olen unohtanut kaiken
lupaukset
kauniit puheet rakkaudesta
äänesi
sen
joka kietoutui minuun kuin seitti
lohdulliset sanasi
ja aina lopulta
puhelimen kylmän sulkemisäänen
en uskonut milloinkaan
että katsoisit jälkeeni jäätävin katsein
kääntäisit selkäsi
katoaisit Sinun ainoaan rakkauteesi
aaltojen syliin merillesi
ei, ei, ei !
mitään en ole unohtanut
ja silti kaikki
ymmärrätkö mitä tarkoitan ?
lupaukset
kauniit puheet rakkaudesta
äänesi
sen
joka kietoutui minuun kuin seitti
lohdulliset sanasi
ja aina lopulta
puhelimen kylmän sulkemisäänen
en uskonut milloinkaan
että katsoisit jälkeeni jäätävin katsein
kääntäisit selkäsi
katoaisit Sinun ainoaan rakkauteesi
aaltojen syliin merillesi
ei, ei, ei !
mitään en ole unohtanut
ja silti kaikki
ymmärrätkö mitä tarkoitan ?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Muistako kun katsoimme merta ja yhdessä
laskimme aaltoja, kuinka monta vuotta
Rakkautemme kestää, kuinka
vaha kuin meri se on.
Muistan maininkien vyöryä ja suolanmakua
huulillani, muistan kosketuksesi minussa
kuinka ne minuun sisälle aallot toi
ja olin sinulle rannaton.
Se oli silloin kaunista ja aavaa, kaunis oli
se Rakastaminen. Minä elin sinussa ja
tunteeni vyöryi, olit minulle merta olit
rantaa, olit minun joka sopukassa.
Rakas, mikä oli helppoa silloin ja kevyttä
rakentaa, sitä tänäin sisältäni puran,
jotain siitä, tuoksuja, mausteita, suolan
makuista merta, on joka Runossa.
Rakkautta kaikella voimallaan.
http://www.youtube.com/watch?v=xTz4YQnNVf8
Kiitos Runostasi.
Rakkaudessa ja Rakastamisessa elää
suuri mystisyys.
Ihminen kohtaa tunteissaan
uuden itsensä, toisen minänsä.
Mitä kuvitteli, muuttuu toiseksi
todeksi.
Mitä haaveili, realisoituu sydämen
kyyneliksi.
Silti Rakkaudeksi.
Rakkausrunosi otti ja kuljetti
muassaan kuin meri vaahtopäinen.
Nautinto lukea ensi hetkestä
lähtien ja kokea, olla mukana.
Tunteita ja tuntemuksia, tekstiä
joka tuntui ja kosketti.
Kerrassaan hienoa Runoa.
Kovasti kesän lämpöistä päivää ja
hymyä sinulle tänäin.
voiko enää kauniimmin kertoa, mitä kaikkea
joskus meillä oli - elin Sinussa ja Sinä minussa.
Meri, elämän symboli kuten puukin. Niin monen
rakkausrunon sisin ja alkulähde.
Jokainen säkeesi elää ja sykkii, niissä on jotain
ainutkertaista kuten jokaisessa runossasi.
Erityisesti viimeinen säkeistö saa haukkomaan
henkeä - upea !
Ihailen tapaasi analysoida ap:n runon kirjoittajaa
ja toivoisin omaavani yhtä rikkaan tavan ilmaista
itseäni.
Miljoonin kiitoksin,
linda
Hieno runo! Tätä on ajateltu ja hiottu. Tulee tuntu, että kypsytelty pitempäänkin.. että pitkäkestoinen tunne tiivistetty näihin riveihin.
Minä luulin ymmärtäväni. Ainakin omalla tavallani.
että tämän runon kirjoitin jo edellisenä päivänä
toisenlaisena versiona, tämä oli muunnelma siitä
ja kirjoitettu muistista, mitä edellinen sisälsi.
Mutta kumpikin ajallisesti vei noin 3 minuuttia,
eli täysin hiomattomia molemmat. Siksipä olen
hyvinkin otettu kommentistasi ja muutenkin.
Olen nimittäin huomannut, ettet kovinkaan monia
runoja ole täällä yleensä kommentoinut. Siksi
annan suuren arvon mielipiteellesi Miekko.
Uskon, että ymmärsit =)
Kiitän ja niiaan.
Joskus on lohdullista muistam - useinmiten kuitenkin unohtaa...
Tiedätkö miten minä viihdyn sanoissasi =)
Ja minä taas viihdyin Sinun viestissäsi.
Kaunis kiitos.
... rakkaudesta joka ei löytänyt
tietään tähtiin
jäi vain elämään sydämien reunamille
kauniina muistona
sanomattomana sopimuksena
onnesta ja huumasta ...
nyt mietit
miksi toinen hylkii muistoja
rakkauttasi
johon rakkaudella vastattiin ...
iso kysymysmerkki runosi on
ja etkä tahtoisi alistua
hyväksyä tapahtunutta.
huutoa sanoilla, kysymyksiä lauseilla.
hyvin olet tuonut kaikkia tuntemuksia esille
joten
hyvä upea linda !!!
rakkautta, kenties vain huumaa jota erehdyin
kuvittelemaan rakkaudeksi. Tässä runossa on
sekoittunut fakta ja fiktio, ei siis tyhjästä temmattu
aihe, osin eletty ja koettu joskus.
