat tärkeysjärjestyksessä ykköset. Toisaalta jotain tukea työssäkäynnilleni olisin exältä toivonut. Lopulta valvoin lähes joka yö klo 02 lähtien miettien missä välissä mitäkin ehdin tehdä. Jouduin menemään lääkäriin uupumuksen ja masennuksen vuoksi. Olin siis odotellut hetkeä jolloin olisin riittävän voimissani tehdäkseni eropäätöksen. Lopulta olin niin pohjalla, että lapseni oli kirjoittanut koulutehtäväänkin, että iltaisin äiti... (tähän oli pitänyt lapsen jatkaa) aina nukkuu. Ajattelin, että nyt on aivan pakko tehdä päätös, koska huono parisuhde vie energiani niin etten enää pysty olla hyvä äiti. Lisäksi esimerkiksi kallioseinämään ajaminen moottoritiellä alkoi tuntui yllättävän houkuttelevalta vaihtoehdolta. Luulin muuten unihäiriöiden johtuvan eniten lasten yöheräilyistä ja työstressistä, mutta siitä päivästä lähtien kun muutin pois vanhasta kodistamme, olen nukkunut yöni pääsääntöisesti erittäin hyvin.
Olen ollut kohta 6 kk sairaslomalla. Lapset ovat olleet isällään viime syksystä joka toisen viikon. Olen valitettavasti vasta toipumassa uupumuksesta ja masennuksesta, joka mulla näkyy muistihäiriöinä, organisointi- ja aloitekyvyttömyytenä (valtavasti ongelmia töissä ja välillä en melkein pääsee suihkusta edes töihin asti...) Tällä hetkellä en kykene hoitamaan lapsiamme tämän enempää. Ja taloudellisista syistä mun olis pakko pystyä tekemään myös töitä. Nyt olen onneksi pystynyt tämän kesän olemaan lastemme kanssa kotona.
Mulla on seuraava lääkäri tässä muutaman viikon sisällä ja otan puheeksi psykiatrin kanssa myös vanhimman lapseni käytöksen. Eli siis yritän kyllä suojella lapsiani niillä resursseilla, jotka mulla on. Mutta 15 vuotta narsistin kanssa polttivat aika loppuun ja mun on pakko myöntää, että olen vasta toipumassa eikä mulla ole kovin paljon energiaa. - -hullu-
Kärlek-72 kirjoitti:
Olen eronnut vähän yli vuosi sitten. Olin odotellut hetkeä, jolloin mulla olisi tarpeeksi voimia. Pienten lasten yövalvomiset olivat aiheuttaneet aikalailla univajetta ja toisaalta unihäiriötäkin (jos lapset jatkoivat uniaan ääntelyjensä jälkeen niin minä jäin hereille enkä pystynyt nukkumaan). Olin jo palannut äitiysloman jälkeen töihin ja saanut aika vaativan projektin hoidettavaksi. Tietysti ex-mieheni työ oli paljon tärkeämpää; ulkomaanmatkoineen ja edustustehtävineen. Jos lapset olivat esimerkiksi sairaina, niin toki kotiinjääjä olin minä. Ylitöihin minulla ei ollut aikaa jäädä, koska lapset oli haettava päiväkodista. Mulla ja mun exällä on sama koulutus, mutta en ole koskaan ollut kovin urasuuntautunut ja tietysti lapset ovat tärkeysjärjestyksessä ykköset. Toisaalta jotain tukea työssäkäynnilleni olisin exältä toivonut. Lopulta valvoin lähes joka yö klo 02 lähtien miettien missä välissä mitäkin ehdin tehdä. Jouduin menemään lääkäriin uupumuksen ja masennuksen vuoksi. Olin siis odotellut hetkeä jolloin olisin riittävän voimissani tehdäkseni eropäätöksen. Lopulta olin niin pohjalla, että lapseni oli kirjoittanut koulutehtäväänkin, että iltaisin äiti... (tähän oli pitänyt lapsen jatkaa) aina nukkuu. Ajattelin, että nyt on aivan pakko tehdä päätös, koska huono parisuhde vie energiani niin etten enää pysty olla hyvä äiti. Lisäksi esimerkiksi kallioseinämään ajaminen moottoritiellä alkoi tuntui yllättävän houkuttelevalta vaihtoehdolta. Luulin muuten unihäiriöiden johtuvan eniten lasten yöheräilyistä ja työstressistä, mutta siitä päivästä lähtien kun muutin pois vanhasta kodistamme, olen nukkunut yöni pääsääntöisesti erittäin hyvin.
