"Ne rentut sun muut on "jännittäviä", niissä on "äksöniä" ja niiden kanssa eläminen on kaikkea muuta kuin tylsää... Paskat siitä että saa koko ajan pelätä saako turpiinsa tai jonkun kupan taikka sankkerin, saapahan sitten itkeä kavereille millaisen paskan kanssa "pitää" seurustella ja sit kuitenkin ängetään samaan soppaan takaisin vaikka pää kainalossa. Tiedän tällaisia naisia olevan, kohdallekin on jokunen sattunut (kiitos luojan tai minkä tahansa, en ollut koskaan ihmeemmin soppaan sotkeutunut), ja aika turhaa niille on järkeä ammentaa.
Mut toinen juttu on se, että seurustelu, mikäli se sitä vielä oikeasti alkuvaiheessaan edes on, on hyvin usein liian tiivistä, tukehduttavaa. Äijillä se menee niin, että panostetaan kyllä kympillä siihen "suhteeseen" ja koitetaan tehdä kaikki oikein. Siinä vaiheessa ei vielä ole kysymys mistään rakkaudesta, vaan ihastumisesta, himosta, siitä kaikenvoittavasta rakastumisen tunteesta. Mutta rakkaudesta ei vielä ole mitään hajuakaan, se tulee myöhemmin, vasta kun suhde tavallaan täyttyy, mikä ei tarkoita lihan piilottamista. Myöskin äijien elämässä ovat koko ajan mukana omat ystävät ja kaverit, jostain syystä niillekin aina löytyy oma aikansa, ehkä ensimmäistä viikkoa- kahta lukuun ottamatta. Eli on omaa, yksityistäkin elämää.
_Naisilla/tytöillä taas käy usein niin, että uuden suhteen alkaessa omat kaverit jäävät taka-alalle, kaiken täyttää se ihastuksen kohde joka kiimaisena rimpuilee koko ajan iholla tai ainakin hyvin lähellä... Tälläkin puolella kysymys on ensin ihastumisesta jne. Kaveripiiri yllättäen vaihtuu, eli tavallaan niitä kavereitakin on, mutta ne ovatkin nyt yllättäen enimmäkseen poikakaverin kavereita, joitain yhteisiä kavereitakin voi olla. Kun se ensi-ihastuminen menee ohi, voi käydä (ja monesti käykin, hyvät veljet) niin, että naisenpuolen elämään ei enää mahdukkaan muuta kuin tämä uusi, uljas urho. Omat ystävät on unohdettu taka-alalle, kaverit on uusia, suhteen tuomia, oma elämä on muuttunut suuntaan joka ei ehkä ollut ensimmäisenä mielessä... Seuraus on tukehtuminen, vaikka miten olisikin rakastumista ja lempeä ilmassa._"
Ootteko tytöt samaa mieltä? Onko tosiaan noin että omat ystävät jäis taka-alalle niin kun tossa viimesessä pätkässä sanotaan.
Mut toinen juttu on se, että seurustelu, mikäli se sitä vielä oikeasti alkuvaiheessaan edes on, on hyvin usein liian tiivistä, tukehduttavaa. Äijillä se menee niin, että panostetaan kyllä kympillä siihen "suhteeseen" ja koitetaan tehdä kaikki oikein. Siinä vaiheessa ei vielä ole kysymys mistään rakkaudesta, vaan ihastumisesta, himosta, siitä kaikenvoittavasta rakastumisen tunteesta. Mutta rakkaudesta ei vielä ole mitään hajuakaan, se tulee myöhemmin, vasta kun suhde tavallaan täyttyy, mikä ei tarkoita lihan piilottamista. Myöskin äijien elämässä ovat koko ajan mukana omat ystävät ja kaverit, jostain syystä niillekin aina löytyy oma aikansa, ehkä ensimmäistä viikkoa- kahta lukuun ottamatta. Eli on omaa, yksityistäkin elämää.
_Naisilla/tytöillä taas käy usein niin, että uuden suhteen alkaessa omat kaverit jäävät taka-alalle, kaiken täyttää se ihastuksen kohde joka kiimaisena rimpuilee koko ajan iholla tai ainakin hyvin lähellä... Tälläkin puolella kysymys on ensin ihastumisesta jne. Kaveripiiri yllättäen vaihtuu, eli tavallaan niitä kavereitakin on, mutta ne ovatkin nyt yllättäen enimmäkseen poikakaverin kavereita, joitain yhteisiä kavereitakin voi olla. Kun se ensi-ihastuminen menee ohi, voi käydä (ja monesti käykin, hyvät veljet) niin, että naisenpuolen elämään ei enää mahdukkaan muuta kuin tämä uusi, uljas urho. Omat ystävät on unohdettu taka-alalle, kaverit on uusia, suhteen tuomia, oma elämä on muuttunut suuntaan joka ei ehkä ollut ensimmäisenä mielessä... Seuraus on tukehtuminen, vaikka miten olisikin rakastumista ja lempeä ilmassa._"
Ootteko tytöt samaa mieltä? Onko tosiaan noin että omat ystävät jäis taka-alalle niin kun tossa viimesessä pätkässä sanotaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ite en ainakaan en jättäis kavereitani mitenkään kakkosiks, ne on kumminki sen verran tärkeitä mulle.
Mut voi olla niitäki ihmisiä joille se mies on kaikki kaikessa ja kaikki muu unohtuu.
no mulla oli paras kaveri ollu ihan pienestä lähtien ja sittte ku se rupes seurusteleen yhen jätkän kans 16-vuotiaana ekan kerran nii eipä riittäny enää aikaa mulle. Etäännyttiin ja nyt on uudet kaverit ainaki mulla... hiukkasen surullista joo