Helvetin kiva katsoa kun kaikki kaverit ympärillä pariutuu ja löytävät tyttö- ja poikaystävät. Itse olen saamaton ujo paska.
Eikä tähän sinkkuuteen auta yhtään tää masennus...Itsetunto on totaalisen maissa, eikä ole "munaa" mennä juttelemaan naisille (lievää koulukiusaamista ja vittuilua takana). Syön mielialalääkkeitä, mutta nääkään paskat ei tunnu toimivan. Pitäis varmaan vaihtaa tehokaampiin/toiseen merkkiin.
Joka tapauksessa tää raastava yksinäisyys tappaa mut. Kiva palata aina tyhjään asuntoon ja katsella onnellisia pareja kaupungilla...
Tälläinen elämä ei tunnu elämisen arvoiselta, olen ehkä maailman hellyydenkipein ihminen, tää päivä taas mennyt itkiessä kun ei vaan ole vittu yhtään ketään.
Eikä tähän sinkkuuteen auta yhtään tää masennus...Itsetunto on totaalisen maissa, eikä ole "munaa" mennä juttelemaan naisille (lievää koulukiusaamista ja vittuilua takana). Syön mielialalääkkeitä, mutta nääkään paskat ei tunnu toimivan. Pitäis varmaan vaihtaa tehokaampiin/toiseen merkkiin.
Joka tapauksessa tää raastava yksinäisyys tappaa mut. Kiva palata aina tyhjään asuntoon ja katsella onnellisia pareja kaupungilla...
Tälläinen elämä ei tunnu elämisen arvoiselta, olen ehkä maailman hellyydenkipein ihminen, tää päivä taas mennyt itkiessä kun ei vaan ole vittu yhtään ketään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
rankaa aikaa, oletan sinut vielä aika nuoreksi. Aika vähän siihen voi sanoa, siis mitään sellaista mikä ei tuntuisi sanahelinältä. Ehkä toinen ihminen ei voi koskaan olla mikään patenttiratkaisu yhtään mihinkään, mutta aika suuri etu siitä on mitä yksinäisyyteen tulee :-/ (sen vähän mitä naisen kanssa olen kokenut, koin kymmenen vuotta sitten - ei se niin paljon ollut, mutta tarpeeksi tietääkseni, että juuri sitä kaipasin ja kaipaan). Uskonnollisissa piireissä tähän yleensä ja esimerkiksi vastataan, että Jumala rakastaa, mutta kun ihminen on ruumiillinen olento, missä ovat Jumalan kädet? Tai että Jumala kyllä tietää, mitä sinä tarvitset... ei se minustakaan ole siltä oikein tuntunut. Katkeruus on toki ehdottoman turhaa, siitä olisi luovuttava. Kyllä se todella on mahdollista. Iän myötä muodostuu tietynlaisia, jopa tiedostamattomia mekanismeja, jotka auttavat sulkemaan kokonaisia maailmoita pois ajatuksista, onnea se ei tuo, mutta vähentää onnettomuutta.
parisuhteista
ikää "jo" 30 ja vuosia ollut yksin.. Siihen tottuu tavallaan ja tavallaan ei =(