Minulla on ystävä, jonka alkoholiongelma pahenee jatkuvasti. Vielä on työpaikka, mutta ei välttämättä enää kauan. Jos tulee potkut töistä, pelkään, että homma karkaa täysin juopotteluksi.
Hän itse tietää kyllä, että juomaa menee liikaa, muttei sitä myönnä. Heittäytyy tuppisuuksi, kun yritän asiasta puhua, pistää asian leikiksi tai muuttaa puheenaihetta. Tiedän, etten voi häntä raitistaa, mutta onko mitään, mitä voin tehdä, jotta hän alkaisi tosissaan miettiä tilannettaan?
Hän kuulostaa usein nautiskeltuaan masentuneelta, enkä halua pistää välejä täysin poikki, koska olen aikalailla ainoa ystävä tällä hetkellä. Joskus pelkään, että hän voi tehdä sen peruuttamattoman päätöksen kännipäissään.
Tällä hetkellä asun työni vuoksi toisella paikkakunnalla, joten keskustelumme on kännykän varassa ja puhelut hän lopettaa lyhyeen, jos asiasta kovasti yritän puhua. Oletan kuitenkin hänen tiedostavan, että olen oikeassa, koska kuitenkin aina soittelee uudelleen. Eli ilmeisesti toivoo apua, muttei osaa sitä ottaa vastaan.
Ettehän minun auttamistoiveitani heti ihan kokonaan lyttää.
Hän itse tietää kyllä, että juomaa menee liikaa, muttei sitä myönnä. Heittäytyy tuppisuuksi, kun yritän asiasta puhua, pistää asian leikiksi tai muuttaa puheenaihetta. Tiedän, etten voi häntä raitistaa, mutta onko mitään, mitä voin tehdä, jotta hän alkaisi tosissaan miettiä tilannettaan?
Hän kuulostaa usein nautiskeltuaan masentuneelta, enkä halua pistää välejä täysin poikki, koska olen aikalailla ainoa ystävä tällä hetkellä. Joskus pelkään, että hän voi tehdä sen peruuttamattoman päätöksen kännipäissään.
Tällä hetkellä asun työni vuoksi toisella paikkakunnalla, joten keskustelumme on kännykän varassa ja puhelut hän lopettaa lyhyeen, jos asiasta kovasti yritän puhua. Oletan kuitenkin hänen tiedostavan, että olen oikeassa, koska kuitenkin aina soittelee uudelleen. Eli ilmeisesti toivoo apua, muttei osaa sitä ottaa vastaan.
Ettehän minun auttamistoiveitani heti ihan kokonaan lyttää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ystäväsi on tyypillinen vuosia juonut alkoholisti. Juominen masentaa ja aikaansaa vain pahaa oloa sekä itsesyytöksiä.
Tämän pahan olon purkamiseen hän tarvitsee apua, eli sinua kuuntelemaan.
Yleensä ne jutut ovat sitä saman vanhan kertaamista, eikä niistä puhuminen johda mihinkään siitä syystä, että niiden aiheuttaja eli liiallinen juominen pysyy ennallaan.
Käytännössä sinä siis vain autat kaveria juomaan vielä lisää, tekemällä terapiallasi hänen juomisestaan edes hiukan hauskempaa.
Ilman sinua kaverisi joutuisi aina juodessaan törmäämään siihen tosiasiaan, että juominen ei enää ole hauskaa, edes yksin.
Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus, ja siksi kaverisi kieltää olevansa alkoholisti eikä halua edes kuulla puhuttavan koko asiasta. Mielummin hän puhuisi "niistä syistä", joidenka takia hän(omasta mielestään) juo tai sitten niistä ongelmista joita juominen tosiasiassa on hänelle aiheuttanut, mutta joita hän ei miellä juomisensa seuraamuksiksi.
Tosiasia on, ettet pysty kaveriasi auttamaan oikeastaan mitenkään, muuta kuin vain juomaan lisää.
Kaikki alkoholistille tarjottu apu kääntyy yleensä palvelemaan vain juomista, eli hyvää tarkoittavat ystävät vain mahdollistavat sen, että alkoholisti voi juoda lisää.