Olen ollut kohta 6 kk sairaslomalla. Lapset ovat olleet isällään viime syksystä joka toisen viikon. Olen valitettavasti vasta toipumassa uupumuksesta ja masennuksesta, joka mulla näkyy muistihäiriöinä, organisointi- ja aloitekyvyttömyytenä (valtavasti ongelmia töissä ja välillä en melkein pääsee suihkusta edes töihin asti...) Tällä hetkellä en kykene hoitamaan lapsiamme tämän enempää. Ja taloudellisista syistä mun olis pakko pystyä tekemään myös töitä. Nyt olen onneksi pystynyt tämän kesän olemaan lastemme kanssa kotona.
Mulla on seuraava lääkäri tässä muutaman viikon sisällä ja otan puheeksi psykiatrin kanssa myös vanhimman lapseni käytöksen. Eli siis yritän kyllä suojella lapsiani niillä resursseilla, jotka mulla on. Mutta 15 vuotta narsistin kanssa polttivat aika loppuun ja mun on pakko myöntää, että olen vasta toipumassa eikä mulla ole kovin paljon energiaa.oikeasti miettii, millä tavalla itsensä tappaisi, on oikea hetki irtautua hyväksikäyttäjästä .. silloin ei enää ole mitään narua, mistä toinen voi vetää nimim. kokemusta on.. ja vaihtoehtojahan on: erilleen muutto, sekoaminen tai kuolema.. joten valinnan tekeminen on helppoa. Jokainen niistä toimii. Eikä niiden välillä tarvitse miettiä, mikä on toista huonompi, jokainen on mielestäni yhtä hyvä... ja jos hyväksikäyttäjä laskeskelee omia korttejaan.. ei hänelle jää oikein mitään käteen, painostamalla ja manipuloimalla kaksi vaihtoehtoa kolmesta on vain todennäköisempiä, se yksi, jonka valitsit, on varmasti hyväksikäyttäjänkin puolesta paras mahdollinen .. miltä näyttäisi yleisölle, jos ajaisin toisen itsemurhaan? Mikä häpeä!
Hienoa, että olet päässyt tielläsi alkuun.. minä näen tuon tilanteesi niin, että olet vasta taipaleesi alussa -- kohti itsesi löytämistä ja oman persoonallisuutesi vapaata kasvua sellaiseksi, mikä sinusta pitikin tulla .. pysähtynyt tila elämässäsi on ohi. Onneksi olkoon! - Ihanaa!!
-hullu- kirjoitti:
oikeasti miettii, millä tavalla itsensä tappaisi, on oikea hetki irtautua hyväksikäyttäjästä .. silloin ei enää ole mitään narua, mistä toinen voi vetää nimim. kokemusta on.. ja vaihtoehtojahan on: erilleen muutto, sekoaminen tai kuolema.. joten valinnan tekeminen on helppoa. Jokainen niistä toimii. Eikä niiden välillä tarvitse miettiä, mikä on toista huonompi, jokainen on mielestäni yhtä hyvä... ja jos hyväksikäyttäjä laskeskelee omia korttejaan.. ei hänelle jää oikein mitään käteen, painostamalla ja manipuloimalla kaksi vaihtoehtoa kolmesta on vain todennäköisempiä, se yksi, jonka valitsit, on varmasti hyväksikäyttäjänkin puolesta paras mahdollinen .. miltä näyttäisi yleisölle, jos ajaisin toisen itsemurhaan? Mikä häpeä!
Hienoa, että olet päässyt tielläsi alkuun.. minä näen tuon tilanteesi niin, että olet vasta taipaleesi alussa -- kohti itsesi löytämistä ja oman persoonallisuutesi vapaata kasvua sellaiseksi, mikä sinusta pitikin tulla .. pysähtynyt tila elämässäsi on ohi. Onneksi olkoon!"Minä näen tilanteesi niin, että olet vasta taipaleesi alussa- kohti itsesi löytämistä ja oman persoonallisuutesi vapaata kasvua sellaiseksi, mikä sinusta pitikin tulla".
Täältä kiittelee näistä ihanista sanoista narsistin lapsi! Oli aivan ihana lukea nuo sanat, toivottavasti eivät koskaan unohdu.
Olen taistellut itseni kanssa päästyäni irti. Milloin miettinyt toiminko ikäni edellyttämällä tavalla, toiminko kuten aikuiset, eli kuten minun pitäisi, vai olenko kuin joku teini.
