moikka, oon mieittiny, että mitenhän tästä raskaudesta vanhemmille kertoisin.. pitäiskö vaan joku ilta mennä kahville ja tokasta että oon muutes raskaana :) heh, en tiiä yhtään miten kertoisin...!
kuinka te ootte kertoneet? ja millaisia reaktioita on ollut?
itse tiedän kyllä että vanhempani jo toivovat meille perheenlisäystä, vaikka nuoria vielä ollaankin. mutta tulee varmasti heille silti yllätyksenä! olen perheen kuopus, ja ensimmäinen lapsen lapsi heille tässä on tulossa, jotenkin tuntuu että sisaret saattavat jopa hieman "möksähtää" kun oon eka perheellinen.
kuinka te ootte kertoneet? ja millaisia reaktioita on ollut?
itse tiedän kyllä että vanhempani jo toivovat meille perheenlisäystä, vaikka nuoria vielä ollaankin. mutta tulee varmasti heille silti yllätyksenä! olen perheen kuopus, ja ensimmäinen lapsen lapsi heille tässä on tulossa, jotenkin tuntuu että sisaret saattavat jopa hieman "möksähtää" kun oon eka perheellinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Odotettiin niin kauan että päästiin ekaaseen ultraan, tais olla viikolla 11. Sieltä sitten saatiin niitä kuvia ja suunniteltiin että näytetään vaan ne kuvat ja saavat sitten ite muodostaa tilanteen päässään :) Mutta kun vanhempieni luokse päästiin niin äitini tokaisi kahvipöydässä että pakko nyt kysyä, mutta onko teille tulossa vauva? Siinä sitten todettiin että näin on asiat :) Oli kuulemma jo parisen viikkoa pohtinu asiaa, muttei ollut uskaltanu kysyä :D
Hei!
Minä ympyröin kotona seinäkalenterista lasketunajan päivämäärän ja sanoin että tuollon ois sitte tulossa perheenlisäystä. :)
Isälleni soitin ja kerroin, äidilleni vaan töksäytin ruokapöydässä, kun olin kylässä. Hän ei ollut mitenkään varautunut asiaan kun en koskaan ole edes vihjannut haluavani lapsia, asiasta oli ollut puhetta viimeksi 6 vuotta sitten jolloin kantani oli, että ei ikinä! Järkyttyi siitäkin hieman että hänestä tulee isoäiti vaikka on vasta vähän yli neljänkymmenen... Nyt on kyllä jo innoissaan, ostelee vaatteita ja kyselee joka neuvolasta ym. kovasti, ainoa mikä on vikana, on se, että uhkasin opettaa lapsen sanomaan häntä mummoksi!
Mummi ja Vaari mukit,paketoitiin ne ja seuraavan kerran kun vanhemmillani käytiin niin sanottiin et ois tuliaisia.. Vähän aikaa katsoivat hölmönä kunnes tajusi miks mukeissa niin lukee;poika kun oli ensimmäinen lapsenlapsi.
Moi!Voin kertoa ettei ollut helppoa kertoa asiasta vaikka olenkin jo lähemmäs kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä.Me mentiin kylään, laitettiin kaffet ja pullat pöytään ja sanottiin että olisi asiaakin.Jännitin ihan sairaasti ja pillahdin itkuun ja sit sain lopulta sanottua, että olen raskaana.Onnesta soikeenahan siinä sitten olivat, mutta oli niin iso uutinen, koska vauva on yllätys ollut meillekin ja olemme aika tuore pari.Olo helpottui kun sai kerrottua ja nyt kaikki odottavat innoissaan ekaa pikkusta meidän perheeseen =) Tsemppiä ja mukavaa odotusaikaa!
ollut kaikkein paras kun tulin raskaaksi; minä opiskelijana ja mies oli silloin vielä työtön ja lapsi ei ollut suunniteltu. Meinasin ensin että en kerro äitille ennen ekaa ultraa mutta toisin kävi; taisi olla vielä seuraava päivä testin tekemisestä kun äitin kanssa puhelimessa puhuin ja totesin(itkien) vaan että; "Istutko? Älä nyt suutu!" ja äitun vastaus oli että "sä oot raskaana" joo se oli tammikuussa se ja ens kuussa on meillä pikkuprinsessa kotona!
