Että mikä vittu tässä on nytten, kun minulle ruvettiin syöttämään tuossa jokusen puolivuotta sitten varmaan,
masennuslääkkeitä, selostuksessa luki selvästi että
"EI ALLE 18-vuotialle nuorille",
noh mikäs siinä lääkärini ihanasti julisti että se on vaan paskaa, ja ei merkkaa mitään.
Noh sittenhän niistä kaikkea pientä sivuvaikutusta tuli ja sanoinpa ihanalle psykiatrillekkin ja se vaan mutisi jotain että kyllä ne kaikkoaa ja ei ne haittaa. Noh onhan tätä tullut vihdoin huomattua että enemmänkin haittavaikutuksia tullut, joita ei vaan helposti huomannut kun käyttäytymiseen vaikuttivat, sekavuutta ja sun muuta kivaa.
Noh sittenpä jouduin mielisairaalaan osastolle. Ja sen jälkeen sanoin lääkärille ja vanhemille suoraan että nyt loppui lääkkeiden käyttö perkele, en jaksa tätä paskaa enään.
Mutta kieltävä vastaus ja uhkaus osastohoidolla jossei avohoito toimi pakotti syömään lääkkeitä. Noh päädyin nytten jokunen viikko sitten siihen, että lopetin lääkkeiden syönnin siitä kertomatta, heitän vaan menemään aina, ja nytten sitten iski aivan ihanat oireet lopettamisesta, vapinaa, lisää sekavuutta, huonoa oloa, pyörryttämistä ja kaikennäköistä tunnepuolen häikkää.
Kiitos oi' isänmaa sinä rakas hyvinvointivaltio kaikesta minkä minulle annoit! Ja haista vittu koko saatanan lääkärikunta.
Sananvapaus voimaan pliis, ja jos psykologit ja omalääkärit voisi lopettaa sen uhkailemisen jos ei halua totella niiden ajatuksia niin arvostaisin todella kovasti
masennuslääkkeitä, selostuksessa luki selvästi että
"EI ALLE 18-vuotialle nuorille",
noh mikäs siinä lääkärini ihanasti julisti että se on vaan paskaa, ja ei merkkaa mitään.
Noh sittenhän niistä kaikkea pientä sivuvaikutusta tuli ja sanoinpa ihanalle psykiatrillekkin ja se vaan mutisi jotain että kyllä ne kaikkoaa ja ei ne haittaa. Noh onhan tätä tullut vihdoin huomattua että enemmänkin haittavaikutuksia tullut, joita ei vaan helposti huomannut kun käyttäytymiseen vaikuttivat, sekavuutta ja sun muuta kivaa.
Noh sittenpä jouduin mielisairaalaan osastolle. Ja sen jälkeen sanoin lääkärille ja vanhemille suoraan että nyt loppui lääkkeiden käyttö perkele, en jaksa tätä paskaa enään.
Mutta kieltävä vastaus ja uhkaus osastohoidolla jossei avohoito toimi pakotti syömään lääkkeitä. Noh päädyin nytten jokunen viikko sitten siihen, että lopetin lääkkeiden syönnin siitä kertomatta, heitän vaan menemään aina, ja nytten sitten iski aivan ihanat oireet lopettamisesta, vapinaa, lisää sekavuutta, huonoa oloa, pyörryttämistä ja kaikennäköistä tunnepuolen häikkää.
Kiitos oi' isänmaa sinä rakas hyvinvointivaltio kaikesta minkä minulle annoit! Ja haista vittu koko saatanan lääkärikunta.
Sananvapaus voimaan pliis, ja jos psykologit ja omalääkärit voisi lopettaa sen uhkailemisen jos ei halua totella niiden ajatuksia niin arvostaisin todella kovasti
Vastaukset 3
Vanhimmat
vanhemmillesi ja muillekin, ettet halua syödä pillereitä kun niistä tulee huono olo. Sano, että haluat mieluummin keskusteluapua, terapiaa. Olet vielä nuori ja sinulla on nuoren ihmisen normaalia epävarmuutta ja masennusta joka johtuu näistä nuoruuden tietyistä asioista, ei mitään muuta.
Tsemppiä sinulle, kaikkea hyvää toivon ja toivotan. Sinua rakastetaan.
itse olin osastolla 2,5 vuotta. Sairaalaan menin syömishäiriö potilaana, ongelmani myöntävänä ja avoimena sitoutumaan hoitoon, mutta kas vain, vastassa olikin virolainen lääkäri joka ei suomea kunnolla puhunut eikä edes omannut psykiatrisen lääkärin koulutusta (!?) ja diagnoosi vaihtui psykoottiseen sekä itsetuhoiseen käytöshäiriöön. Herra määräsi minulle 6 eri pilleriä jokaiselle päivälle, meni psykoosi ja masennus lääkkeet, vuorotelle piristävät ja rauhoittavat ja siihen sitten vielä unilääkitys sekä mahdolliset tarvittavat. Meikäläinen oli 14v ja yli puolitoista vuotta meni niin että meikäläinen nukkui 21 tuntia vuorokaudesta- vessaan heräsin ja ruoka ajoille. Lääkäri siihen katsoi että nyt se tyttö vasta onkin sekaisin ja lisäsi lääkitystä. Äitini, koulutukseltaan psykologi, silloin todella huolestui tilanteesta ja yritti kaikin keinoin saada minut pois, suomen valtio tuli vastaan sillä että olin pakkohoidossa eikä vanhemmilla ollut enään määräys valtaa, ja kaiken lisäksi uhkailivat ottavansa minut lasten suojeluun. Kesällä 2007 en päässy kahteen ja puoleen kuukauteen ulos. Sama linja jatkui syksyllä. Lopulta minut siirrettiin erikois yksikköön tampereelle jossa (ensimmäinen suomalainen) lääkärini vilkaisi kerran lääke listaa, kauhistui ja päätti lopettaa koko lääkityksen. 3 kuukauden päästä minut kotiutettiin koska psykiatrin testeissä ei löytynyt mitään vikaa. Nykyään käyn psykoterapiassa sairaalahoidon aiheuttamien traumojen takia. Vaikka yhteiskuntaan palaaminen on ollut vaikeaa ja masennus on vaivannut pitkän eristyksen (ja sen että sairaalahoion aikana menetin kaikki ystävyyssuhteeni) niin kyllä helvetissä on varma että henki lähtee ennen kuin yritän ongelmiini hoitoa saada.
Todella pahoillani sun puolesta.. ei kenenkää pitäis joutua tommosen kierteeseen.. tapasin osastolla ihan samanlaisia ihmisiä kun sinä, joutunut sinne mitä paskemmisa syistä.. Vapautta ja voimaa sulle