Kiitos!! - määrää huolehtimaan
Ihanaa!! kirjoitti:
"Minä näen tilanteesi niin, että olet vasta taipaleesi alussa- kohti itsesi löytämistä ja oman persoonallisuutesi vapaata kasvua sellaiseksi, mikä sinusta pitikin tulla".
Täältä kiittelee näistä ihanista sanoista narsistin lapsi! Oli aivan ihana lukea nuo sanat, toivottavasti eivät koskaan unohdu.
Olen taistellut itseni kanssa päästyäni irti. Milloin miettinyt toiminko ikäni edellyttämällä tavalla, toiminko kuten aikuiset, eli kuten minun pitäisi, vai olenko kuin joku teini.
Kiitos!!alle 18 vuotiaista ja niin kauan kuin muksuni (6-14 vee) asuvat kotona, päällystö sanoo viimeisen sanan.
- tuuti
Kärlek-72 kirjoitti:
Olen eronnut vähän yli vuosi sitten. Olin odotellut hetkeä, jolloin mulla olisi tarpeeksi voimia. Pienten lasten yövalvomiset olivat aiheuttaneet aikalailla univajetta ja toisaalta unihäiriötäkin (jos lapset jatkoivat uniaan ääntelyjensä jälkeen niin minä jäin hereille enkä pystynyt nukkumaan). Olin jo palannut äitiysloman jälkeen töihin ja saanut aika vaativan projektin hoidettavaksi. Tietysti ex-mieheni työ oli paljon tärkeämpää; ulkomaanmatkoineen ja edustustehtävineen. Jos lapset olivat esimerkiksi sairaina, niin toki kotiinjääjä olin minä. Ylitöihin minulla ei ollut aikaa jäädä, koska lapset oli haettava päiväkodista. Mulla ja mun exällä on sama koulutus, mutta en ole koskaan ollut kovin urasuuntautunut ja tietysti lapset ovat tärkeysjärjestyksessä ykköset. Toisaalta jotain tukea työssäkäynnilleni olisin exältä toivonut. Lopulta valvoin lähes joka yö klo 02 lähtien miettien missä välissä mitäkin ehdin tehdä. Jouduin menemään lääkäriin uupumuksen ja masennuksen vuoksi. Olin siis odotellut hetkeä jolloin olisin riittävän voimissani tehdäkseni eropäätöksen. Lopulta olin niin pohjalla, että lapseni oli kirjoittanut koulutehtäväänkin, että iltaisin äiti... (tähän oli pitänyt lapsen jatkaa) aina nukkuu. Ajattelin, että nyt on aivan pakko tehdä päätös, koska huono parisuhde vie energiani niin etten enää pysty olla hyvä äiti. Lisäksi esimerkiksi kallioseinämään ajaminen moottoritiellä alkoi tuntui yllättävän houkuttelevalta vaihtoehdolta. Luulin muuten unihäiriöiden johtuvan eniten lasten yöheräilyistä ja työstressistä, mutta siitä päivästä lähtien kun muutin pois vanhasta kodistamme, olen nukkunut yöni pääsääntöisesti erittäin hyvin.
Olen ollut kohta 6 kk sairaslomalla. Lapset ovat olleet isällään viime syksystä joka toisen viikon. Olen valitettavasti vasta toipumassa uupumuksesta ja masennuksesta, joka mulla näkyy muistihäiriöinä, organisointi- ja aloitekyvyttömyytenä (valtavasti ongelmia töissä ja välillä en melkein pääsee suihkusta edes töihin asti...) Tällä hetkellä en kykene hoitamaan lapsiamme tämän enempää. Ja taloudellisista syistä mun olis pakko pystyä tekemään myös töitä. Nyt olen onneksi pystynyt tämän kesän olemaan lastemme kanssa kotona.
Mulla on seuraava lääkäri tässä muutaman viikon sisällä ja otan puheeksi psykiatrin kanssa myös vanhimman lapseni käytöksen. Eli siis yritän kyllä suojella lapsiani niillä resursseilla, jotka mulla on. Mutta 15 vuotta narsistin kanssa polttivat aika loppuun ja mun on pakko myöntää, että olen vasta toipumassa eikä mulla ole kovin paljon energiaa.Hei!
