Olen reilu 30-kymppinen mies Itä-Suomesta ja kaipaisin kovasti vastauksia kahteen kysymykseen, jotta pääsisin elämässäni eteenpäin.
Elin avoliitossa reilu 5-vuotta. Noin vuosi sitten, suhteemme katkesi. Suhteen katkeamiseen ei liittynyt mitään suurta dramatiikkaa, eikä juuri minkäänlaisia riitoja. olemme erittäin hyvissä väleissä vieläkin exäni kanssa ja olemme myös usein tekemisissä toistemme kanssa.
Itse toivoisin, että pystyisimme vielä jatkamaan elämäämme yhdessä hamaan tulevaisuuteen.
Tiedän sen, että exälläni on jotain muitakin tunteita minua kohtaan kuin pelkästään ystävyys, siitäkin huolimatta vaikka hänkin on mennyt elämässään eteenpäin.
Itselleni ero otti kaikesta huolimatta niin koville, että elämäni junnaa ns. paikoillaan. Ero vaikutti moneen asiaan elämässäni mm. työhön.
Toivoisin, että saisin asiallisia vastauksia kysymykseen, että näkeekö kukaan mitään merkkejä siitä, että kohtaavatko polkumme vielä exäni kanssa siten, että voisimme elää parisuhteessa? Samoin olisin kiitollinen vastauksesta koskien töitäni.Palautuuko työni vielä entisiin uomiin?
Toivon, että saisin asiallisia vastauksia ja ettei kukaan rupea luennoimaan parisuhde asioista. Niille löytynee ihan oma foorumi toisaalta.
Elin avoliitossa reilu 5-vuotta. Noin vuosi sitten, suhteemme katkesi. Suhteen katkeamiseen ei liittynyt mitään suurta dramatiikkaa, eikä juuri minkäänlaisia riitoja. olemme erittäin hyvissä väleissä vieläkin exäni kanssa ja olemme myös usein tekemisissä toistemme kanssa.
Itse toivoisin, että pystyisimme vielä jatkamaan elämäämme yhdessä hamaan tulevaisuuteen.
Tiedän sen, että exälläni on jotain muitakin tunteita minua kohtaan kuin pelkästään ystävyys, siitäkin huolimatta vaikka hänkin on mennyt elämässään eteenpäin.
Itselleni ero otti kaikesta huolimatta niin koville, että elämäni junnaa ns. paikoillaan. Ero vaikutti moneen asiaan elämässäni mm. työhön.
Toivoisin, että saisin asiallisia vastauksia kysymykseen, että näkeekö kukaan mitään merkkejä siitä, että kohtaavatko polkumme vielä exäni kanssa siten, että voisimme elää parisuhteessa? Samoin olisin kiitollinen vastauksesta koskien töitäni.Palautuuko työni vielä entisiin uomiin?
Toivon, että saisin asiallisia vastauksia ja ettei kukaan rupea luennoimaan parisuhde asioista. Niille löytynee ihan oma foorumi toisaalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jotenkaan en näe sinua tällä hetkellä kuvailemassasi tilanteessa.
Näen muuton toiselle paikkakunnalle, mutta exääsi en enää elämääsi näe tulevaksi. Muutama aika menee nykyisellä tavalla uudessa paikassa. Vakityö?
Näkisin ison punatiilisen rakennuksen, kyljessä valkoiset isot kirjaimet, ehkä firman nimi. Kuljet aamuisin portista sisään.
Jos et kulje asiakirjasalkun kanssa, sinulla on mukanasi joko läppäri tai sitten työkalupakki tai -vyö. Asentaja?
Täytyy myös yhtyä tuohon seuraavaan kommentoijaan, mutta ensin minäkin ajattelin alkuperäistä kirjoittajaa aivan selkeästi naisena.
Joka tapauksessa ketään exää en hänen elämässään näe,mutta tuon muun kylläkin.
Kyseessä voi olla myös yliopisto tms oppilaitos,jossa ap. kirjoittaja opiskelee.
Kiitos vastauksestasi. Ihan mies olen sanan oikeassa merkityksessä. Monen mielestä vielä miehinen mies. Vakityössä tällä hetkellä työskentelen ns. toimistohommissa.
Mitä tuohon muuttoon toiselle paikkakunnalle tulee, niin se on ollut viime aikoina useastikkin mielessä.
Se elämäntilanne mitä tuossa yläpuolella muutamalla sanalla kuvailin, on elämäntilanne, missä tällä hetkellä elän ja missä olen jo jonkin aikaa elänyt.
Se, että kirjoitukseni ei ehkä kuulosta ihan tavalliselta miehen kirjoitukselta, voi ainankin osaksi johtua siitä, että kuten aikaisemmin kerroin, viimeinen reilu vuosi on ollut aika rankaa, joka on muuttanut minua varmasti myös jonkin verran. Ehkä sitä on oppinut ajattelemaan ja ymmärtämään asioita eri näkökulmista kuin ennen. Ehkä sitä on viimein ymmärtänyt, mikä se tässäkin elämässä olisi sitä tärkeää ja mitä sitä elämältään haluaisi. Ehkä sitä on oppinut, että joskus kannattaisi puhuakkin asioista, vaikka ne olisi vaikeitakin. Tiedän miehenä sen, ettei se miehille ole ihan niin helppo juttu kuin naisille. Elämä kouluttaa miehiä, miksei myös naisiaikin siinä mielessä, että sen jälkeen kun elämästään menettää jotain todella tärkeää, sitä silloin vasta tajuaa, kuinka tärkeää se oikeasti olikaan. Varmasti on paljon ihmisiä (miehiäkin), jotka tajuavat jo esim. parisuhteessaan eläessään kuinka tärkeä se toinen on ja toimii myös sen mukaisesti. Sitten on se toinen ryhmä, johon itsekkin kuuluin, joka tajuaa saman asian, mutta liian myöhään.
Kiitos vielä vastauksestasi ja hyvää kesän jatkoa. Jos saat tuosta jatkokirjoituksesta jotain lisää "irti", niin mielelläni kuulisin jotain lisääkin, liittyy se sitten mihin elämän tilanteeseeni tahansa.
Siitä, ettei mies pysty näin kirjoittamaan. Tai sitten kysymyksessä on hyvin herkkä "naismainen" mies. Tässä tökkii pahasti tuo ilmaisutyyli. Ei yhtään miehelle ominainen. Voin olla väärässä, mutta enpä lähde ennustelemaankaan. Toivon, että joku näkee kysyjälle oikein.