Kaverisi kannalta parasta olisi, jos jättäisit hänen yksin kärsimään juopottelunsa seurauksista. Vain sillä tavalla alkoholisti joutuu törmäämään todelliseen tilaansa.
kaatamaan kaverin kanssa kuppia, mutta menette johonkin todella ankeisiin pulimestoihin vaikka pariksi päiväksi, ehkä kaveri sitten voisi miettiä haluaako päätyä sinne. Jos haluaa niin sitten juominen jatkuu eikä sille voi varmaan mitään.
Luultavimmin täällä saat perinteiset neuvot"pelasta itsesi, ei juopolle mitään voi, se ei ole vielä juonut tarpeekseen", pitkät löpinät pulin syvällä kokemuksen rintaäänellä selitettynä jne.
Yksi voisi olla, että menisit ja roudaisit kaverisi A-klinikalle, itse voisit olla saattomiehenä. Puhumistahan se vaatii, vaan kyllä ihminen puhetta ymmärtää, oli juoppo tai ei. Saarnaaminen ja paheksuminen nyt ei mitään auta, muttei tuomitseminen tai hylkääminenkään.
Sittenhän on sama alkaa ryyppäämään ihan yksinäisyyttään, jos ei ole edes juttukaveria.
...ettei sinulla ole käsitystä alkoholismin luonteesta, ellet sitten itse ole se juova osapuoli.
Minä olin se juoppo vuositolkulla. Voin antaa vinkiksi, että tämän ketjun ensimmäinen vastaus pitää sisällään sen oleellisen. Sympatia ei raitista ketään. Juopolle voi sanoa että hänestä välitetään ihmisenä edelleen, mutta hänen kanssaan ei kannata olla missään tekemisissä kun hän juo. Viesti ei mene perille, hän ei näe tilannettaan.
"..menisit ja roudaisit kaverisi A-klinikalle, itse voisit olla saattomiehenä."
"..Puhumistahan se vaatii, vaan kyllä ihminen puhetta ymmärtää, oli juoppo tai ei."
Jospa kaikki olisikin noin yksinkertaista.
Juoppo ei omaa juomistaan koskevaa puhetta halua ymmärtää, jos itsellä ei ole todellista halua raitistua.
Roudaamalla ihmisiä johonkin saati puhumalla ei ole tässä maailmassa raitistettu ensimmäistäkään ihmistä, jos on kieltovaihe, eikä tunnista mitään ongelmaa olevankaan, ja haluaa väistää koko asian.
Läheiseni ovat olleet huolissaan juomisestani jo vuosia..vasta nyt, kun asiat oli keväällä tosi huonosti, tuntuu, että oon oikealla tiellä, kun itse haluan parantua, en vain toisten tuntemusten takia..oon käynyt muutaman kerran A-klinikalla, kyllä se mua varmaan aluksi auttoikin, mutta loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin itsestä kiinni..juotko sen ekan vai jätätkö juomatta..kiusauksia on kyllä ollut melkein päivittäin tässä neljän kuukauden aikana..tsemppiä kaikille ja öitä!
Kiitos teille.
Tällä hetkellä aloittelen uutta tapaa suhtautua ystäväni juomiseen. Jos hän on kännissä, lopetan puhelun. Oman näkemykseni hänen juomisestaan kerroin melko kovin sanoin ja oletin, että ystävyys loppuu siihen, mutta kuitenkin hän on vielä soitellut. Ja ainakin kuulostaa selväpäiseltä, eli ainakin vähän on juomista hillinnyt. Tämä voi kyllä olla vaihe minun rauhoittelemisekseni ja kohta touhu jatkuu entisellään. Toivottavasti silloin päättämäni linja pitää, enkä sorru paapomiseen. Toiveeni pelastajana toimimisesta olen lopullisesti hylännyt.
Eräästä palstan keskustelusta luin puolisoiden kokemuksia alkoholistin kanssa elämisestä. Siellä kirjoitettiin ongelmasta, joka minullakin on; selvinpäin ystäväni on aivan ihana, huumorintajuinen ja empaattinen. Se juuri tekee hoivaamisesta luopumisen niin vaikeaksi.
Tämä on monessa mielessä ajtuksia herättelevä palsta. Jotain hienoa haluaisin tähän lopuksi laitella, mutta "Voimia teille" tai muut fraasit tuntuvat typeriltä. Mutta kuitenkin...... Noooooh... Kyllä te tiedätte =)