Hei! minulla vuosia oli "vain12" ja ero tuli noin 3vuotta sitten. Aivan samankaltaiselta kuullostava tilanne. Lapset ovat edelleen viikko ja viikko. Nyt vasta alan olla selvillä vesillä. Helppoa ei ole itselläni ollut, mutta muuta en osaa sanoa, kuin että siitä selviää. Masennus pitää masentaa ja jokainen muisto itkeä pois. Ainakin itseni kohdalla. siitä surusta ei saa itseään soimata. Sinulla on siihenkin oikeus! (Vaikka se tuntuukin väärältä ja kipeältä). Lasten kannalta olin suunniltani. Yht´äkkiä en ollutkaan lasnä lapsilleni joka päivä! Olinhan mielestäni vain puolikas äiti, riittämätön. Entä jos lapseni tarvitsevat minua enkä ole lähellä!!! Minun tilanteessani on vain se onni, että pienellä paikkakunnalla isä ei kehtaa ainakaan lapsia huonosti kohdella (enää). Lapseni ovat avoimia ja iloisia, kertovat kuitenkin heti kaiken ääneen. Rakkautta olen heille antanut viimieseen saakka. Huoli minullakin on vanhimmasta pojastani, mutta uskon! Se lapsi tekee pitkän matkan, mutta sillä on tiedossa toisenlainen elämisen vaihtoehto jonka on nähnyt. Ja heillä on onni omistaa rakastava lähipiiri. Kirjoitan näin yksioikoisesti, hieman unisena. Halusin vain luoda uskoa. Itse herään useasti ajatusesta kesken päivän, että voi miten oikein ja rauhallista elämäni on. Jopa niin, että se tuntuu oudolta. Sekin pitää opetella. Kun ei moista rauhan olotilaa ole ollut. Jonku viisas sen on sanonut, että todellinen vapaus on sitä, että on vapaa tekemään oikein. Erittäin paljon voimia sinulle!!!!
- keittiöpsykologi
Se saattaisi auttaa lapsia ymmärtämään ja ainakin voisivat oppia sulkemaan ovensa isän puheilta ja vaikutuksilta, kun tietäisivät tilanteen. Lapsille voisi kertoa, että lääkäri on näin ja näin todennut, tietenkin varoittaa ettei asiasta kannata isän kanssa puhua ja kertoo mitä narsisimi tarkoittaa.
Tälle sisaruksiaan ja kavereitaan vähättelevälle pojalle, voi jutella niistä asioista ja miksi ne eivät ole oikein. On ilmeisesti ottanut mallia isästään, ensin voisi isästä jutella pojalle kuten muillekin lapsille. Pojan kanssa kannattaa mennä jonnekin psykologin juttusille, jos ko sosiaalinen käyttäytyminen jatkuu.
Lapsille on hyvä kertoa asioista, kun ovat riittävän vanhoja, jotta osaavat tiedostaa mikä on pielessä. - kantapää
En voi narsistin lapsena kuin painottaa: vie lapsesi pois narsisti-isän luota, HETI. Isän menetys voi tuntua karulta, mutta se on ehdottomasti parempi niin pitkällä tähtäimellä. Itse koko lapsuuteni hiljaa mielessäni turhaan rukoilin, että äiti olisi vienyt minut ja sisarukseni pois isän luota. Jos poikasi saa olla jatkossakin isänsä narsismin vaikutuksen alaisena, ottaa mallia ymmärtämättä että isän käytös ei ole tervettä, hänestä tulee joko narsisti itsestäänkin, tai samanlainen ihmisraunio kuin minusta ja muutamasta tuntemastani kohtalontoverista. Masennusta ja löytyi jo varhaislapsuudesta, mutta äidillä oli liian kiire pitää itsensä ja narsisti kasassa - sain kasvaa araksi ja epävarmaksi vätykseksi, joka saa koko elämänsä pelätä muuttuvansa isäkseen pienienkin vastoinkäymisten edessä, kuten siskolle on jo käynyt. Eikä ole hänkään järin onnellinen...
- 3+18
Olen myös paljon joutunut miettimään näitä asioita. Tuntuu siltä, etä häiriintyneen vanhemman lapsi usein joko omaksuu tämän asenteet ja reagointimallit tai sitten hänestä tulee tyystin erilainen. En tarkoita erilaisuudella minkäänlaista nyhveröyttä, vaan päinvastoin herkkyyttä tiedostaa tosiasiat, myös omat heikkoudet sekä vahvuudet. Tähän narsisti ei koskaan pysty.