..mentiin kylään minun vanhempien luo ensimmäisen neuvolan jälkeen,kun kuvakin saatiin.
Menin keittämään kahvit,laitoin kupit ja keksit pöytään.Äitini katsoi että mitä minä nyt touhaan =) .
Kun kaikki siinä sitten istuivat, otin kalenterin ja ympyröin päivän, sitten kaivoin laukustani kuvan ja sanoin että "teistä tulee mumma ja paappa" =) .
Äitini alkoi heti hyppimään riemusta, ja isäni (kun nyt sellainen mietiskelijä on)
katsoi erittäin leveä hymy kasvoillaan hetken päälleni ja sanoi sitten että "kun vain kaikki menisi hyvin, onnea nyt" =) .Isäni on ollut aina sellainen murehtija luonne ...
siksi ei oikein uskaltanut muuta sanoa tuolloin.Sitten kun suurin vaara oli ohi, niin alkoi isänikin höpötys =D ..
Meillä vanhemmille kertominen ajottui sopivasti äitienpäiväksi :) Kaunis runo korttiin jossa asia kerrottiin; oli ihana seurata kummankin äidin ilmeitä hymystä onnenkyyneliin korttia lukiessa
Minäkään en tiedä yhtään kuinka asian ilmaisisin. Jotenkin pelkään koko tilannetta, vaikka se tyhmää onkin. Itse olen työtön, mies töissä. Raskaus oli tietoinen, mutta jälkeen päin on jopa tullut tuntemuksia, että tahtoisi pois koko tilanteesta. (kummallista sillä tahtoisin kyllä kovasti perheen)
Olen 20 vuotias ja mies 24. Tuntuu että vanhempani pitävät minua vielä 'pikku tyttönään', joka tekee tilanteesta hankalan.
Meillä on kerrottu 3 kertana neljästä jo aika varhain ja kerran vasta ultrien jälkeen. En ole koskaan sitä kummemmin arastellut. Sellaisen normi keskustelun lomassa olen saattanut tokaista, että meille muuten sitte tulee silloin ja silloin vauva, eikä kukaan ole suhtautunut asiaan sen ihmeellisemmin. Viimeisestä itseasiassa äitini pakotti tekemään raskaustestin, joten kummemmin ei tarvinnut infota ;)
Tokaisin isänpäivänä kahvipöydässä vanhemmilleni, että kaipa se munkin täytyy ens vuonna leipoa miehelle kakku. Eivät tästä vielä oikein hiffanneet, vaikka mun isällä hidastuikin lusikan matka suuhun. Siirryimme sitten olohuoneeseen, jossa tuli puhetta minun ja mieheni kylpyläviikonlopusta ja siitä kuinka puuskutin ylämäkeä kävellessä. Totesin siihen, että eihän se mikään ihme oo, jos toista kantaa sisällä tai jotenkin noin se meni. Tästä sitten hiffasivat ja mun isä tuumasikin, että olikin jo aika.
Miehen isälle mieheni totesi kesken kaiken muun keskustelun, että täytyy tästä lähteä vaunuja hakemaan :) Hetken aika meni ennen kuin tajus. Mieheni kertoi äidilleen puhelimessa kun asuvat sen verran kaukana ettei kasvotusten olisi ollut mahdollista kertoa. Oli vaan hokenut, että tuleeko musta mummi :)
Kyseessä siis molempien sukujen ensimmäinen lapsenlapsi =) Ihan ekaan ultraan ei odotettu kertomisen kanssa kun tuo isänpäivä sattu niin sopivasti. Ultra olikin sitten siitä muutaman päivän päästä ja kaikki oli kunnossa.
Ilmoitin vaan äidilleni, että hei mä lopetin pillerit noin puol vuotta sit ja nyt ei oo tullu menkkoja. tosin se oli aluksi väärä "hälytys", mutta sitten kun onnisti niin äitini tietysti oli vain onnellinen tuleva isoäiti =)
Isälleni taas kerroin kun kävin sen luona.. sanoin vaan että tiesitkös et susta tulee nyt sit isoisä =) kyl oli isukkikin onnellinen..