Mutta mielettömän hienosti tulkattu kuitenkin sen
sisältö Sinulta.
Kiitos Jouni, lämminhenkinen ystäväni ja ikuinen
kannustajani.
Tässä on rakkauden e
ehken synkkä tilkkutäkki
mieli unohtaa voi mut
keho muistaa
se huutaa rakkauden perään
Miten joku niin kaunis
voi muuttua kylmäksi
se arvoituksesksi ehken
meiltä aina jää..
Jotain kaunista varmaan nääkin muistot mieleesi tuo
kätke ne sydämeesi ja ammenna sieltä
kun niitä tarvitset...
' synkkä tilkkutäkki '
olipas tuo kahdella sanalla hienosti kuvattu
runoni sisältöä kuvaava sanapari.
Muutenkin kommentointisi on joka kerran
mieleenpainuva, niin nytkin.
' miten joku niin kaunis
voi muuttua kylmäksi '
mahtavasti ilmaistu noillakin lauseilla.
Kiitän Sinuakin ystäväni, ihanaa lukea teitä jokaista
aamussa. On hyvä mieli lähteä reissun päälle, sananne
siivittävät päivääni.
Kiitos !
Tuuli sen huulia heiluttaa!
Ei ole mitään eikä ketään jätettävää,
vaikka runossa onkin osia eletystä elämästä.
Mutta kirjoittajan vapaudella muodostin siitä
sellaisen, kuin se olisi koettu ja katkeruudella kirjoitettu.
Kiitos hauskasta kommentistasi.
Valvoo työtään
esiin nostaa - unohduksesta
Lämmin aalto tulvahtaa
lujimmalla langalla " seitti"
kirjailtu yhdessä
"mitään en ole unhoittanut
ja silti kaikki"
Yhteisen elämänmeren aaltoilua
uskomaton matka uskottu.
lindalindal1
Rakkauden instrumentit tarvitaan ei meri aina oo tyyni,
kiitos runos jossa kulkee yhteisen elämän filminauhaa.
Täälä niin kaunis aurinkoinen ilta olen auringosta pyörryksissä.
Koko päivä taas meni vadelmia ja karviaisia keräsin.
Elokuun kuutamoöitä samettisia ilmoja
' Rakkauden instrumentit tarvitaan ei meri aina oo tyyni '
mutta kaipa se kaikki myrskyntäkin kuuluu siihen, niin
että voimme nauttia niistä tyvenistäkin.
' Lämmin aalto tulvahtaa
lujimmalla langalla " seitti"
kirjailtu yhdessä '
kauniisti kirjoitit ja totesit tuonkin.
Lämmin kiitokseni viestistäsi, olet lukenut runoni
säkeitä ajatuksella.
Aurinko on muuten ihan liian polttavaa ulkonaoloon,
mutta illansuussa minäkin niitä vadelmia täällä olen
poiminut huikean määrän jo pakkaseen.
Kiitos myös toivotuksestasi, sitä samaa Sinulle toivon.
Sulkea pois toinen ajatuksistaan, jotta itseen ei liikaa sattuisi. Rakastaa, ja suoda vapaus toiselle olla oma itsensä, vaikka hän ei sitä ymmärtäisikään.
Tällaisin ajatuksin runoosi sukelsin tänään. Pidin, vaikka kipeän oloinen kirjoittamasi olikin.
kyllä Sinä olet lukenut ja tulkinnut runoni sisintä
aikalailla oikein. Vaikkakin tässä on osa fiktiota,
niin kuitenkin totuuden jyviä.
Kipeys, taisit olla ainoa joka sen osan siitä löysi.
Mutta oletkin aina ollut tarkkasilmäinen lukija
ja kommentoija. Olisi kovasti mukavaa lukea jo
pitkästä aikaa omiakin runojasi.
Sydämellinen kiitos Sinulle ja suloista suvisunnuntaita.
Miksi sattuu
miksi tuntuu
miksi kaihertaa
ja ei halua muistaa
Ja kuitenkin ymmärrän
rakkaus on ympyrä
kiertää kehää
ja ei pääty millään
aina vain jatkuu
Runosi oli ajatuksiin vievä
hyvä niinkuin aina runosi ovat
kiitos taas kun sain lukea
ja kehää kierrän,
löytämättä perille kai milloinkaan
vaellan ja vaellan onneton.
Sitä se on Margitta, loputonta etsimistä
ja hamuamista jostakin.
Kiitos kun viivähdit tässä ja sanasesi jätit.
Aurinko leikkii jo puiden latvustoissa, lempeää aamua
ja uutta päivää Sinulle sinne jonnekin.