Miten on narsistisen käytöksen "periytyvyys"? Samassa perheessä osa lapsista voi kasvaa häiriintyneen vanhempansa kaltaiseksi, osa tämän vastakohdiksi. Jotkut huomaavat jo pikkulapsena, että omaan äitiin tai isään ei voi aina luottaa ja että hän saattaa tehdä pahoja asioita. Osa sisaruksista taas hyvin koulutettuina aikuisinakin saattaa ihailla ja jäljitellä narsistivanhempansa ilmiselvästi sairasta käytöstä muita ihmisiä kohtaan.
- Fuioioi
Minulla heräsi hälytyskellot soimaan kun sain tutkintoni yliopistosta samalta levelliltä ja osaan konkreetisesti paremmin tulevaisuuden työelämän johtamisen haasteet kuin narsistivanhempani, SILTI väittää vastaan. Eiköhän kaikkien vanhojen olisi aika mennä eläkkeelle, niin saadaan tälle suorempi tila tälle henkiselle pääomalle eli osaamiselle.
- Vanhatketjutrauhaan
Voisiko näiden 10 vuotta vanhojen ketjujen nostamisen tai kaivelemisen lopettaa?
Alkuperäiset kommentoijat tuskin ovat enää paikalla. Tai jos olisivatkin, on aika tympeää, että vanhoja asiaoita tongitaan.
Aina voi tehdä uuden aloituksen jos on asiaa.- joopasjooeikunniin
Kyllä täältä saa tietoa hakea, etsiä sitä onko jollakin toisella samoja kokemuksia ja miten niiden kanssa voisi selviytyä.
Voihan se olla tympeää, jos sieltä sitten paljastuu jotakin, joka aikojen saatossa onkin ollut vain virheelinen käsitys toisesta ja lopputulema näyttää siltä, että itsessäkin oli syytä 50 % provokaation tain muun vuoksi. - Hello_Kiitos
Hello! Kiitos sinulle nostosta. En olisi edes huomannut tätä ketjua jos et olisi nostanut tätä.
Mutta tässähän on nyt joillekin asiasta kysyneille perheellisille asiaa. Mitä väliä ovatko paikallaa vai eivät?
Kommentoin jopa:
" ja jos hyväksikäyttäjä laskeskelee omia korttejaan.. ei hänelle jää oikein mitään käteen, painostamalla ja manipuloimalla kaksi vaihtoehtoa kolmesta on vain todennäköisempiä, se yksi, jonka valitsit, on varmasti hyväksikäyttäjänkin puolesta paras mahdollinen .. miltä näyttäisi yleisölle, jos ajaisin toisen itsemurhaan? Mikä häpeä!"
Itsemurhaan ajamisesta minulla oma näkemys:
Mietin itsekin mahtaako narsisti-psykopaattini haluta että tappaisin itseni. Mietin jopa että yrittikö hän sellaista, koska merkit viittasivat siihen. Hän mielestäni jopa kerskaili ajatuksella jonka mukaan hänellä menneisyydessä sellainen tapaus olisi jonkun naisen kanssa tapahtunut...
Ja yrittikö hän uutta sulkaa hattuunsa jos saisi minut taipumaan samaan?
Lopulliseen eroon hänestä nuo ajatukset toki kannustivat ja päättelin toki että narsistia ei kannata sellaisella teolla kenenkään pönkittää. Narsisti ei ole sen arvoinen, koska narsistihan on vain tyhjät ihmisen kuoret. - Siis_nars
Siis nars. pershäiriöiset tappavat joskus puolisonsa kokonaan itsekin. Mikä estää heitä toivomasta että tämä tappaisi itse itsensä, jolloin narsisti ei joudu siitä kiinni ollenkaan, vaan voi sitten muovata esteettä tapahtumien kulun jälkeenpäin miten päin vain mielii ja tosiaan jopa kerskailla sillä että joku hänen tähtensä... Että niin.
- Niin_jassoo
joopasjooeikunniin kirjoitti:
Kyllä täältä saa tietoa hakea, etsiä sitä onko jollakin toisella samoja kokemuksia ja miten niiden kanssa voisi selviytyä.
Voihan se olla tympeää, jos sieltä sitten paljastuu jotakin, joka aikojen saatossa onkin ollut vain virheelinen käsitys toisesta ja lopputulema näyttää siltä, että itsessäkin oli syytä 50 % provokaation tain muun vuoksi."Voihan se olla tympeää, jos sieltä sitten paljastuu jotakin, joka aikojen saatossa onkin ollut vain virheelinen käsitys toisesta ja lopputulema näyttää siltä, että itsessäkin oli syytä 50 % provokaation tain muun vuoksi."
Niin jassoo jaa.
Sinun laisesi jälleen. Ja varsinkin jos on tappanut itsensä, niin voitte siiten rauhassa spekuloida tuolla, kun ei ole enää pitämässä puoliaan...
Mikä pitää tuollaisia tolloja kuin sinä tällä pastalla? Yleensä täällä vain asiansosaisia... - Vanhatketjutrauhaan
joopasjooeikunniin kirjoitti:
Kyllä täältä saa tietoa hakea, etsiä sitä onko jollakin toisella samoja kokemuksia ja miten niiden kanssa voisi selviytyä.
Voihan se olla tympeää, jos sieltä sitten paljastuu jotakin, joka aikojen saatossa onkin ollut vain virheelinen käsitys toisesta ja lopputulema näyttää siltä, että itsessäkin oli syytä 50 % provokaation tain muun vuoksi.10 vuotta vanha keskustelu (EI oma aloitukseni! En edes tiennyt tästä palstasta silloin).
Nyt täällä kommentoidaan 10 vuotta vanhan aloituksentekijän tilannetta. Miksi????
Jos aloituksen tekijälle, joka ehkä on lopettanut keskustelun 8 vuotta sitten, vastaillaan keskustlu vain vääristyy silloisesta tilanteesta.
Tehkää niitä omia aloituksia, jos on asiaa.
Mikään ei estä LUKEMASTA niitä vanhoja.
Ja jos suomi24:ssä oisjotain ideaa, nämä vanhat olisi hävitetty ajat sitten. - Olen_ihan
Vanhatketjutrauhaan kirjoitti:
10 vuotta vanha keskustelu (EI oma aloitukseni! En edes tiennyt tästä palstasta silloin).
Nyt täällä kommentoidaan 10 vuotta vanhan aloituksentekijän tilannetta. Miksi????
Jos aloituksen tekijälle, joka ehkä on lopettanut keskustelun 8 vuotta sitten, vastaillaan keskustlu vain vääristyy silloisesta tilanteesta.
Tehkää niitä omia aloituksia, jos on asiaa.
Mikään ei estä LUKEMASTA niitä vanhoja.
Ja jos suomi24:ssä oisjotain ideaa, nämä vanhat olisi hävitetty ajat sitten.Olen ihan eriä mieltä. Minusta vanhat ketjut nyt tuovat ajatusta ja asennetta tähänkin hetkeen kun noita asioita ei enää tällä palstalla voi eikä saa joidenkin toimesta edes käsitellä. Toisaalta myös ammattihenkilöstö on varmaan tänä päivänä hyvin paljon valistuneempaa tuon asian suhteen kuin 10 vuotta sitten. Vaikka minä kyllä silloinkin löysin asiantuntevaa apua.
Mihin perustat vaateesi? - Vanhatketjutrauhaan
Olen_ihan kirjoitti:
Olen ihan eriä mieltä. Minusta vanhat ketjut nyt tuovat ajatusta ja asennetta tähänkin hetkeen kun noita asioita ei enää tällä palstalla voi eikä saa joidenkin toimesta edes käsitellä. Toisaalta myös ammattihenkilöstö on varmaan tänä päivänä hyvin paljon valistuneempaa tuon asian suhteen kuin 10 vuotta sitten. Vaikka minä kyllä silloinkin löysin asiantuntevaa apua.
Mihin perustat vaateesi?Perustelin tuossa yllä.
- Aloitukset
Vanhatketjutrauhaan kirjoitti:
Perustelin tuossa yllä.
"Jos aloituksen tekijälle, joka ehkä on lopettanut keskustelun 8 vuotta sitten, vastaillaan keskustlu vain vääristyy silloisesta tilanteesta."
Aloitukset nyt vääristyvät muutoinkin. Eikä tässä nyt pelkästään aloitukseen vastailla. Niinkuin ei uudemmissakaan aloituksissa.
Kunhan ei p tule tuppuamaan näitä täyteen niin minua ei haittaa vaikka omatkin aloutukseni saisivat uuttaa tuulta, niinkuin joitain on käsiteltykin. Antaa mennä vain kunhan p ei osallistu.
Minusta hyvin hedelmällistä.
- Eronleikkuu
Kirkostaeroamispalvelulla ainakin oli samanoloista agendaa. Pidä hyvää huolta lapsista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 535248
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233407Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281542Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1861410- 761056
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24968Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49887Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259826Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71769Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35768